G1-krääsäkokoelman päivitystä!

Vaikka olenkin ollut keräilyni kanssa hieman hiljaisemmalla linjalla viime aikoina (lähinnä taloudellisista syistä), on minulla ollut jo jonkin aikaa hankittuna päivitystä G1-ponikokoelmiini oheistuotteiden muodossa. En vain ole saanut niitä tänne blogiin asti. (Paha, laiska bloggari, paha!) Tässä ne nyt kuitenkin vihdoin tulevat :)

Eräs keräilijätuttavani hankkiutui eroon joistain itselleen ylimääräisistä tavaroista. Ostin häneltä sitten läjän joitain asioita, joita minulla ei ennestään ollut. Näihin kuuluivat mm. My Little Pony -annualit 80-luvulta. Annualit ovat siis koonteja aina tiettynä vuonna ilmestyneistä poneista ja sisältävät näiden ponien seikkailuja, sekä tehtäviä ja muuta sellaista kivaa puuhastelua. Periaatteessa nämä ovat sarjakuvakirjoiksi puettuja mainoksia. Ostin kolme erilaista Annualia, ja ne näkyvät tässä:

Annual numero yksi. Tässä näkyvät mm. Mountain Boyt ja BBE-babyja (jotka ovat piirrosmuodossa huomattavasti söpömpiä).

Annual numero kaksi. Kannessa esiintyvät alkuperäiset 1983-vuoden ponit, joista mielenkiintoisina yksityiskohtina neljällä jalalla seisovat Seashell ja Bubbles! 

Annual numero kolme. Kansi on jumalaisen kaunis ja siinä seikailevat flutterit Rosedust ja Forget-me-not.

Lisäksi hankin itselleni palasen ponikangasta. Minulla ei ole kankaita ennestään, vaikka niitä monenlaisia onkin olemassa. Yleisimmin näkyvä lienee Paratiisikartano-kuosi, ja se kangas, jossa seikkailevat mm. Pony Friendsit. Tätä en ollut aiemmin nähnyt, joten nappasin sen itselleni. Kangasta on aika läjä, eikä se mahtunut kuvaankaan kokonaisena.

Ihana ja erikoinen. Klikkaa kuvaa isommaksi tarkistellaksesi yksityiskohtia!

Ostin myös vihdoin viimein itselleni ponimiitistä Unelmalaakson taiat -dvd:n, joka minulta vielä puuttui. Kyseisessä levyssä on elokuva niin suomeksi kuin englanniksikin, vaikka tuskin tulenkaan tätä katsomaan. Vieressä vielä kauhistuttava unkarilainen DVD, jonka katsominen varmasti vaatii aivan tiettyä mielentilaa.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä sorruin ostamaan purkkatarroja kolme lisää keräilijätoveriltani, jolta suurin osa muustakin kokoelmastani on jo peräisin. Nämä ovat vain niin jumalattoman ihania. Purkkatarrat pääsevät tietysti edellisten tarrojen ja sitä edellisten tarrojen joukkoon kokoelmani jatkoksi. Näiden hinnat ovat ihan järjettömät nykyisin, mutta olen vain niin heikkona näihin. Ihme kyllä tällä kertaa en ostanut yhtään meriponivauvaa, vaan hyvin yllättävästi maaponeja ja yhden pegasuksen. 

Baby-Lickety-Split. Söpö ponina, söpömpi ponivauvana. Omistan itse tämän ponin.

Cuddles. Täysin tuntematon minulle ponina, mutta jälleen kuva on todella kaunis.

North Star hyppää keveästi tässä tarrassa ja nostaa tarralukuni samalla 29:ään.

