Monster High -kokoelma, osa VI: Power Ghouls

Power Ghouls, Monster High -brändin oma supersankariedikka on ehdottomasti postauksen arvoinen asia. Vanhana supersankarien ystävänä ilostuin aikoinaan kovasti, kun kuulin Power Ghoulsien tulosta markkinoille. Paitsi että kannatan toiminnallisten sankarinaisten esittelemistä nuorille tytöille mahdollisimman inspiroivassa hengessä, pidän myös siitä, miten Power Ghoulsit on käytännössä visuaalisesti toteutettu ja ujutettu osaksi Monster High -lorea. Yhteensä myynnissä on ollut tähän päivään asti neljä upeaa ja erilaista Power Ghouls -hahmoa, minkä lisäksi osaksi sarjaa lasketaan myös SDCC Exclusive Ghoulia Yelps: Dead Fast sekä Wydowna Spider: Webarella. Dead Fast debytoi jo San Diego Comic Conissa 2011 ja oli luultavasti koko sarjan innoittaja, kun taas Webarella on SDCC 2013 Exclusive. Non-Exclusive-sarjaan kuuluvat Wonder Wolf ja Polterghoul esiteltiin puolestaan alkuvuodesta 2013, joita seurasivat elokuussa loput kaksi nukkea, Voltageous ja Cat Tastrophe. Itse omistan Power Ghouls -sarjasta sen kaikki neljä keskeistä nukkea.

Clawdeen: Wonder Wolf

"A Howling Force for Justice!"

Wonder Wolf oli Power Ghouls -sarjani ensimmäinen otus, ja samalla ensimmäinen Clawdeenini. En ole koskaan perustanut Clawdeenista (jostain syystä minulla on silti niitä neljä), sillä jotenkin tuntuu, että tuo muuten kyllä hyvinkin kaunis nukke stailataan ihan miten sattuu. Tämä Power Ghoul minun oli kuitenkin pakko saada, onhan se Wonder Womanin selkeä jälkeläinen. Ja minä rakastan Wonder Womania. Ellen ole ennen kehunut Monster High -nukkien paketteja, teen sen nyt. On suorastaan nerokasta laittaa Wonder Wolf hyökkimään jo paketissa pelottomasti seinien läpi pelastamaan tavan kansalaisia, kilpi ojossa ja kaikkea (ruoska olisi varmaan ollut liikaa). Clawdeen on tosiaan ulkonäkönsä puolesta hyvin uskollinen esikuvalleen: bootsit ja kilpi ovat suoraan Wonder Womanilta. Pinkki hiuslaite, violetti-vihreä-kultainen puku ja pienet shortsit ovat puolestaan vapaammin tuunatut, mutta silti tunnistettavat yksityiskohdat alkuperäiseltä esikuvaltaan.

Clawdeen itse on paketissa aivan tukkansa valtaama: kiharapilveä on riittävästi pienelle kylälle. Sen väri on lisäksi oudosti tummanruskea ja limenvihreä, ei ehkä aivan parhaita yhdistelmiä maan päällä, mutta silti usein Clawdeeniin yhdistetty (ks. myös Sisterpack ja DOTD). Korvissaan Clawdeenilla on jonkinlaiset tähdenmuotoiset korvikset, jotka ovat mukavaa vaihtelua yleisemmin nähdyille renkaille. Kaikilla Power Ghouleilla tulee mukanaan myös harja ja ständi. Lisäksi pakkauksissa on minisarjis, jossa esitellään hahmon origin story, onhan jokaisen sarjiksen numero 1. 

Jotkut eivät pidä Wonder Wolfin apaattisesta ilmeestä, ja omastakin mielestäni tämä olisi voinut olla vähän rajumman näköinen.

Uskoisin, että tämä nukke pääsisi paremmin oikeuksiinsa paketin ulkopuolella (ja ihan totta, haluaisin niin harjata tuon tukan kuosiin), mutta en vain yksinkertaisesti raaksi avata sitä. Edelleen, paketti on hieno. Lisäksi tämä on yksiä harvoista pakkauksista, jotka selvisivät ystäväni matkalaukussa ehjänä Amerikasta Suomeen saakka. Wonder Wolf on siis tuliainen ja saapui tänne yhdessä Scary Tales -tyttöjen, Catrinen ja Roller Maze Lagoonan kanssa ihanaiselta Niinalta (joka ei edes itse keräile, mutta oli tarpeeksi kultainen tuodakseen minulle kassikaupalla tuliaisia). Tämä nukke (tai mikään Power Ghouleista) ei ole koskaan päätynyt Suomen kauppoihin, ja on ollut USA:ssakin Target Exclusive. 

Ei turhan tylsä non-display-side tällä paketilla.

Nuken paketin kääntöpuolella on Monster High:n "Gory Gazette" -päivälehden uutisartikkeli Wonder Wolfista otsikolla "Wonder Wolf checkmates disaster". Se on luettavissa hyvin helposti klikkaamalla yllä näkyvää kuvaa isommaksi, joten en kirjoita sitä auki tähän. Boksin alakulman "Boo could this be?" -osiossa esittäytyy samaan sarjaan kuuluva Polterghoul. Kääntöpuoli tekee mielestäni paketista viimeistään tyylikkään ja ehyen oloisen kokonaisuuden, joka rakentuu selvästi Wonder Wolfin persoonan ympärille, eikä toimi vain halvimpana mahdollisena mainostilana muiden tai saman sarjan nukeille, elokuville tai oheiskrääsälle, kuten monet kaltaisensa (köh, Ghouls Rule, köh).

