Uusia Blind Bageja

En ole Wonderboltsien jälkeen ostellut juurikaan Blind Bageja, mutta ne harvat Blind Bag -ponit, joista olen kiinnostunut pyrin kuitenkin aina tilaisuuden tullen hakemaan omakseni. Nythän eletään Blind Bagien maailmassa jo yhdeksättä aaltoa, mutta itse en ole kiinnostunut lainkaan kyseisen aallon erikoisuuksista. Edellisessä, kahdeksannessa aallossa ilmestyivät sen sijaan Flam ja Flim Skim, jotka ajattelin itselleni hankkia, ja hankinkin. Nämä pojut oli helppo löytää, sillä tällä kertaa kauppaan oli tullut juuri uusi aalto Blind Bageja ja tarjolla oli useampikin laatikko.

Veljekset. Viiksekäs Flam oikealla.

Poikien kortit. Niiden mukaan Flam rakastaa omenasiideriä ja Flim Skim tykkää laulaa.

Samalla kävin vahingossa noutamassa itselleni myös mummon ja Gildan, jotka minulta tosin jo settimuotoisina löytyivät. Pienenä erona näissä versioissa oli ponien lievä läpikuultavuus, joten päätin ne aallon erikoishahmoina kuitenkin poimia mukaani. Ja onhan ne kiva irtonakin omistaa tietysti.

Oudoin parivaljakko ikinä. Mummo näyttää sanalla sanoin kauhistuneelta griffon-typyn läsnäolosta.

Taas hirvittävän informatiivisesti meille kerrotaan, että mummo leipoo omppupiirasta ja Gilda lentää.

Aiemminkin taisin jo mainita, että olen kaivannut myös joitain vanhemman edikan Blind Bag -poneja kokoelmiini. Näistä halutuimmat ovat olleet metallinhohtoiset neljännen aallon Pinkie Pie, Applejack ja Rainbow Dash, joita on näkynyt lähinnä sikahintaisina ebayssa. Vihdoin sattumalta näin kaikki kolme myynnissä eräällä nettikirpparilla, ja päätin samantien huutaa ne omakseni. Hinta oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin niiden hinta kaupassakin, joskin näillä poneilla ei tullut mukana niille kuuluvia kortteja tai pusseja. Mutta kyllä ovat hienoja! Tuo koko neljäs aaltohan oli todella ylellinen glitterisine perusponeineen, joista omistankin Amethyst Starin ennestään.

Komeita, eikös totta!

Koska nälkä kasvaa syödessä, voisivat seuraavat kohteeni olla kolmosaallon pimeässä loistavat erikoisuudet. Tai sitten odotan seuraavaa aaltoa. Jospa sieltä löytyisi jotain makuuni sopivaa.

Soarin!

Ja niin lentäjäpoika saapuu kotiin! Olin jo lähes luopunut toivosta ikinä löytää blind bag Soarinia, mikä suututti minua suunnattomasti, erityisesti, kun loput kaksi muuta ponia sarjasta minulta jo löytyivät. Vaelsin männäviikolla Stockan Hulluja Päiviä uhmaten Itikseen tonkimaan Anttilan leluosaston uutta laatikollista blind bageja. Ja siellä, kuinka ollakaan, ihanainen Soarin minua odotti! #92236! Onneksi puhelimessa oli akkua sen verran, että pystyin googlettamaan sarjanumeron! Se oli kuulkaas maaginen hetki.

Tässä uunituore kuvanen uudesta aarteestani:

!!!!!

Ja tässä vielä tämä hämmentävä card swap -kämmi Spitfiren kanssa. 

Kuten ehkä muistamme, Spitfire oli kortissaan merkattu Soariniksi, joten Soarinin kortissa seisoo  nyt vastaavasti Spitfiren nimi. Myös info, "Leads the flying team!", koskee tietysti juurikin Spitfirea, ei tietenkään Soarin-höppänää. Soarinille räätälöity slogan olisi paremminkin "Couldn't lead a lunch!" tai mahdollisesti "Chokes on pie!"

Soarin on siis poneista tummin ja sillä on muista Wonderboltseista eroava cutie mark: siinä missä Spitfirella ja Misty Flylla oli takamuksessaan salama, on Soarinilla salama, jolla on siivet. Ilmeisesti symbolin tarkoitus on indikoida hahmon sukupuolta. Samat symbolit on merkitty myös hahmojen korttien yläkulmiin. Muuten ponit ovat keskenään hyvin samannäköisiä, eikä ihme: onhan ne samalla muotilla tehty. Eroavaisuudet näkyvät lähinnä korttien piirustuksissa, jotka mukailevat enemmän piirrossarjan alkuperäistä tyyliä. Soarin onkin omassa kuvassaan muita Wonderboltseja huomattavasti raamikkaampi, onhan hän porukan ainut ori.