Lisää poniuutisia ehkä jälleen pian! :)

She-Ra- ja He-Man-kokoelma, osa 1/3: Videot ja DVD:t

Kaikkihan tietävät, että rakastan 80-lukua. Ja mikä symboloisikaan kasaria paremmin kuin He-Man & the Masters of the Universe, tai kuten me nostalgiafiilit sanomme, MOTU. Oikeastaan olen enemmän She-Ra-fani, sillä vahvoja naissankareita ei ainakaan omassa lapsuudessani tuntunut olevan kovin tiuhassa. She-Ra pieksi vihulaisia siinä missä veljensä He-Mankin, eikä tuntunut lainkaan vähäisemmältä. Itse asiassa nämä kaksi elivät täysin eri maailmoissa, joten She-Ra oli todellakin veljestään erillinen, itsenäinen toimija. She-Ralla oli myös oma posse, joka tosin oli järkyttävän tyttömäinen ja outo. Sitä myös markkinoitiin hyvin voimakkaasti tytöille ja hieman tässä kaikessa pinkissä hörhelössä koko She-Ran pointti tuntui ikävästi katoavan. Olenkin itse ollut aina vähän sillä linjalla, että She-Ran oma kammattava nukkesarja ei oikein enää iske samalla tavalla kuin nuo He-Man-figut, vaikka arvostankin ajatusta.

She-ran alkuperäinen lelusarja. Kuva täältä.

Minulla on muutamia He-Man-figuja, ei tosin lapsuudestani, vaan kirpputorilta, sillä veljeni omistaa edelleen ukot, joilla leikimme. (Ne olivat veljeni suurin aarre, eikä niihin saanut koskea kuin valvotusti. Normaalisti ne olivat lukittuna puiseen laatikkoon veljeni sängyn alle.) En ole nähnyt noita leluja vuosiin, mutta muistan, että veljelläni oli ainakin He-Man, Battlecat, Hurricane-Hordak, Grizzlor, Kobra Khan, Jitsu (jonka traagisesti serkkumme lopulta rikkoi), Man-At-Arms, Stonedar, Snout Spout, Rio Blast ja Zodac. Sy-Klonellakin muistan leikkineeni, sillä muistan "tutkan" kökköyden, mutta se saattoi olla joskus vain lainassa. En muista, oliko meillä Skeletoria ollenkaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Naishahmoja meillä joka tapauksessa ei ollut, mikä harmittaa suuresti. Olisin ollut aivan innoissani Teelasta, ja miksen Evil-Lynistä ja Sorceressistakin.

Uutta linjaa: Adora (She-Ran siviiliminä), Evil-Lyn ja Teela. Kuva täältä.

Nykyisinhän hahmoista on upeita uusiakin versioita, joita kuolailen Ebayssa usein. Tavoitteeni olisikin saada MOTU-naiset sekä vanhoina 80-luvun leluina (no, She-Ra on poikkeus) että uusina keräilyfiguureina. Esimerkiksi tämä ihanuus-She-Ra (2002), saman sarjan Adora ja She-Ran con-erikoisuus (2004) houkuttavat kovasti. Samoin tekee tämä upea vuoden 2003 Teela 200X (uuden tv-sarjan mukaan luotuna ja nimikoituna). Evil-Lynistä on myös sekä yllä näkyvä keltainen uudelleenjulkaisu, että tämä vielä hienompi valkoinen versio. Hinnat ovat tietysti pilvissä ja figuja on muutenkin vaikea löytää. But a girl can dream, can't she... :)

She-Ra-VHS:t 1 ja 2.

En ajatellut kuitenkaan tässä postauksessa mennä syvemmin MOTU:n ihmeelliseen maailmaan, vaan aloittaa hieman kartoittamaan He-Man- ja She-Ra-kokoelmaani. Ensimmäisenä ja ilmeisenä kokoelman osasena puhun She-Ra- ja He-Man-piirretyistäni. Kuten sanottua, olen enemmän She-Ran kuin He-Manin fani ja ehkä siksi olen aloittanut kokoelmani haalimisen She-Ra-videoista. Minulla onkin viisi kappaletta Suomessa julkaistuja She-Ra-VHS:iä, mitkä tosin ovat valitettavasti kahta eri julkaisua.  Kuten huomata saattaa She-Raa julkaisivat Suomessa sekä Filmation (myös sarjan tuotantoyhtiö) että Omax. Erityisen hupaisaa on, että Omaxin videoissa ei ole pienintäkään persoonallista vivahdetta verrattuna sitä edeltäneisiin Filmation-videoihin: kannet ovat suorat kopiot, ympärille on vain lisätty tuo geneerinen Omaxin oma kehys.

She-Ra-VHS:t 3 ja 4.

She-Ra-VHS 5.