Spectra: Polterghoul

"The Justice That Goes Bump in the Night."

Ihmeiden aika ei ole ohi. Vannoin jo kauan aikaa sitten, ettei tähän talouteen Spectroja tule, mutta kuinkas sitten kävikään. En pidä Spectrasta nukkena, eikä Polterghoul ole läheskään lempparini Power Ghouleista... Mutta se on kuitenkin ehdottomasti pähein Spectra, joka tähän päivään mennessä on markkinoille saatu. Kyseinen haamutytsy päätyikin haltuuni hieman vahingossa. Olin tekemässä tilausta aivan muista monsuista ebayssa, kun bongasin Polterghoulin myyjän tuotteissa. Koska postikulut olivat joka tapauksessa samat, ajattelin heittää pakettiin vielä yhden nuken, ihan vain, jotta saisin sarjan täyteen. Ja niin minulle tuli Polterghoul.

Spectra, yön ritari.

Polterghoulissa hyvää on selvästi sen meikki. Tuo "Bandit Mask"-tyylinen silmämeikki todella korostaa Spectran parhaita puolia ja saa silmät näyttämään eloisilta ja upeilta. Myös vetämällä huomio pinkillä tehostevärillä turkooseihin silmiin saadaan violetti tukka pomppaamaan tavallista enemmän esiin ja pääsemään oikeuksiinsa. Polterghoulilla on yllään tuttuun dickenmäiseen kummitusteemaansa perustuva asu, jossa ketjut ja pallot toimittavat nyt viitan, hiuspannan ja vyön virkaa. Itse asu ei sinällään säväytä kovinkaan, sillä se on oikeastaan todella pelkistetty. Näyttävät bootsit ja mustapainotteinen mekko ovat toki aika vinkeät, ja pinkki-hopeinen värimaailma sopii Spectralle kuin nyrkki silmään. Pidän kuitenkin Polterghoulissa eritysesti siitä, että se muistuttaa nyt ensimmäistä kertaa jostain syystä suuresti ihailemaani webisodien Spectraa. Piirossarjan Spectra onkin yksi suosikkihahmoistani sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Nuken boksissa esiintyvä sarjakuvavastine on myös erittäin kiinnostava ja piirrosjälki selvästi taidolla tehty. Sarjakuvan Spectra on selvästi toiminnallinen, päämäärätietoinen ja tyylikäs. Siis juuri sellainen kuin aktiivisen naishahmon pitäisikin olla. 

Spectra ja Clawdeen keekoilevat tässäkin takakannessa.

Kuten Wonder Wolfilla myös Polterghoulilla on pakettinsa takana uutisartikkeli samaiselta Gory Gazettelta (Monster High'n ainut päivälehti?). Tällä kertaa lehti uutisoi seuraavaa: "Polterghoul gurdles plot". Kuvaa voi jälleen klikata isommaksi, jos mielii lukea uutisen. "Boo could this be?"-teaserissa esillä tietty Wonder Wolf.

Frankie: Voltageous
"Charging Up the Power of Justice!"

Vanhana Frankie-fanina ihastuin tietysti Vontageousiin jo siitä ensimmäiset kuvat nähtyäni. En kuitenkaan ajatellut sitä hankkivani, sillä MH-wantlistini on nälkävuoden pituinen, eikä Power Ghouls -sarjasta aivan ehdottomia pakkohankintoja ollut mielessäni kuin edellä mainittu Wonder Wolf. Mutta kuinkas sitten kävikään... Budapestin matkallani törmäsin sattumoisin Voltageousiin, joka sattui kaiken lisäksi olemaan liikkeen ainut kappale, ja ostin sen sitten pois. Livenä Voltageous näytti huomattavasti paremmalta kuin promokuvissa, mukaanlukien Frankien paketti, joka on aivan upea. Frankie ilmaantuu siis keskuuteemme hyvin Storm-henkisesti ukkospilvien keskeltä, salamoiden saattelemana. Voltageousin badassitude on käsinkosketeltava, ja itse nukke on oikeasti myös, myönnettäköön se nyt, pirun päheä.

Boom!

Frankien tuttu, mustavalkoinen tukka velloo tuulessa villinä, siis juuri sellaisena, jollaisesta Frankiella pidän. Sitä taltuttamassa on sininen, salamakuvioinen panta, joka näyttää ehkä vähän She-Ran päähörsöttimeltä. Asunaan Frankiella on hopeinen pikkumekko (joka on koristeltu rintamuksesta Frankien skullette-logolla), ja polvipituiset, salamakuvioiset sini-hopeiset saappaat. Korut ovat pannan tavoin sinisiä ja salamateemaisia. Asun "the juttu" on tietysti viitta, joka näyttäisi tehdyn kokonaan salamoista, ja joka leijuu dynaamisesti Frankien takana. Kasvoiltaan Frankie on melko valju, kuten muutkin sarjan nuket. Mukana oleva minisarjis antaa osviittaa siitä, miltä kickass-versio tästä supersankarista olisi voinut näyttää. Ilmeisesti näistä on kuitenkin haluttu tehdä sen verran lapsiystävälliset, ettei suurempia revittelyjä ole kasvoihin viitsitty lähteä vääntämään. Sinänsä ehkä pienoinen sääli.

Frankien paketin kääntöpuoli näyttää tältä.