Wonderbolts unite!

Persoonalliset piirteet on poneihin luotu lähinnä maalien avulla. Spitfire joukkueen kapteenina on display-puoleltaan muista poikkeava ja suuntaa siis katseensa oikealle. Kaikilla kolmella ponilla on myös eriväriset harjakset ja siivet: Spitfiren harjakset ovat oranssi-keltaiset ja siivet keltaiset, Soarinilla on mustat karvat ja hänen siipensä ovat sinertävän valkoiset ja Misty Flyn tukka sekä häntä ovat turkoosin valkoiset, kun taas tämän siivet ovat Spitfiren tapaan keltaiset. Siivet tietysti vihjaavat ponien oikeisiin väreihin, sillä jokainen Wonderbolt-figu tässä on pukeutunut joukkueensa sini-keltaisiin lentohaalareihin. Wikistä vakoilemalla saamme tietää, että Spitfire näyttää lentopukunsa alla tältä, Soarin on kuvattu samanlaisessa lentoakatemian univormussa täällä. Misty Flysta ei ole virallista kuvaa ilman lentopukua, mutta fanin tekemä piirros kyllä.

FIM:n jaksoja, joissa esiintyy Wonderboltseja on useita: Sonic Rainboom, The Best Night Ever, Hurricane Fluttershy sekä Wonderbolts Academy. Viimeksi mainittu keskittyy Rainbow Dashin pyrkimyksiin tulla Wonderboltiksi itsekin, joten hän pyrkii Wonderbolts-akatemiaan. Täällä poneja kouluttaa tietysti Spitfire. Jakso on oikeasti aika hauska mukailu armeijasta ja antaa Spitfiresta aika tiukan kuvan. Suosittelen katsomaan :) Nyt kun minulla on täysi setti koossa, voinkin lykätä nämä ponihyllylleni posettamaan, ja Spitfire voi jatkaa räyhäämistä (esim. Soarinille) siellä.

Yay <3

Budapestin tuliaisia!

Palasin maanantai-iltana yhdeksänpäiväiseltä seminaarimatkaltani Budapestista, jossa tapasin ihania ihmisiä ja edistin (ainakin toivon mukaan) hyviä asioita. Vaikka viikko oli kiireinen, ehdin maanantaina viettää jopa muutaman tunnin Budapestin Mammut-ostoskeskuksessa tuliaisia ostellen. Ympäri maailmaa matkustaessa tulee aina tarkastettua paikallinen leluvalikoima, ja niin nytkin. Toisin kuin Madeiralla, tällä kertaa tein jopa hurjahkoja löytöjä ja sain itselleni lisää roudattavaa lentokoneeseen.

Löysin siis sattumalta postitoimistoa etsiessäni melko mahtavan lelukaupan, jonka nimeä en osaa todellakaan lausua. Valikoima oli huomattavasti Suomen lelukauppoja laajempi, ja hyllystä löytyi myös monstereita, joita ei Suomeen oltu myyntiin tuotu lainkaan. Hintaluokka oli suurinpiirtein sama tai muutamia euroja halvempi kuin Suomessa, mikä tarkoitti tietysti sitä, että kaikki ihanuudet oli pakko mukaan kaapata. Sanomattakin selvää, olin kaupassa aika pidetty asiakas.

Legoista tehdyt legohahmot vartioivat lelutaivasta. Játéksziget!

Pelkille Monstereille pyhitetty hylly oli aika puoleensavetävä.

Tässä siis joitain asioita, joita päädyin roudaamaan mukanani Suomeen:

Ghouls Rule Abbey

Aloitin monsterikierrokseni aluksi pienemmästä lelukaupasta Mammutista, josta siis löysin tämän hurmaavan Ghouls Rule Abbeyn. Suoraan sanottuna olin kovasti yllättynyt, että GR-sarjaa oli edelleen myynnissä jossakin päin maailmaa, mutta en tietenkään valita, sillä tätä otusta ei koskaan tullut Suomeen asti myyntiin. Abbey ei ole ollut perinteisesti Ghouls Ruleista mikään suursuosikkini, mutta livenä se yllättäen näyttikin sen verran kivalta, etten uskaltanut typyä kauppaan jättää. Hintaa paketille tuli 9995 forinttia eli noin 33 euroa. Tarkempaa infoa nukesta löytyy päivitetyltä Ghouls Rule -listaltani.

Power Ghoul Frankie: Voltageous

Samaisesta pienemmästä lelukaupasta Abbeyn kanssa löysin myös tämän jumalaisen Frankie Voltageousin. Frankie on ollut Power Ghouls sarjasta Clawdeenin ohella ehdottomia suosikkejani ja olinkin aivan innoissani, kun nyt näin sen kurkkivan hyllyjen välistä. Tottakai tyttö oli pakko nakata ostoskoriin saman tien. Kyseessä oli ainut paketti, ja onneksi sisällä oli näin kaunis nukke, sillä en olisi millään voinut tyyppiä jättää ostamatta. Frankie maksoi 7995 forinttia eli noin 26 euroa. 