She-Ra (1985-1986) oli He-Mania lyhyempi, mutta sitäkin ytimekkäämpi sarja. Se keskittyi She-Ran seikkailuihin kotimaassaan Etheriassa (joka on tietysti kovasti erilainen kuin He-Manin Eternia), jossa pahuuden voimia edustivat Hordakin joukot, ja jossa She-Ran rinnalla sankaririntamaa ylläpitivät sellaiset hyvikset kuin Bow, Glimmer, Frosta, Flutterina, Angella ja Castaspella. Jep. Jostain syystä Hordakin ohelle piti sarjaan kehittää vielä tyttöpahis, Catra, varmasti lelulinjaa ajatellen. Jokaisen jakson lopussa oli aina jokin typerä tarinan opetus. Että jos sanoma ei vielä jaksosta itsestään selvinnyt, niin viimeistään sitten lopussa se tuli taottua kalloon. En tiedä, kuinka pienille She-Ra on oikeasti tarkoitettu, mutta lapsen älyn aliarviointi ei koskaan juurikaan ilahduta. Muuten sarja tarjoaa samaa viihdyttävää, halvalla tuotettua äksönmäiskintää ja köpöisiä draamallisia tehosteita kuten isoveljensäkin.

Filmationin She-Rat ovat erittäin hienoja ilmestyksiä. Kotelot ovat isoja ja näyttäviä ja sarja on yhtenäisen näköinen. Tietysti, kun noita kansia tarkastelee, huomaa, että niihin on lähinnä isketty sekaviksi kollaaseiksi kaikenlaisia irrallisia elementtejä sarjasta. She-Ra esiintyy aina samana kuvana, mutta tuossa ensimmäisessä videossa jostain syystä asemoitu eri päin kuin muissa. Sama pätee He-Maniin, joka miekka ojossa kannustaa siskoaan taustalla. Pakko on myös arvostaa tuota outoa slogania: "Nyt tuli She-Ra"! Öh...okei.

Filmationin videoiden selkämykset. Harmi, ettei minulla ole koko sarjaa.

She-Ra-jaksoja on tehty ensimmäisellä tuotantokaudella 65 ja toisella 28 kappaletta. Tämän lisäksi She-Ra esiintyy tv-spesiaalissa The Secret of the Sword (1985), joka ei kuulu varsinaisesti osaksi kumpaakaan piirrossarjaa, vaan on ylimääräinen She-Ran esittelypläjäys. Itse en ole koskaan nähnyt näitä omistamiani She-Ra-videoita viittä enempää, enkä usko, että niitä on Suomessa enempää julkaistukaan.  Tämä tarkoittaisi, ettei jaksoja ole koskaan meille tarjottu edes lähelle tuota 93:a. Takatestit esittelevät vain ja ainoastaan kaksi jakson nimeä per video (mikä merkitsisi videoiden yhteissisällöksi vain 10 jaksoa) ja ilmoittavat kunkin videon kestoksi 50 minuuttia. Mutta koska en ole näitä aikoihin katsonut, en voi olla aivan varma todellisen sisällön määrästä. Sen kuitenkin voin sanoa, etteivät nuo jaksokuvaukset pidä ollenkaan paikkaansa. Nimittäin:

Video 1.

Video 5.

Pirulaiset kierrättävät kuvauksia, ihan niinkuin aiemmin esittelemissäni ponivideoissakin. Tämä muuten helpottaa huomattavasti katsomista, erityisesti, kun näissä VHS-teknologian tuotteissa ei edes ole mitään valikkoja, joista tsekkailla nopeasti sisältöjä. Huzzah! Hordak ja Orko on myös kirjoitettu päin kettuja, ja vieläpä kahteen kertaan. Joten eipä näihinkään videoihin ehkä ihan ylitsevuotavaisesti ole panostettu :P Yksi He-Man- ja She-Ra-piirrettyjen positiivista piirteistä on kuitenkin se, ettei niitä (ehkä juuri halpuuden takia) ole dubattu suomeksi lainkaan. Minä kiitän, sillä videodubit ovat aina väistämättä kamalia.

DVD-boksin kansikuva. Kuva täältä.