Toralei: Cat Tastrophe
"The Crafty Kitty of Chaos"

Porukan ilmeinen pahis on Toralein Cat Tastrophe, joka löytyi Voltageousin tavoin Budapestista. Se oli myös kaupan ainut paketti ja mielettömän haluttu ainakin täällä koto-Suomessa. Ilman muuta tyttö siis lähti mukaan, varsinkin kun Toralei-/kissasympatiani on tunnetusti suuri. Toisin kuin Clawdeen ja Frankie, ei Toralei näytä paketissaan räjähtävän mistään 3D-elementistä erityisesti läpi, vaan leijailee repimäänsä kaupunkimaisemaa vasten valmiina hyökkäämään jonkun kimppuun. Toralei on pukeutunut upeaan punamustaraidalliseen catsuitiin, jossa näkyy hänen oma skullette-logonsa, ja mustaan naamioon, josta ulkonevat somat kissanviikset. Hänen hiuksensa ovat poikkeuksellisesti nyt pitkät, mutta tutun punaiset, ja kiinni jonkinlaisella kevyellä ponnarilla. Mukana on tietysti Toralein tavaramerkkiraitatupsu. Tutut kynsikkäät ovat myös kuvassa, joskin niiden lisäksi Toraleilla on nyt paljon kaikenlaisia hopeisia asusteita, kuten monitoimivyö. Saappaat ovat tulipunaiset, vetoketjuilla kevyesti koristellut ja hyvin klassiset.

Cat Tastrophen esikuvaa ei ole kovin vaikeaa arvata.

Siinä missä Wonder Wolfin paketti sai osaltani kehuja, joutuvat Voltageousin ja Cat Tastrophen paketit valitettavasti tyytymään lähinnä läksytyksiin. Kuten Scary Talesien tapauksessa ovat Frankien ja Toralein paketit jälleen monikansalliset Eurooppa-yhteisjulkaisut ja siksi Clawdeenin pakettia kaikin tavoin simppelimmät. Pakettien takana olevien uutistarinoiden sisältöä onkin rankalla kädellä karsittu, eikä alkuperäisistä ole siksi jäljellä kuin pieni tiivistelmä (tosin nyt kahdeksalla kielellä, jos se jotakuta lohduttaa). Koska tämä on omasta mielestäni valtaisa puute, kirjoitankin nyt tähän Cat Tastrophen ja Voltageousin amerikkalaisen paketin takana olevat "Gory Gazette" -uutiset, jotka on meiltä eurooppalaisilta siis kääntöprosessissa julmasti riistetty.

Paljon tekstiä, vähän asiaa.

Näin siinä tarkalleen ottaen kuuluisi seistä:

Monster High Gory Gazette

CAT TASTROPHE CAUSES BIG STINK

THE CITY - The smell of rotten gargoyle eggs still hung thick over the SKRM arena today as cleanup crews gagged their way through the removal of CAT TASTROPHE's latest chaotic caper. "It was sheer pandemonium here last night," said MH student Lagoona Blue, "fans and skaters were doing everything they could to escape the stench, but you couldn't run fast enough to get away from it." As fans rapidly exited the arena, the mocking voice of CAT TASTROPHE could be heard over the public address system saying: "I love the smell of rotten gargoyle eggs in the evening, they smell like... chaos." Race officials said the tubes that the eggs were launched from had originally been loaded with annoying, yet non-stinky, slime balloons and that the sabotage was perfectly times for maximum chaos. "We had packed crowd, and skaters were coming to the finish line," said a SKRM official who preferred to remain anonymous. The stench was compounded by the mysterious failure or the arena's air conditioning and ventilation system fifteen minutes before the end of the race. ROTTEN GARGOYLE EGGS (RGE's) have been banned as obstacles in sanctioned indoor SKRM for almost a century, but officials speculated that there were probably still stores of them to be found at abandoned tracks in the catacombs. Unfortunately for both SKRM fans and athletes, the remainder of the season is now in doubt due to the difficulty of removing the lingering odor. Ghoulia Yelps, noted SKRM historian and referee, said, "When SKRM did use RGE's they only used them one at a time and only in the last match of the season so the arena had time to air out. There were literally hundreds of the on the track last night, and the season just started."

Paketin alareunasta löytyy myös Voltageousille omistettu pieni puffi (kuten Polterghoulille Wonder Wolfin tapauksessa):

BOO COULD THIS BE?

It appears another super powered monster is lurking about Monster High. Where did she come from and what role will she play in the fight against chaos? Is she friend or foe? Does she wear the costume as a fashion statement or to hide her true identity? What are her powers? What are her weaknesses? Stay tuned to find out.

Voltageousin oman paketin uutistarinassa kaaostelee siinäkin tuttumme Cat Tastrophe, mutta nyt asiaan liittyy myös jännittävää monster movie -henkeä ja Voltageousin sankarillinen väliintulo:

Monster High Gory Gazette

VOLTAGEOUS WRECKS ROBOT

THE CITY - The hulk of a giant mechanical werecat was still sparkling this morning as cleanup crews tried to figure out how to remove it from the abandoned field next to the power plant. "We know Cat Tastrophe was planing something big but we had no idea it was going to be seven stories big," stated VOLTAGEOUS, newest member of the Power Ghouls". While she may be new to the team she displayed the quick thinking and actions of a veteran last night in stopping the mechanical menace. Two Monster High students, Heath Burns and Deuce Gorgon, were eyewitnesses to the confrontation of machine and monster. "Me and Deuce had just finished going over some sweet jumps on our bikes when this thing came walking out of the trees," said the still excited Burns. The boys said it appeared that the robot was headed straight towards the power plant when VOLTAGEOUS FLASHED ONTO THE SCENE. "It was like she came out of nowhere and then THE FIGHT WAS ON," said Gorgon. Workers at the power plant reported that VOLTAGEOUS seemed to be drawing power straight out of the transformers and throwing it at the robot. "She was pulling so much power we had to increase the output to keep up but that robot just kept coming," said one of the workers. Finally witnesses said VOLTAGEOUS flew straight into the robot and grabbed hold. "Dude, it was like the biggest lightning storm ever and then it seemed like VOLTAGEOUS just pulled the plug cause that thing stopped in its tracks and went down hard bro," said Gorgon. The other Power Ghouls soon arrived and determined the robot had been operated remotely. Ms. Dead Fast said they were in the dark as to the motive which is a place many more would have been setting, if not for VOLTAGEOUS.