Travel Ghoulia

Olin jo melkoisen varma, ettei Scaris-nukkeja enempää tähän talouteen rantautuisi, mutta kuinkas kävikään. Tämän Travel Ghoulian löysin siis pienen tonkimisen jälkeen käveltyäni uteliaisuudesta edellä mainitun suuremman lelukaupan monsterihyllylle. Minulla oli vain muutamia minuutteja aikaa ja siksi jouduin tekemään päätöksen Ghouliasta nopeasti. Nappasin sen lopulta mukaani, onhan se Ghouliaksi todella nätti, ja sitäkään ei Suomesta ole mistään käytännössä saanut. Ghoulia maksoi noin 20 euroa ja on nyt päivitetty Scaris-listaani.

Power Ghoul Toralei: Cat Tastrophe

Ghoulian vieressä monsterihyllyllä tököttänyttä Cat Tastrophea voi luonnehtia reissun parhaaksi löydöksi, niin paljon tällä neitosella on keräilijäpiireissä ihalijoita. Upea Power Ghouls -sarja on luotsinut kisuliina Toraleista varsin vetävän supermonsterin, joka lähti tietysti aivan ehdottomasti mukaani Helsinkiin. Kyseessä oli jälleen kaupan ainoa kappale, jonka paketissa tosin on ikäväkseni jotakin möhmää ja hintalapunjäämiä. Cat Tastrophe maksoi 7999 forinttia eli noin 26 euroa ja oli siis melkoisen edullinen.

Samasta kaupasta kannoin kassalle myös kaksi ponipäkkiä, jotka sattumoisin minulle moikkailivat ponihyllyiltä. En ole nähnyt näitä Suomessa, enkä tiedä, onko niitä vielä saatavilla. Muitakin versioita olisi kaupassa ollut, mutta valitsin nämä kaksi niiden hahmovalikoiman vuoksi: toisessa on ikisuosikkini Nightmare Moon ja toisessa leipuriperhe Cake kokonaisuudessaan. Jälleen mukaan on lykitty väkisin joitakin perusponeja, jotta hinta ollaan saatu hilattua mahdollisemman korkeaksi. (Hasbro, me emme todellakaan arvosta tätä myyntitaktiikkaa!) Kivoja paketteja nämä ovat silti, ja pääsevät edellisten Ponyvillejeni seuraksi hyllylleni. Hintaa päkeillä oli 5190 forinttia per paketti, eli noin 16 euroa. Pienemmät setit olivat noin 10 euron luokkaa.

Nightmare Moon, Manny Roar, Fluttershy, Rarity, Steve Magnet.

Mrs. Dazzle Cake, Pumpkin Cake, Pound Cake, Mr. Carrot Cake, Nurse Redheart, Pinkie Pie.

Eipä tässä kuitenkaan vielä kaikki! Tein yllättäen löytöjä myös paikallisessa Sparissa. Kyllä, luitte oikein, Sparissa. Kassojen läheltä löysin nimittäin erikoisen halpa-DVD-hyllyn, jossa oli yllättävän ponikasta materiaalia. Kiehtovana yksityiskohtana huomasin, että kaupan tarjoamissa kuudessa erilaisessa poni-DVD:issä ei ollut minkäälaista logiikkaa. Omituiset kannet oli piirretty ilmeisesti juuri näitä julkaisuja varten, eikä niistä voinut päätellä mitään sisäältöön liittyvää. Melkein kaikissa levyissä oli G3-logo, vaikka ne epäilemättä olivat aitoa ja alkuperäistä G1-tuotantoa. Tarkempi tarkastelu osoitti myös, että levyissä oli kaikessa rauhassa sekaisin MLP n' Friendsien ja MLP Talesien jaksoja. Tämä hämmensi minua niin paljon, että päätin ostaa yhden DVD:istä mukaani.

Päädyin tietysti ostamaan kaikkein rumimman kappaleen. Ponien ja Meganin naamat ovat uskomattoman pelottavia ja tausta on randomeista randomein. Myös DVD:n nimi on huima, enkä osaa suomentaa sitä muuten kuin "Ponimaan kiksit". Dubeista minulla ei ole vielä mitään hajua, mutta odotan niitä innolla! Ainakaan Agapiota kauheammat ne eivät voi olla, eiväthän? Hintaa DVD:llä oli 499 forinttia eli noin 1,5 euroa.

"Aaaa! I'm melting!"

Löysin myös ihanan Lady Lovely Locks -DVD:n, mutta sitä en sentään roudannut kotio. Sen kansi on jopa siedettävä, joskin LLL:n unkarilainen nimi on aivan uskomaton.