Omistan myös He-Man-DVD-boksin, joka tosin on tällä hetkellä lainassa kaverillani, joten joudun tyytymään näihin Dvdplaza.fi:n kuviin. Ostin boksin vuosia sitten jostakin conista, ja se oli sen verran kallis investointi, etten sarjan muita osia viitsinyt edes hankkia. Tässä kyseisessä boksissa ovat siis DVD:t neljä, viisi ja kuusi. Jokaisessa DVD-ssä on kuusi jaksoa. Koko boksin yhteiskesto on siis surkeat kaksi tuntia. Jos sarjan kaikki 195 jaksoa siis aikoo hankkia, kannattanee se tehdä jollain käytännöllisemmällä tavalla.  Ja suomitekstejähän näissä ei ole. Huomatkaa muuten, miten epäilyttävän upea ja nykyaikainen kansitaide näissä levyissä on. Itse sarja (1983-1985) on toki aito kökkö itsensä, eikä ole kestänyt aikaa todellakaan lainkaan, Ehkä ainut syy katsoa sitä onkin nostalgia.

He-Man DVD 4. Kuva täältä.

He-Man DVD 5. Kuva täältä.

He-Man-DVD 6. Kuva täältä.

DVD numero kuusi on myös osasyy miksi aikoinaan ostin juuri tämän boksin. Katsokaa noita ihania naisia! Evil-Lyn, Teela, Sorceress ja Lady Valtira, kohtalokas punamekkoinen nainen. Tämä kuva on yksinkertaisesti badass! Outo juttu on se, että en ole löytänyt enää jälkikäteen muita samaa julkaisua olevia He-Man-bokseja mistään. Ostohetkellä niitä oli kyllä, mutta nettikaupoillakin tuntuu olevan vain tämä yksi ja ainoa minulta  jo löytyvä osa. 

Happoisaa. Kuva täältä.

MOTU-animaatioiden kermaa on kuitenkin ehdottomasti jouluspesiaali. Minulla ei ole fyysistä kopiota He-Man & She-Ra Christmas Specialista (1985), mutta se pitäisi kyllä hankkia. Tämä ajaton klassikko tuli katsottua viimeksi viime jouluna ja se on juuri niin hämärä kuin miltä kuulostaakin. Skeletor heltyy joulutuulelle, He-Man larppaa pukkia, ja joulun hengessä kaikkia läiskitään turpiin niin maan perusteellisesti. Väittäisin, että jouluspesiaali on parempi kuin moni varsinainen jakso, sillä kun on sopivaa kuriositeettiarvoa. Pidän myös näistä crossovereista (kuten Secret of the Swordinkin kohdalla). She-Ra ja He-Man ovat hyvin kiinnostava sisaruspari ja heillä on hieno keskinäinen dynamiikka.

D'awww!

Ja sitten on tietysti live action -elokuva Masters of the Universe (1987), josta... Öh, ehkä parempi olla sanomatta mitään. En omista tätäkään, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sillä ole mitään tekemistä He-Manin kanssa. Tokihan tämäkin menisi kevyesti sarjaan "niin huono, että hyvä", mutta...

Voi Dolph.

Koska He-Man ei ole sellainen sarja, jota katselisin huvikseni, en aio hankkia sitä DVD:llä enempää. Kuitenkin on ihan mukava, että tuota alkuperäistä sarjaakin hyllyssä on. Jos sarjaa haluaa ostaa, on syytä varmistaa, että on hankkimassa todella vanhaa kunnon 80-luvun klassikkoa, eikä uutta 2000-luvun sarjaa. Kansista ei vielä voi päätellä mitään, kuten omasta boksistani huomaa. She-Ra-videoista olen kovin tyytyväinen, sillä ennen noita videoita en edes ollut koskaan nähnyt ainuttakaan jaksoa She-Rasta. She-Rasta on olemassa myös DVD-boksi, mutta sitä ei ole julkaistu ainakaan tietääkseni Suomessa. Luulen, että markkinat She-Ra-piirretyille ovat täällä sen verran MOTU:a pienemmät, ettei se kannata. Onneksi Ebay auttaa tässäkin asiassa, jos joskus tarve tulee. 

He-Man-boksin arvostelu täällä.

Kattava ja informatiivinen Squidoon She-Ra-katsaus täällä.

Lisää hauskoja lelumainoksia Youtubessa.