Koska Toralei mainostaa Frankieta ja Frankie Toraleita, on Voltageousin "Boo could this be?" -osio vastaavasti Cat Tastrophesta. Teksti pakettien alanurkassa sinänsä on aina samanlainen, ainoastaan kyseessä olevan monsterin kuva vaihtuu.

Power Ghouls -saaga: kaikkien minisarjisten kansikuvat. Ghoulian DF -sarjis on hieman erilainen, eikä siksi esiinny tässä kuvassa.

Mitä asshatteryyn tulee, takatekstien puuttuminen ei ole valitettavasti kuin alkusoittoa Eurooppa-julkaisujen kohtaamille radikaaleille karsimistoimenpiteille. Jo kauanhan on ollut tiedossa, että Signature-nukkien päiväkirjoja on supistettu yhteiskielialueiden omille markkinoille, jotta arvokas paperi riittäisi kattamaan edes joten kuten kaikki alueen kielet. Power Ghoulsien ohessa tulevia kansainvälisiä minisarjiksia on kohdannut kuitenkin vielä tätäkin innovatiivisempi lokalisointitoimenpide, jonka ymmärtäminen mitenkään päin vaatii jo huomattavasti enemmän taitoa. Eurooppalaisissa versioissa Power Ghoul -sarjakuvista ei nimittäin ole niiden alkuperäsiä, englanninkielisiä tekstejä. Eipä tuo sinänsä mitään, mutta kun niissä ei ole sitten minkäänlaisia tekstejä. Ei millään kielellä. Ei lainkaan. Kyllä, luit oikein. Mikäli ostat Power Ghouls -nuken Euroopasta, saat sarjakuvan pelkillä kuvilla! Minun tuskin tarvitsee todeta, miksi tämä on melko huono idea, sillä me kaikki ehkä tiedämme, ettei tällä teolla nyt varsinaisesti ole onnistuttu suinkaan ratkaisemaan olemassa olevia kielimuuriongelmia, vaan luomaan lisää sellaisia. Onneksi tätäkin järjettömyyttä voi kiertää via internet, sillä ihanat ihmiset maailmalla ovat ystävällisesti skannanneet alkuperäisiä sarjakuviaan ja laittaneet niitä nettiin meidän eurooppalaistenkin iloksi.

Wonder Wolfin ja Polterghoulin minisarjikset löytyvät itse asiassa yllättävänkin läheltä: suomalaisesta Monsta High Nuket -blogista, jossa niihin on jopa liitetty suomenkieliset käännökset. Hieman vaikeasti luettavat, mutta muuten oikein perusteelliset skannaukset Voltageousin, Cat Tastrophen ja Webarellan sarjakuvista ovat puolestaan nähtävillä kättäjän Veni Vici Doll flickr-albumissa. Toivon mukaan saan nämäkin lehdykät joku päivä jopa ihan fyysisesti itselleni, jolloin voin ne myös skannata blogiini hieman paremmassa kokoluokassa. Sarjakuvat (ja nukkien pakettien hahmokohtaiset uutiset) ovat sinänsä nimittäin melko tehokas keino laajentaa kokonaisajatusta koko PG-sarjasta ja hahmojen suhteesta toisiinsa. On myös hauskaa, että mukana tarinoissa seikkailevat SDCC:n exclusivet Ghoulia ja Wydowna, vaikkeivat ne varsinaiseen, kaupalliseen sarjaan sinänsä kuulukaan. On pakko myös sanoa, että origin storyt ovat oikeasti mielenkiintoista luettavaa. Peukku siis itse sarjiksille, ei maahantuojien ratkaisuille niiden suhteen.

Dead Fast Ghoulian sarjakuvalehdykkä. SDCC 2011 exclusive.

Yhteenvetona Power Ghoulseista voisin sanoa, että olen melko tyytyväinen PG-katraaseeni, jopa Polterghouliin. Se on yksityisenä nukkena ehdottomasti vähiten lempparini kaikista, mutta olen hyvin onnellinen, että minulla on nyt koko sarja koossa. Dead Fast Ghoulia ja Webarella kulkevat nykyisin sellaisissa hinnoissa, etten niistä viitsi edes haaveilla. DF onkin jo vuosia ollut yksi suurimmista Monster High -unelmistani, ja minua kaihertaa syvästi, etten päässyt sitä Comic Conista aikoinaan hakemaan. Toivoa sopii, että Power Ghoulseihin keksitään vielä jatkoa, sillä näkisin mielelläni ihania supersankarittaria lisääkin hyllyssäni. Ja ehkä tällä kertaa niitä voisi tuoda ihan Suomeenkin asti.

Tässä koko sarja. Grrrl pwrrr!

Soarin!