Kaikkein parhainta tuliaista ja muistoa reissusta en kuitenkaan ostanut itse, vaan sain lahjaksi. Seminaariryhmäni lahjoitti minulle kiitokseksi viimeisenä päivänä tällaisen My Little Pony -rannekorun, jota en ole ottanutkaan ranteestani kuin turvatarkastuksen ajaksi lentokentällä. Koru on tietysti jo itsessään ihana, mutta eleenä tämä oli vielä kauniimpi, sillä porukka oli oikein pitkään miettinyt, mistä pitäisin erityisesti. Korun saaminen kruunasi ehdottomasti reissuni ja kiteytti sen, miksi minulla ylipäänsä oli tuolla niin uskomattoman hienoa: näitä ihmisiä parempia ei ole.

Nyyh <3

Chasing Soarin

Kuten Blind Bag -ponipostauksessani kertoilin, en yleensä ole näiden ylläripussiponien perään. Mutta aina välillä sielläkin puolella julkaistaan yksilöitä, jotka on vain pakko saada. Taisin mainita, että eniten odottamani uudet BB:t olivat seitsemännen aallon Wonderboltit. Tuo aalto on nyt täällä ja niin Wonderboltienkin pitäisi. Mikä on siis ongelma?

Wonderboltit, nuo ponimaailman hurjapäät saapuivat Blind Bageihin kuukausi-pari sitten, ja olenkin tässä muutaman viikon hyvinkin aktiivisesti yrittänyt löytää kaikkia kolmea Wonderboltia erilaisista lelukaupoista ja tavarataloista, tuloksetta. Vime viikonloppuna minua onnisti vihdoin. Löysin Itiksen Anttilasta sekä Misty Flyn että Spitfiren... mutta en Soarinia. Sattuneesta syystä Soarin on juuri eniten haluamani Wonderbolt, eikä sarja tunnu täydelliseltä ilman sitä. Ongelma Wonderboltien metsästämisessä on ollut ehdottomasti pussiponien yllättävä vähyys kaupoissa. Jos Blind Bageja on, on minun saavuttuani paikalle jäljellä vain jämät, joissa ei paljon Wonderbolteja sitten enää näy. Vielä hämmentävämpää on se, että useat isot kaupat, kuten Malmin Citymarket ja Prisma eivät kumpikaan pidä valikoimissaan koko Blind Bageja! Toiset, kuten Itiksen Stockan leluosasto, taas yrittävät sitkeästi myydä pois ensin vanhemman tuotannon ennen kuin tilailevat uusia. Mikä ei tietysti ole kovinkaan hyvä strategia sinänsä näin keräilijän mielenlaadun tuntien.

Lies! Spitfiren ja Soarinin kortit on sotkettu, typerä Hasbro (also known as Hasbroken).

Spitfiresta ja Misty Flysta minulla ei ole pahaa sanottavaa. Ne ovat oikein ihania, eikä tuo läpikuultavuuskaan häiritse läheskään niin paljon kuin olin alkujaan ajatellut. Molemmat näyttävät myös tarpeeksi erilaisilta verrattuna tuohon Ponyville-setissä esiintyneeseen Wonderbolt-hahmoon. Maalit ovat ihan kelvolliset ja poneissa on tiettyä dynaamisuutta, vaikka pose onkin tismalleen sama (ainoastaan cutie markit ovat eri puolilla). Korteissa on erittäin ytimekäs esittely kummastakin ponista. Misty Flyn kortissa lukee Is on the flying team! (no shit, Sherlock) ja Spitfiren kortissa Flies so fast! Sama 13 kielellä, ei tosin suomeksi. Hieman syvällisempää infoa näistä tyypeistä löytyy sentään wikistä, täältä ja täältä. Sarjassakaan Wonderbolteilla ei aivan älyttömästi ole ollut ruutuaikaa, mutta onhan tämä ponien lentojoukkue nyt pirun jännittävä konsepti.

Misty Fly vasemmalla, Spitfire oikealla.

Miksi sitten juuri Soarin on suosikkini? Sen lisäksi, että hän on eniten sarjassa esiintynyt Wonderbolt, kuvailee My Little Neowiki Soarinia näin: "He hasn't really spoken much, but Soarin' seems like he doesn't get much sleep, which makes him seem "slow"." Lisäksi tiedämme, että Soarin pitää piirakasta. Do I need to say more? :D

Inspiraatioksi ja referenssiksi vielä random-kuva Soarinista univormussa...

Täältä.

...ja tämä hellyyttävä video Soarin- & RD-cosplaysta Pax Eastista.