Ponianimaatioita

Luonnollisesti poninkeräilijän kuuluu olla kiinnostunut myös sarjasta lelun takana. Ja niin minä olenkin! Monet hyvät, varhaiset ponimuistoni liittyvät ko. animaatiosarjaan, erityisesti siihen englanniksi puhuttuun ja suomeksi tekstitettyyn, jota itse tv:stä katselin. Hahmot olivat sympaattisia ja söpöjä, ja sarja oli hyvin kiltti ja pastellinvärinen. Kuten monet lastensarjat, ponitkin pyrkivät opettamaan meille kasarilapsille kaikenlaisia tärkeitä asioita elämästä ja ystävyydestä. Granted, ne tekivät sen melko imelällä tavalla, mutta yrityis hyvä kymmenen. Näitä suomeksi dubattuja myyntivideoita en ole koskaan lapsena omistanut, toisin kuin moni keräilijäkaverini. Periaatteessahan jaksot ovat kyllä samoja, ainoastaan kieli on eri, ja kuvanlaatu huomattavasti parempi (kyllä, asuimme korvessa).

Kaikki kuusi alkuperäisvideota.

Ponivideoasiat ovat hieman sekavia. Suomessa on julkaistu alkuperäistä ponisarjaa, My Little Pony 'n Friendsiä (1986), kaksi kertaa: ensin Omaxin ja sitten Sesam Juniorin toimesta. Siksipä samaa sarjaa voi löytää hieman erinäköisinä videokasetteina. Ei-niin-kovin-järkevän julkaisupolitiikan vuoksi SJ (sallitko, että sinuttelen) julkaisi osittain samojakin jaksoja kuin Omax aiemmin, ja samasta syystä jotkut jaksot jäivät Suomessa kokonaan julkaisematta. My Little Pony -tv-spesiaaleja kuten Rescue from Midnight Castle ja Escape from Catrina ei ole myöskään julkaistu Suomessa kummallakaan kierroksella, joten ne voi saada omakseen vain alkuperäiskielisinä versioina ulkomailta tilaamalla.

Ensimmäisenä Suomessa julkaistusta Omax-videoiden sarjasta minulta löytyvät kaikki kuusi osaa. Sarjaa pohjustava, suomeksi nimellä Unelmalaakson taiat julkaistu My Little Pony: The Movie (1984) tosin puuttuu.

MLP 1: My Little Pony ja MLP 2: Paratiisitarha.

MLP 3: Varjovarkaat ja MLP 4: Täällä jälleen.

MLP 4: Ponikoti ja MLP 6: Matka pilvilinnaan.

Suurimman osan videoistani olen löytänyt kirppareilta ja loput toisilta keräilijöiltä. Tunnustan, etten ole katsonut näistä kaikkia, enkä oikeastaan ole niiden kunnostakaan ihan sataprosenttisen varma. Kuitenkin mielestäni kasetit ovat ulkoisesti erittäin hyvässä kunnossa, mikä on hienoa niiden ikään nähden. Toki videoiden kannet ovat halvan näköiset ja värit hieman sinne päin, mutta toisaalta pidän niistä, sillä niissä näkyy paljon tuttuja poneja ja ne ovat dynaamisia. Jotkit käännökset tosin ovat melko... noh, mielenkiintoisia. 

Ensimmäinen ponivideo on varsin sympaattinen vielä. Vaikka Sundance onkin sini-keltainen?!

Megan eli "Maija"... Voi tätä mielikuvituksen juhlaa ;) 

Ja sitten pohjanoteeraus... Ponihevoset? Lepakkoponit? *facepalm*

Sivuhuomiona vielä mainittakoon, etten koskaan oikein ole välittänyt MLP-sarjan ihmishahmoista, joita tosin näissä esiintyy kovastikin. Erityisesti Megan on rasittavan oloinen päällepälsmäri. Mutta kivoja poneja on paljon ja runsaasti, ja sehän on pääasia. Näin keräilijänä noita poneja on kiva tiirailla, kun lähes jokainen poni on itselle tuttu leluna, toisin kuin lapsena, jolloin esimerkiksi "siipiponeja" ja "poikia" pääsi ihailemaan vain elokuvissa ja kuvissa :)

Round two.