Ja niin lentäjäpoika saapuu kotiin! Olin jo lähes luopunut toivosta ikinä löytää blind bag Soarinia, mikä suututti minua suunnattomasti, erityisesti, kun loput kaksi muuta ponia sarjasta minulta jo löytyivät. Vaelsin männäviikolla Stockan Hulluja Päiviä uhmaten Itikseen tonkimaan Anttilan leluosaston uutta laatikollista blind bageja. Ja siellä, kuinka ollakaan, ihanainen Soarin minua odotti! #92236! Onneksi puhelimessa oli akkua sen verran, että pystyin googlettamaan sarjanumeron! Se oli kuulkaas maaginen hetki.

Tässä uunituore kuvanen uudesta aarteestani:

!!!!!

Ja tässä vielä tämä hämmentävä card swap -kämmi Spitfiren kanssa. 

Kuten ehkä muistamme, Spitfire oli kortissaan merkattu Soariniksi, joten Soarinin kortissa seisoo  nyt vastaavasti Spitfiren nimi. Myös info, "Leads the flying team!", koskee tietysti juurikin Spitfirea, ei tietenkään Soarin-höppänää. Soarinille räätälöity slogan olisi paremminkin "Couldn't lead a lunch!" tai mahdollisesti "Chokes on pie!"

Soarin on siis poneista tummin ja sillä on muista Wonderboltseista eroava cutie mark: siinä missä Spitfirella ja Misty Flylla oli takamuksessaan salama, on Soarinilla salama, jolla on siivet. Ilmeisesti symbolin tarkoitus on indikoida hahmon sukupuolta. Samat symbolit on merkitty myös hahmojen korttien yläkulmiin. Muuten ponit ovat keskenään hyvin samannäköisiä, eikä ihme: onhan ne samalla muotilla tehty. Eroavaisuudet näkyvät lähinnä korttien piirustuksissa, jotka mukailevat enemmän piirrossarjan alkuperäistä tyyliä. Soarin onkin omassa kuvassaan muita Wonderboltseja huomattavasti raamikkaampi, onhan hän porukan ainut ori.

Wonderbolts unite!

Persoonalliset piirteet on poneihin luotu lähinnä maalien avulla. Spitfire joukkueen kapteenina on display-puoleltaan muista poikkeava ja suuntaa siis katseensa oikealle. Kaikilla kolmella ponilla on myös eriväriset harjakset ja siivet: Spitfiren harjakset ovat oranssi-keltaiset ja siivet keltaiset, Soarinilla on mustat karvat ja hänen siipensä ovat sinertävän valkoiset ja Misty Flyn tukka sekä häntä ovat turkoosin valkoiset, kun taas tämän siivet ovat Spitfiren tapaan keltaiset. Siivet tietysti vihjaavat ponien oikeisiin väreihin, sillä jokainen Wonderbolt-figu tässä on pukeutunut joukkueensa sini-keltaisiin lentohaalareihin. Wikistä vakoilemalla saamme tietää, että Spitfire näyttää lentopukunsa alla tältä, Soarin on kuvattu samanlaisessa lentoakatemian univormussa täällä. Misty Flysta ei ole virallista kuvaa ilman lentopukua, mutta fanin tekemä piirros kyllä.

FIM:n jaksoja, joissa esiintyy Wonderboltseja on useita: Sonic Rainboom, The Best Night Ever, Hurricane Fluttershy sekä Wonderbolts Academy. Viimeksi mainittu keskittyy Rainbow Dashin pyrkimyksiin tulla Wonderboltiksi itsekin, joten hän pyrkii Wonderbolts-akatemiaan. Täällä poneja kouluttaa tietysti Spitfire. Jakso on oikeasti aika hauska mukailu armeijasta ja antaa Spitfiresta aika tiukan kuvan. Suosittelen katsomaan :) Nyt kun minulla on täysi setti koossa, voinkin lykätä nämä ponihyllylleni posettamaan, ja Spitfire voi jatkaa räyhäämistä (esim. Soarinille) siellä.

Yay <3

Monster High -kokoelma, osa V: Scary Tales

Monster High -kokoelmani läpikäynti jatkuu satumaisissa merkeissä. Ennen kuin Mattel keksi luoda Ever After High -sarjansa, sivuttiin satujen maailmaa jo Monster High -meiningeissä. Scary Tales, viralliselta nimeltään Scarily Ever After (mutta eikö fanien keksimä nimi olekin paljon parempi?) käsitti kaikessa suppeudessaan kolme sadun inspiroimaa nukkea: Punahilkan, Lumikin ja Tuhkimon. Itse sain pitkän odotuksen ja junailun jälkeen vihdoin kaikki kolme nukkea kokoelmiini, joskin hieman eri lähteistä. Ihme kyllä yhtäkään ei tarvinnut tilata Jenkeistä tai hommata riistohintaan trokarilta, sillä ihanaiset ystävät jeesivät keräilijää hyvinkin mielellään. Suomeenhan Scary Talesejakaan ei tuotu kauppoihin, vaikka Ruotsiin ja Viroon asti ne pääsivätkin. USA:ssa nuket olivat Target exclusiveja, mutta Euroopassa niitä on myyty ihan normaalisti lelukaupoissa.