Pyydän täten myös teitä, kätyrini pitämään silmät ja korvat auki. Soarin liikkuu sarjanumerolla 92236 ja tulee hopeisessa pussissa. (Ja jos joku nyt järkyttyy siitä, että Blind Bagien pitäisi olla todellakin ylläripusseja, niin kerrottakoon, että keräilijät ovat jo kauan aikaa sitten keksineet tarkistaa pusseista niiden sarjanumerot. Sarjanumeroindeksi löytyy esim. täältä.) Olen kiitollinen kaikista vinkeistäkin. Soarin kotiin!

G4-ponit: Mane Six

Kuten kaikki tätä blogia aiemmin lukeneet ehkä tietävät, rakastan Friendship is Magicia. En olisi koskaan uskonut, että hyvää ponisarjaa edes tehdään, mutta FIM:n luonut Lauren Faust osoitti ennakkoluuloni vääriksi, ja hyvä niin! Tietysti sarjan fanittamisen ohella tapahtuu muutakin oheistoimintaa, kuten esimerkiksi sarjaan kuuluvien lelujen keräilyä... 

Sarja on siis perussyy, miksi ylipäätään innostuin G4-poneista. Aluksi pyrin keräämään nimenomaan sarjan keskeisiä hahmoja. En pidä näitä erityisen mielikuvituksellisina tai hienoina leluina. Itse asiassa ne ovat aika ankeita, erityisesti verrattuna esiäiteihinsä. Yleensä poset ovat aina samoja, ja erityisesti kuutta keskeistä hahmoa on julkaistu noin miljoona vain hieman poikkeavissa pakkauksissa. Tietty toivoisin, että Hasbro hieman panostaisi näihin kuten vanhempiin ponisarjoihinsa, mutta näköjään ostan näitä muutenkin. Siinä on kieltämättä tietty hienoutensa, kun ponit voi noukkia kaupan hyllyltä, eikä tarvitse tapella niistä verissä päin muiden keräilijöiden kanssa. 

Aloitin hamstraustouhuni, kun ensimmäinen sarja oli juuri vaihtumassa toiseen, joten päädyin lopulta ostamaan molemmat. Joissain hahmoissa oli jopa aikamoinen etsiminen, jotta sain sarjat täyteen. Myöhempiä poneja en ole enää näin säntillisesti keräillyt. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että aikoinani hankin nämä sarjat, ja pidin ne MIB:einä, sillä paketteja on mukava vertailla ja tarkastella.

Rainbow Dash. Yllä olevassa kuvassa molemmat omistamani versiot RD:stä. Vasemmalla sijaitseva paketti on matkalaukkuversio sarjasta Traveling Singles vuodelta 2012. Mukana tuli matkalaukku, tarroja, ja jokin eläin, RD:n tapauksessa valkoinen ankka. Oikeanpuoleinen paketti on puolestaan alkuperäinen Playful Ponies RD, joka julkaistiin vuonna 2010. Siihen kuuluivat hahmon lisäksi pegasuksilla kärrit, ja kärreihin sopiva elukka, mikä lienee tässä tapauksessa  murmeli, sekä tietysti geneeristäkin geneerisempi kampa.

Applejackit. Vasemmalla sijaitseva paketti on mitä ilmeisemmin matkalaukkuversio tarrojen ja parsapäisen, pinkin kilpikonnan kanssa. Oikealla alkuperäinen sigupaketti, jossa jopa Omppujaskan oma koira Winona! Holy shit! Koiran saa maaponeilla selkään tuollaisen satulan avulla, joka siis vastaa pegasusten kärrejä. Tosin olen kuullut, että satulat toimivat vähän kehnosti, eivätkä mahdu poneille kunnolla, mutta empä ole tätä itse päässyt kokeilemaan. Joka tapauksessa tarkoituksena on kuljetella eläinkaveria ympäriinsä, kuten kunnon ponin kuuluukin. (Tämä tosin on täysin vastakohta sarjan ajatukselle antropomorfisista poneista, mutta ehkä lelutehtaat eivät saaneet tuota muistiota.)

Pinkie Piet. On erikoista, että osa poneista on käännetty ympäri (ponien symbolihan on vain yhdellä puolella), kuten tämä matkalaukku-Pinkie ja yllä oleva Jaska, mutta esimerkiksi RD:tä ei, se tuijottaa uskollisesti oikealle. Tässä matkalaukkuversiossa Pinkielle on annettu kaveriksi söpö siili, perusversiossa taas keltainen pupu. Kumpikaan näistä ei ole Pinkieen sidoksissa mitenkään. Oikeastihan Pinkielle kuuluisi Gummy-alligaattori, jolle on omistettu sarjasta aika paljon aikaakin. Olisiko tämä lemmikkiasia niin vaikea toteuttaa kunnolla? Olisiko, Hasbro? Vaikka olenkin hieman näreissäni siitä, että Pinkien tukka ei lelulla ole kihara (kuten ei RD:llakaan lyhyt ja villi), on minun pakko fanittaa tuota perusversion outoa rullatyyliä, joka on vain jotain niin kummallista. "Hei, tukka on liian pitkä, laitetaan se rullalle!"