Sesam Juniorin ponivideot ovat sekä visuaalisesti että äänimaailmaltaan huomattavasti kökömpää laatua kuin Omaxin. Kansien kuvatkin ovat tylsästi stillejä sisällön jaksoista. Siinä missä Omaxin sarjaa julkaistiin vuosina 1987-1991 ovat toisen kierroksen videot vuosilta 1995-2002. En ole aivan varma, kuinka paljon näitä on julkaistu yhteensä, mutta tiedän, että minulta puuttuu niistä ainakin kaksi. Omistan siis neljä uudemman aallon videota.

Kadonneet yksisarviset ja Paratiisikartanon aave.

Kesyttömän laakson ikävä ja Koiranpentu.

Nämä kammottavan näköiset videot olen ostanut yksinomaan kirpparilta. En yhtään pidä näistä, erityisesti tuo Kesyttämättömän laakson noita ja Koiranpennun tonttu ovat jotenkin selkäpiitä karmivia ilmestyksiä, mutta koska nämä ovat kuitenkin ponijaksoja, ostin pois. Kadonneet yksisarviset on eräitä huonoimmin dubatuista piirretyistä ikinä, mukaanlukien Tohtori Sykeröt. Ääniroolit tekee yksi ihminen, joka ei suinkaan laula, vaan lausuu hänelle siunaantuneet musiikkikappaleet sellaisella lakonisuudella ja lahjattomuudella, että heikompia hirvittää. Sanomattakin selvää, että näitä ei paljon huvikseen katsella. Dubbausstudiona piirretyillä on ollut, tietysti, legendaarinen Agapio Racing Team.

Englanninkieliset videoni: Sweet Stuff and the Treasure Hunt sekä MLP and other Friends.

Lisäksi minulla on pari englanninkielistä videokasettia, jotka olen ostanut epätoivoissani huutiksesta, kun halusin kokea jotain alkuperäiskielistä em. dubbien tuhottua mielenterveyteni. Toinen kansi on aika kammottavassa kuosissa, mutta toinen onkin sitten vastaavasti aivan mintti. My Little Pony and other Friends sisältää ponijaksojen lisäksi kaikenmaailman muuta hömppää. Kuten kannesta voi päätellä ponien kanssa samoihin kansiin on isketty Moon Dreamers, Glo Friends ja Charmkins -jaksoja. Jos ihmettelit aiemmin, mitä tuo 'n Friends tarkoitti, niin nämä ovat juurikin niitä kaiffareita. Suomalaisiin julkaisuihin oli tietty koottu sarjasta yhteen vain poniosiot.

Friendseihin kuului myös Potato Head Kids -nimisiä animaatioita, ja sarjaa on tosiaan näytetty 80-luvulla Suomenkin televisiossa. Kaverini kertoikin, että vihasi aina lapsena sitä, kun muutenkin arvokasta poniaikaa joutui luovuttamaan noille kiiltomadoille sun muille perunapäille. My Little Pony 'n Friends onkin hyvin ilmeinen Hasbron lelumainos, joka on vain tungettu täyteen ko. lelufirman erilaisia tuotemerkkejä. Myös Sweet Stuff and the Treasure Hunt on MLP 'n Friends -sarjaa, tosin tässä videossa on vain ja ainoastaan kaksi ponijaksoa, eikä muuta.

Tässä videossa TE Sweet Stuff joutuu muiden ponien kiusaamaksi. Yksisarviset ovat niitä ykköskusipäitä, ja meriponit ihan narttuja kanssa. 

"Tsuppiduu tsup tsuppiduu!" Hieno väritysmoka muuten, Water Lilyjä onkin kaksi :D

Harvat poni-DVD:ni: Kohti taivasta, Kadonnut Prinsessa ja My Little Pony Tales. 

Viimeisimpinä, muttei vähäisimpinä esittelyssä ovat ainoat kolme poni-DVD:täni. Kohti taivasta -DVD:n olen poiminut joskus vuonna nakki Anttilan alekorista parilla eurolla. Kadonneen prinsessan löysin taannoin kirpparilta 50 sentillä. Englanninkielisen DVD:n sain joskus lahjaksi. Se on todennäköisesti tilattu netistä. Toisin kuin kaikki em. VHS-nauhani, DVD:ni eivät ole enää MLP 'n Friendsejä, vaan uudempaa sarjaa, My Little Pony Talesia. Tämä piirretty on vuodelta 1992, ja siitä on olemassa myös suomenkieliset VHS-versiot. DVD-julkaisut ovat tulleet niinkin myöhään kuin vuonna 2005.