Little Dead Riding Wolf (Clawdeen)

Nokkelasti nimetty Little Dead Riding Wolf (who is neither dead nor riding) on ehdottomasti lempparini tästä sarjasta. Clawdeen, joita minulla ei koskaan aiemmin ole ollut, ja joita en yleensä koskaan hanki, iski tällä kertaa, ja lujaa iskikin. Tällä Clawdeenilla on hyvin poikkeuksellinen tyyli, sillä tavallisesta poiketen sen hiukset ovat suorat, punaruskeat ja auki luonnollisesti. Ei hurjia permanentteja, ei neonvihreitä biletukkia, ei övereitä glam-virityksiä. Ja kappas, sehän sopii! Lisäksi punahilkan kolttu liikkiksine korvanreikineen on erittäin kaunis Clawdeenin yllä. Yksinkertainen punahuppu kätkee alleen kellohelmaisen punavioletin mekon, jossa on korsettikiinnitys ja joka on koristeltu violeteilla vyökoristeilla. Clawdeenin kengät ovat puolestaan metsästäjän kengiksi muotoillut platformit. Söpönä yksityiskohtana mainittakoon Clawdeenin korikäsilaukku. Pakkauksessa on myös pieni Little Dead Riding Wolfiin liittyvä satu, joka on hyvin kiltti versio alkuperäisestä sadusta. Ständi ja harja kuuluvat tietysti myös pakkaukseen. Tämä Clawdeen tuli minulle ystäväni tuomina tuliaisina USA:sta.

Hienoja yksityiskohtia pakettidesignissa: laatikko on tehty muistuttamaan satukirjaa.

Clawdeenin nassu pääsee kerrankin oikeuksiinsa. Taustalla synkkä metsä tietysti.

Paketin takana on satulehdykän ensimmäisiä säkeitä houkuttimena, sekä nättimys piirroskuva Clawdeenista. Alanurkassa muut sarjan nuket tietysti.

Threadarella (Frankie)

Threadarella eli Cinderellan monsuversio on ammatiltaan ompelija. Siispä tämä Frankie onkin koristeltu yltäpäältä kaikella ompeluun liittyvällä. Käsilaukku on lankarullan muotoinen, korvissa roikkuvat neulat ja kenkien korot ovat saksista mukaillut. Threadarella on pukeutunut siniseen hyvin monikerroksiseen ja monia kankaita yhdistelevään iltapukuun, jonka on tietysti itse tehnyt. Hiukset Frankiella ovat jonkinlaisella isolla pöyheällä nutturalla, joka ei ole suoraan sanottuna kovinkaan mairitteleva lookki. Tämä Frankie ei ole lemppareitani, mutta siinä on viehätyksensä. Pidän nuken värisävyistä ja asusteista. Nuken mekko on kaiken kaikkiaan aivan jumalainen. Lisäksi tämä Frankie on jollain tavalla samaan aikaan hyvin tyylikäs ja hyvin räikeä. Hopeinen huulipuna, kirkkaanpunainen laukku ja överit remmikengät yhdistettynä ylellisiin kankaisiin ja eleganttiin elekieleen on niin kiero yhdistelmä, että se jopa toimii. Tämä Frankie tuli minulle Clawdeenin kanssa samassa paketissa myöskin USA:sta.

Threadarellan satukirjapaketti on hieman reissussa rähjääntynyt, mutta silti ihana.

Hiuksissa lankaa ja kaikkea.

Threadarellan paketti on vastaava kuin LDRW:lla. Piirros ei ole aivan yhtä lumoava, mutta ainakin tuo kuuluisa kenkä on hyvin esillä :)

Snow Bite (Draculaura)

Pitkän odotuksen jälkeen sain haltuuni vihdoin sarjan kolmannenkin nuken, Snow Biten, jonka ystäväni toi Viron reissultaan jonkin aikaa sitten. Tämä nukke on designiltaan ehkä porukan kaunein ja kauan sitä ehdinkin kuolailemaan promokuvien kautta ja muiden keräilijöiden kokoelmissa. Snow Bitella on aivan ihastuttava viher-pinkki tyyli, joka toistuu niin hiuksissa, kengissä kuin mekossakin. Snow Biten meikki hurmaa kaikessa räikeydessään ja kasvojen sydän-/omenakuvio tihkuu myrkynvihreää möhnää asiaankuuluvasti. Erityisen hienoja ovat asusteet omenalaukusta omenakorvakoruihin, kaulakoruun ja hiuslaitteeseen. Mekko ei ole ehkä kokonaisuutena kaikkein tyylikkäin (tuo vihreä lipare on jotenkin outo), mutta helman omenakuvio on hyvin sievä. Erityisesti pidän kuitenkin Snow Biten kengistä. Ne ovat syötävän ihanat. Valitettavasti oman Snow Biteni silmät ovat hieman eri kokoiset, mikä harmittaa kaltaistani perfektionistia kovasti. Tämä onkin täten toinen wonkey eye -nukkeni Skull Shores Frankien ohella, eli sikäli olen kyllä säästynyt tehdasmokilta aika hyvin.

Draculauramaiseen tyyliin "kirja" on tietysti pinkki.

Eriparisilmät. Muuten erittäin kaunis tytsy.

Takana kuva Snow Bitesta ja typyn nimi kahdeksalla kielellä.

Ja sitten seuraa pieni avautuminen, eli suurin ketutukseni nuken suhteen: teh laatikko. Tämä virolainen versio on, kuten huomata saattaa, hyvin erilainen Threadarellan ja Little Dead Riding Wolfin laatikoihin verrattuna. Sen sijaan, että laatikossa lukisi Scarily Ever After, siinä lukee tylsästi vain Monster High. Syytä tähän en tiedä. Samoin Snow Biten nimi paketin selkämyksessä hukkuu ja mössööntyy kaikkien yleiseurooppalaisten nimivarianttiensa sekaan. Kaikkein suurimpina pettymyksinä ovat kuitenkin pakkauksesta poistetut Snow Biteen liittyvät tekstit. Mikäli tyhjä pahviympyrä display-puolella ihmetytti, siinä todellakin tulisi lukea jotain: nuken tagline.