Rarity. Jälleen, mukana ei ole Rarityn läskiä diivakissaa, vaan perusversiossa jonkinlainen mintunvihreä tipu, ja matkalaukkuversiossa geenimutanttiperhonen. (Aika pelottavakin vielä.) Mihinhän nuo matkalaukkulemmikit on tarkoitus muuten laittaa? Matkalaukkuunkaan ne eivät mahdu, ja sigupaketteihin verrattuna tuntuvat hieman irrallisilta. Rarityt itse ovat keskenään melko identtiset. Niiden asennot ovat paketeissa erilaiset, ja kuten jo Pinkienkin paketista huomasimme, myös hiukset voivat olla hieman eri tavoin laitetut. Periaatteessa se on kuitenkin täsmälleen sama poni. Tuossa Rarityn peruspaketissa on mielestäni aika kiva värimaailma, erityisesti pinkki-mintunvihreä on lähellä sydäntäni. Uskon myös täysin, että Rarity läimäisi oman pärstänsä matkalaukkunsa kylkeen ja vetelisi sitä pitkin maita ja mantuja ihan onnessaan.

Fluttershy. Omppujaskan ohella myös Räpsykainolla on oma elukkansa Angel-pupu kärreissään vedeltävänä. Yay! Matkalaukkuversioon Räpsy on sen sijaan saanut jonkinlaiset muut metsäneläimet, jotka näyttävät lähinnä siiamilaisilta oravilta. Fluttershyn kohdalla tässä on sentään jotain logiikkaa, onhan Fluttershy vähän niinkuin villieläinkuiskaaja ja asustaa metsänreunassa eläinkunnan edustajien kanssa. (Sen sijaan en voi käsittää, miksi Rarity hengailisi pelottavan perhosen kanssa, tai mikä ankka voisi asua pilvien päällä RD:tä seuraten.) Angel-setti on tietysti näistä kahdesta FS-paketista ylivertainen, ja Fluttershy on siinä myös selvästi edustavamman näköinen. Matkalla ilmeisesti rähjääntyy helpommin, nyt tulisi tuo kampa tarpeeseen.

Viimeisimpänä, muttei vähäisempänä ystävämme Twilight Sparkle. Twaikun perusversiossa oikealla ei ole edelleenkään Spike-lohari, vaan jonkinlainen pinkki lintu, joka ehkä etäisesti muistuttaa Twaikun Owlowiscious-pöllöä, muttei kyllä läheskään tarpeeksi. Itse asiassa se taitaa olla täsmälleen sama lintu kuin Raritylla, mutta eri väreissä! Matkalaukkuversiossa on vielä kryptisemmin jokin täysin oppo-outo koira, joka oikein ei tunnu edes kuuluvan koko maailmaan tyylinsä puolesta. Se näyttää ennemminkin joltain LPS-feikiltä, tai Barbien koiralta, tai miltä tahansa muulta kuin MLP-tavaralta. Oikeasti, onko ponimaailmassa ikinä nähty yhtäkään puudelia? Twilight Sparkle näyttää olevan myös ainut poni, jolla matkalaukku on oikeasti kiinni jalassa, johon se kuuluu, muilla se on asemoitu vähän minne sattuu huvittamaan.

Muuta sanottavaa paketeista juurikaan ole. Ponien erot ovat hyvin pieniä. Tavarat on ponista riippuen heitetty hieman eri asentoihin ja kohtiin paketissa, mutta pääasiallisesti sisältö on sama. Olen ajatellut, että ehkä voisin myydä nuo toiset versiot, mutta en sitten ole kuitenkaan jaksanut. Ei niistä paljoa mitään saa, ja ehkä ne joskus ovat keräilyharvinaisuuksia. No, eivät kyllä varmasti.

Minulla on myös vähän jotain muita ponileluja, joissa on jotain erikoista. Esimerkiksi Fashion Style -ponit ovat oikeasti tosi kivoja, mutta maksavat ärsyttävän paljon. Siksi minulla onkiin niitä varmaan vain kaksi. Olen kyllä ajatellut hankkia lisää, mutta Omppujaska, eniten haluamani poni, on lähes mahdoton löytää ja Ebayssa hirveän hintainen. Harmittaa suuresti, olen aina pitänyt siitä ja olisin sen kyllä ostanut, jos olisin sen löytänyt. Toivon, että se joskus julkaistaan uudelleen. Ainakin jotain tällaista on Hasbron suunnalta kuulunut :)

Mutta onpa FS Fluttershykin varsin ihana! En tietenkään avaa näitä paketeistaan koska tuota tilpehööriä on noin pirusti, ja koska keräilyarvo. Räpsyn mukana on Angel-pupu, kori, johon pupun saa sekä paljon kaikenlaisia hiuspinnejä ja muita höpsökkeitä. Tuo päällä oleva mekko nyt on aika yksinkertainen viittamainen viritys, toki ihan söpö sekin. Erityisen viehättävää näissä Fashion Style -poneissa on kutienkin tuo iso, kunnollinen koko. Tykkäisin, että nuo peruslelutkin olisivat vähän suurempia ja käteen sopivampia.