Yo Ponies! Suomenkieliset takaa.

Ja englanninkielisen DVD:n takakansi.

Totta puhuen en niin järin välitä näistä DVD:istä. Tales yritti kovasti olla jonkinlainen poni-reboot, jossa tapahtumat sijoitettiin ihmismäiseen ponikaupunkiin ja poneista tehtiin antropomorfisia koululaisia, jotka mm. harrastivat urheilua ja soittivat bändissä. Omasta subjektiivisesta näkökulmastani Tales-teiniponien (Starlight, Sweetheart, Melody, Bright Eyes, Patch, Clover ja Bon Bon) seikkailut ovat aika tylsiä poikaystäväongelmineen ja koulumaailmoineen. Olen ehkä liian vanha näille. Ainut hyvä puoli on se, että melkein joka jakso loppuu jätskin syöntiin. Tästä olemme joskus kavereideni kanssa käyneet syvällisiä keskusteluja ponien luontaisesta ruokavaliosta. (Kaurajäätelö?)

Fun fact: Talesin Sweetheart haluaa lääkäriksi. Tämä on selvä viittaus Sweetheartin esikuvaan, Nurse Sweetheartiin.

Olin aiemmin ajatellut, etten keräilisi suomenkielisiä Tales-jaksoja ollenkaan, mutta jostain niitä on vain minulle aina siunaantunut. Suomalaisilla poni-DVD:illä on jonkin verran keräilyarvoa ja niitä näkeekin usein melkoisilla hinnoilla myynnissä ympäri internetiä. Itse en näitä täysihintaisina ostaisi missään tapauksessa, itse asiassa olen harkinnut näidenkin kahden myymistä. Vielä en ole kuitenkaan hennonut, koska, noh, ponit. Talesia on suomeksi todennäköisesti seitsemän erilaista DVD:tä, joista minulla puuttuu siis viisi. Jaksoja on tehty yhteensä 26. (Tv-versiot MLP Talesista ovat muuten myös *sigh* Agapion dubbaamia. Ponien nimet edustavat linjaa "Hellä" ja "Räpsy".) 

Muita generaatioita minulla ei tallenteina olekaan, vaikka niistä on piirrosmatskua julkaistu pilvin pimein. Friendship is Magicistä pidän, ja olen katsonutkin sitä Ponisuomalaisten subeilla varustettuna Youtubesta. Ääninäyttelijät ovat aivan mainiot, erityisesti Applejack (tai Omppujaska), joka on muutenkin suosikkiponini. FIM on todella loistava sarja, mutta mitään tarpeita hankkia sitä, varsinkaan suomeksi dubattuna, minulla ei ole. Subeilla ehkä, mutta sellaista vaihtoehtoa ei kaupallisia teitä tarjota, joten ei sitten.

Equestria Girlsiin vedän kuitenkin rajan.

Pakko myöntää, että katselen omistamianikin G1-animaatioita tuskin koskaan. Minusta on silti kiva pitää niitä videohyllyssäni ihan vain keräily- ja nostalgisista syistä. Monet karttavat VHS-nauhoja ja suosivat DVD:itä, mutta minusta VHS:t edustavat enemmän poniajalle uskollista teknologiaa epätarkkoine kuvineen ja kulahtaneine äänineen. Call me crazy, maybe, mutta keräilyssä puhuu tunne, ei järki :)

Tässä vielä jonkun ahkeran ihmisen kokoamana videona jokainen MLP-intro kautta aikojen, eli lähes 30 vuotta ponianamaatioita. Laatu ei ole paras, mutta ehkä tuosta jonkun käsityksen saa. Täytyy sanoa, että tykkään joka ikisestä tunnarista, ja osa jää aika pahasti soimaan päähänkin.

Kattava lista Suomessa ja muuallakin julkaistuista ponipiirretyistä löytyy kanssakeräilijäni Angervoisen sivuilta, täältä.