Once upon a time

there was a ghoul whose beauty

fairly reflected her heart

Tämän lisäksi paketin takapuolella on ainoastaan kuva Snow Bitesta, ilman tekstiä, toisin kuin Threadarellalla ja LDRW:lla. Tämä suututtaa minua erityisesti, sillä pidän tällaisista yksityiskohdista paketissa. Siinä, missä Frankie ja Clawdeen siis saivat oheensa (ilmeisesti satulehdykästään peräisin olevan) näppärän taustatarinan, ei Snow Bitella ole ohessaan yhtään mitään. Näin paketissa siis pitäisi seisoa:

Once there was a kingdom,

where the ghouls were wondrous fair

yet none could hold a candle

to Snow Bite of the raven hair.

In manner she was proper and graceful,

in attitude generous and kind;

that she was considered fairest

never crossed her mind.

For she shared a gothic cottage

deep in a primeval wood

with seven friends who were zombies

and for the eight of them unlife was good.

Tavallaan käsitän, että tekstiä ei ole mitenkään voitu paketin taakse kääntää kahdeksalle eri kielelle, mutta onko tämä todella se syy, miksi teksti täytyy poistaa kokonaan? Koska lapset eivät ymmärrä englantia, on parempi, ettei siellä ole mitään? Tämä hämmentää minua kovasti, sillä en muista omassa lapsuudessani vieraskielisten tekstien olleen koskaan ongelma. Sitäpaitsi, ei kai se, että takana on jokin teksti tarkoita, että sitä olisi pakko lukea? Tällainen pakettien sorkkiminen onkin saanut minut miettimään, josko yrittäisin kuitenkin etsiä itselleni englanninkielisen Snow Biten jossain vaiheessa. Eurooppa-julkaisut kun tuntuvat tulevan aina vain kökömmiksi.

Joku ei kuulu joukkoon... 

Kaikesta nillityksestä huolimatta olen tyytyväinen, että minulla on nyt kaikki kolme nukkea tästäkin setistä, sillä Scary Tales on oikeasti hieno ja kekseliäs sarja jopa Monster High -standardein. Lisäksi pidän siitä, että sarjaa on tehty todellakin vain nämä kolme nukkea, eikä valinnanvaikeus liiaksi kuormita, vaan nämä voi tosiaan ostaa ihan kaikki. Salaa ehkä toivon, että sarjaa tehtäisiin vähän lisääkin, sillä vanhana Grimm-fanina satujen synkkä puoli kiinnostaa aina, erityisesti kun se on toteutettu näin hyvin.

Budapestin tuliaisia!

Palasin maanantai-iltana yhdeksänpäiväiseltä seminaarimatkaltani Budapestista, jossa tapasin ihania ihmisiä ja edistin (ainakin toivon mukaan) hyviä asioita. Vaikka viikko oli kiireinen, ehdin maanantaina viettää jopa muutaman tunnin Budapestin Mammut-ostoskeskuksessa tuliaisia ostellen. Ympäri maailmaa matkustaessa tulee aina tarkastettua paikallinen leluvalikoima, ja niin nytkin. Toisin kuin Madeiralla, tällä kertaa tein jopa hurjahkoja löytöjä ja sain itselleni lisää roudattavaa lentokoneeseen.

Löysin siis sattumalta postitoimistoa etsiessäni melko mahtavan lelukaupan, jonka nimeä en osaa todellakaan lausua. Valikoima oli huomattavasti Suomen lelukauppoja laajempi, ja hyllystä löytyi myös monstereita, joita ei Suomeen oltu myyntiin tuotu lainkaan. Hintaluokka oli suurinpiirtein sama tai muutamia euroja halvempi kuin Suomessa, mikä tarkoitti tietysti sitä, että kaikki ihanuudet oli pakko mukaan kaapata. Sanomattakin selvää, olin kaupassa aika pidetty asiakas.

Legoista tehdyt legohahmot vartioivat lelutaivasta. Játéksziget!

Pelkille Monstereille pyhitetty hylly oli aika puoleensavetävä.

Tässä siis joitain asioita, joita päädyin roudaamaan mukanani Suomeen:

Ghouls Rule Abbey

Aloitin monsterikierrokseni aluksi pienemmästä lelukaupasta Mammutista, josta siis löysin tämän hurmaavan Ghouls Rule Abbeyn. Suoraan sanottuna olin kovasti yllättynyt, että GR-sarjaa oli edelleen myynnissä jossakin päin maailmaa, mutta en tietenkään valita, sillä tätä otusta ei koskaan tullut Suomeen asti myyntiin. Abbey ei ole ollut perinteisesti Ghouls Ruleista mikään suursuosikkini, mutta livenä se yllättäen näyttikin sen verran kivalta, etten uskaltanut typyä kauppaan jättää. Hintaa paketille tuli 9995 forinttia eli noin 33 euroa. Tarkempaa infoa nukesta löytyy päivitetyltä Ghouls Rule -listaltani.

Power Ghoul Frankie: Voltageous

Samaisesta pienemmästä lelukaupasta Abbeyn kanssa löysin myös tämän jumalaisen Frankie Voltageousin. Frankie on ollut Power Ghouls sarjasta Clawdeenin ohella ehdottomia suosikkejani ja olinkin aivan innoissani, kun nyt näin sen kurkkivan hyllyjen välistä. Tottakai tyttö oli pakko nakata ostoskoriin saman tien. Kyseessä oli ainut paketti, ja onneksi sisällä oli näin kaunis nukke, sillä en olisi millään voinut tyyppiä jättää ostamatta. Frankie maksoi 7995 forinttia eli noin 26 euroa. 