Rainbow Dashkin on tullut hankittua, koska se on Applejackin ohella yksi lempihahmoistani. FS RD:lla on myös paljon kaikenlaista kamaa paketissaan, kuten harja, aurinkolasit ja hiussolkia. Nuo pilvipinnit ovakin aika ihania. Pidän siitä, että tällaisiin pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota ja ne sopivat ponin persoonaan. Päällä oleva riepu on taas jotain vähemmän ihanaa, eikä sovi ponille ollenkaan. Sekä Fluttershylla että RD:lla on myös kengät, mutta niitä ei paketissa ollessa juuri näe. Niissäkin ilmeisesti on jotakin hahmon luonteeseen liittyviä elementtejä, sillä ainakin AJ:n kengissä on hapsut (olen vakoillut).

Mulla on myös Chrystal Empire Singles Applejack, koska kyseinen poni on ensimmäinen playsettien ulkopuolinen Applejack, jolla on hattu. Toki, hattu on väärän värinen (jopa pakkauksen kuvassa se on autenttisen ruskea), mutta hatun olemassaolo on kuitenkin huomattava parannus edelliseen. Sen sijaan ei mitään hajua, mitä nuo pinkit pampulat paketissa ovat. Omenat? Muita Chrystal Empire -poneja en ostakaan, sillä niillä ei ole mitään kiinnostavia tavaroita mukanaan. Twaikun silmälasit ovat hauskat, mutta melko heppoisen näköiset.

Jotta näitä Mane Six -poneja ei vahingossakaan olisi liian vähän, olen hankkinut itselleni poikkeuksellisesti myös niiden McDonald's-versiot. Itse en yhtäkään ole mäkkäristä hakenut, vaan kaverit ovat niitä minulle lähetelleet. Kiitos siitä! :) Mäkkiversiot ovat ihan söpöjä, ja on mukavaa, että niissä on selvästi tajuttu ponien erilainen persoona, jopa paremmin kuin varsinaisissa leluissa. Erityisesti Fluttershy, Pinkie Pie ja Rarity ovat dynaamisen ja persoonallisen näköisiä figumuodossaan. Näilläkin poneilla on tuo harjattava häntä, jossa on myös tavoiteltu ponista riippuen kiharaa, korkkiruuvia ja muuta muotoa. Ponit ovat minulla irtoina, sillä alkuperäinen pakkaus oli vain pussi, ja joka tapauksessa jo minulle saapuessaan avattu. Jenkeillä oli myös erilaiset mäkkiponinsa, joita ikävä kyllä minulla ei ole. Ehkä joskus.

Mäkkiponeista minulta löytyy myös muutama ylimääräinen kappale, tietysti lemppareistani AJ:sta ja RD:sta. En ole varma, teenkö näistä joku päivä koruja tai jotakin. Myydäkään niitä ei oikein kannata, sillä arvo ei vielä ole kovin korkea. Tällä hetkellä ne odottelevat siis jatkotoimenpiteitä kaapissani.

Tulevaisuudessa aion ostaa kaikesta mutinastani huolimatta meksikolaisen painijoiden näköiset Chrystal Princess (Masquarade) Singles -ponit Rainbow Dashin ja Sunset Shimmerin ihan vain, koska ne ovat siistin näköisiä. Sunset Shimmer on lisäksi uusi poni, joten sikälikin se tulee olemaan toivottu hankinta. Paljon on valitettu siitä, että ponien naamarit ovat paperia, sillä Hasbro säästää kustannuksissa, mutta minuahan tuo ei haittaa, sillä aion joka tapauksessa pitää ponit paketeissaan. Loppuun vielä kuva näistä ihanuuksista, jotka eivät siis vielä ole kauppoihin asti Suomessa päässeet :) Ältsin söpöjä!

RD ja SS oikeassa reunassa. Kuva täältä.

Blind Bag -ponit

En kerää Blind Bag -poneja. Olen yrittänyt olla ostamatta niitä, jotta rahaa säästyisi edes vähän oleellisempiin keräilykohteisiin. Näissä pienissä ns. Ponyville-poneissa on kuitenkin joitain, jotka ovat niin hienoja, että olen halunnut nekin kokoelmiini. Olen hyvin tarkka keräilijä siinä suhteessa, etten hanki mitään, mikä ei miellytä silmääni aivan ehdottomasti. Suurin osa Ponyville-poneistani ovatkin vähän erikoisempia tapauksia.