Travel Ghoulia

Olin jo melkoisen varma, ettei Scaris-nukkeja enempää tähän talouteen rantautuisi, mutta kuinkas kävikään. Tämän Travel Ghoulian löysin siis pienen tonkimisen jälkeen käveltyäni uteliaisuudesta edellä mainitun suuremman lelukaupan monsterihyllylle. Minulla oli vain muutamia minuutteja aikaa ja siksi jouduin tekemään päätöksen Ghouliasta nopeasti. Nappasin sen lopulta mukaani, onhan se Ghouliaksi todella nätti, ja sitäkään ei Suomesta ole mistään käytännössä saanut. Ghoulia maksoi noin 20 euroa ja on nyt päivitetty Scaris-listaani.

Power Ghoul Toralei: Cat Tastrophe

Ghoulian vieressä monsterihyllyllä tököttänyttä Cat Tastrophea voi luonnehtia reissun parhaaksi löydöksi, niin paljon tällä neitosella on keräilijäpiireissä ihalijoita. Upea Power Ghouls -sarja on luotsinut kisuliina Toraleista varsin vetävän supermonsterin, joka lähti tietysti aivan ehdottomasti mukaani Helsinkiin. Kyseessä oli jälleen kaupan ainoa kappale, jonka paketissa tosin on ikäväkseni jotakin möhmää ja hintalapunjäämiä. Cat Tastrophe maksoi 7999 forinttia eli noin 26 euroa ja oli siis melkoisen edullinen.

Samasta kaupasta kannoin kassalle myös kaksi ponipäkkiä, jotka sattumoisin minulle moikkailivat ponihyllyiltä. En ole nähnyt näitä Suomessa, enkä tiedä, onko niitä vielä saatavilla. Muitakin versioita olisi kaupassa ollut, mutta valitsin nämä kaksi niiden hahmovalikoiman vuoksi: toisessa on ikisuosikkini Nightmare Moon ja toisessa leipuriperhe Cake kokonaisuudessaan. Jälleen mukaan on lykitty väkisin joitakin perusponeja, jotta hinta ollaan saatu hilattua mahdollisemman korkeaksi. (Hasbro, me emme todellakaan arvosta tätä myyntitaktiikkaa!) Kivoja paketteja nämä ovat silti, ja pääsevät edellisten Ponyvillejeni seuraksi hyllylleni. Hintaa päkeillä oli 5190 forinttia per paketti, eli noin 16 euroa. Pienemmät setit olivat noin 10 euron luokkaa.

Nightmare Moon, Manny Roar, Fluttershy, Rarity, Steve Magnet.

Mrs. Dazzle Cake, Pumpkin Cake, Pound Cake, Mr. Carrot Cake, Nurse Redheart, Pinkie Pie.

Eipä tässä kuitenkaan vielä kaikki! Tein yllättäen löytöjä myös paikallisessa Sparissa. Kyllä, luitte oikein, Sparissa. Kassojen läheltä löysin nimittäin erikoisen halpa-DVD-hyllyn, jossa oli yllättävän ponikasta materiaalia. Kiehtovana yksityiskohtana huomasin, että kaupan tarjoamissa kuudessa erilaisessa poni-DVD:issä ei ollut minkäälaista logiikkaa. Omituiset kannet oli piirretty ilmeisesti juuri näitä julkaisuja varten, eikä niistä voinut päätellä mitään sisäältöön liittyvää. Melkein kaikissa levyissä oli G3-logo, vaikka ne epäilemättä olivat aitoa ja alkuperäistä G1-tuotantoa. Tarkempi tarkastelu osoitti myös, että levyissä oli kaikessa rauhassa sekaisin MLP n' Friendsien ja MLP Talesien jaksoja. Tämä hämmensi minua niin paljon, että päätin ostaa yhden DVD:istä mukaani.

Päädyin tietysti ostamaan kaikkein rumimman kappaleen. Ponien ja Meganin naamat ovat uskomattoman pelottavia ja tausta on randomeista randomein. Myös DVD:n nimi on huima, enkä osaa suomentaa sitä muuten kuin "Ponimaan kiksit". Dubeista minulla ei ole vielä mitään hajua, mutta odotan niitä innolla! Ainakaan Agapiota kauheammat ne eivät voi olla, eiväthän? Hintaa DVD:llä oli 499 forinttia eli noin 1,5 euroa.

"Aaaa! I'm melting!"

Löysin myös ihanan Lady Lovely Locks -DVD:n, mutta sitä en sentään roudannut kotio. Sen kansi on jopa siedettävä, joskin LLL:n unkarilainen nimi on aivan uskomaton.

Kaikkein parhainta tuliaista ja muistoa reissusta en kuitenkaan ostanut itse, vaan sain lahjaksi. Seminaariryhmäni lahjoitti minulle kiitokseksi viimeisenä päivänä tällaisen My Little Pony -rannekorun, jota en ole ottanutkaan ranteestani kuin turvatarkastuksen ajaksi lentokentällä. Koru on tietysti jo itsessään ihana, mutta eleenä tämä oli vielä kauniimpi, sillä porukka oli oikein pitkään miettinyt, mistä pitäisin erityisesti. Korun saaminen kruunasi ehdottomasti reissuni ja kiteytti sen, miksi minulla ylipäänsä oli tuolla niin uskomattoman hienoa: näitä ihmisiä parempia ei ole.

Nyyh <3