Näitä kolmen ponin erikoissettejä minulla on neljä kappaletta. Settejä on yhteensä tehty kuusi.

Setti nimeltään Apple Family. Setissä Granny Smith, Big Macintosh ja Applejack. Rollaattori ja mummo on ehkä liikuttavinta ikinä! Missä muissa leluissa on tällaisia hahmoja? :D

Cloudsdale-setti. Rainbow Dash, Gilda ja geneerinen Wonder Bolt. Haluan ajatella, että tuo on Soarin, koska Soarin rox.

Famous Friends eli Rarity, Photo Finish ja Hoity Toity. Photo Finish on niin hauska hahmo, että tämä lähti mukaani heti.

Lotus Blossom, Zecora-seepra ja Pinkie Pie setissä Spa Pony Set. Todella random-yhdistelmä, mutta Zecora on upea.

Lisäksi minulla on pari irtoponia. Tämän Lucky Dreamsin sain ystävältäni Kielolta erään poniroolipelin kunniaksi. Tunnearvo on mittaamaton.

Siskokset kuin ilvekset. Luna ja Celestia tulivat keräilijäkaverini kautta Kotkasta, ja ovat kyllä tosi hienoja! Tähän kuuluisi vielä Cadence, mutta en niin siitä tykännyt.

On Blind Bageissa muutamia, jotka mielellään vielä haluaisin itselleni. Esimerkiksi 4. aallon metallinhohtoiset Rarity, Applejack ja Pinkie Pie ovat aivan upeita. Niitä ei tietenkään enää saa kuin Ebaysta, jossa hinnat ovat pilvissä, mutta ehkä joskus raaksin ne hankkia. Silmääni miellyttävät myös jotkut tavalliset ponit, kuten Merry May (6. aalto) tai Coconut Cream (US 2. aalto), mutta koska en varsinaisesti kerää näitä, ei minua niin kovasti haittaa niiden puute. 

Paitsi 8. aallon Wonder Boltsit haluan ehdottomasti, muuten itken! Sitten joskus, kun ne Suomeen saapuvat.

G4-krääsää

Krrrrrääääsäääääää.

Otin aikani kuluksi kuvia G4-ponikrääsästäni. Olen vähän ehkä liikaa tykästynyt näihin uusiin poneihin ja erityisesti niiden piirrossarjaan, Friendship is Magic, joka on (anteeksi nyt vaan G1-puristit) tuhat kertaa parempi kuin meidän lapsuutemme Agapio-dubatut ja imelät sarjat. Itse G4-ponit leluina nyt eivät niin kovin nappaa, vaikka niitäkin minulla on. Ne ovat aika mielikuvituksettomia ja tylsiä, ja selvästi suunnattu pienemmille lapsille kuin alkuperäiset ja parhaat G1-ponit (tämän huomaa esimerkiksi ponien tarvikkeiden vähyydessä ja yksityiskohtien puutteessa). Hassua kyllä, itse sarja vetoaa sujuvasti kaikkiin ikäluokkiin, niihin kuuluisiin aikuisiin miehiinkin. Juuri sarjan hienouden vuoksi tuota oheisryönää onkin tullut hankittua ilmeisesti vähän huomaamatta läjäpäin. Heikko keräilijäluonne täällä hei: Hasbro tuotteistaa, ja minä hulluhan ostan :P

  

Laastareita.

Yksinäinen magneetti.

Pinkie Pie -medaljonki.

Medaljonki vähän lähempää.

Pinnejä. 

Toisenlaisia pinnejä.

Kolmannenlaisia pinnejä.

Nämä on niin sekundaa kun pääseekin. Katsokaa Twaikku-paran naamaria :D

Celestia-postitteja.

Rainbow Dash -jojo.

Twilight Sparkle -ostoskassi. 

Samalla oudolla sloganilla varustettuja muistilappusia.

Tarroja.

Toisenlaisia tarroja. 

Kolmannenlaisia tarroja.

Rannekoru.

Kyllä ne ponit siellä näkyy, kun vähän tihrustaa.

Pantsuja.

Tusseja.

Ja tietysti tärkein, WeLoveFinesta tilattu olkalaukkuni. Tämä on päivittäisessä käytössä.

Lisäksi minulla on vielä kaksi paitaa, joita en nyt tosin löytänyt tähän kuvaussessioon. Ovat ehkä pyykissä. Ponit itsekään eivät mukaan mahtuneet, niille siis oma bloggaus tulevaisuudessa, ehkä parikin. Ja jos luulette, että tässä ovat edes kaikki säläni, luulette väärin. G1- ja G3- kamoihin en ole vielä edes koskenut :D

Keräily, se on sairaus.