Tarramadness!

Jackpot! Tiedättehän, että olen aivan rakastunut G1-purkkatarroihin? Olen niistä tässä blogissa vouhkannut kerran jos toisenkin. Aiemmat kokoelmani ovat näkyneet blogissa täällä, täällä ja täällä. 

Vähän aikaa sitten eräällä ponikirpparilla oli myynnissä jonkun koko lapsuuden tarrakokoelma, josta itse sitten näppäränä tyttönä kävin nappaamassa suurimman osan itselleni. Yhteensä onnistuin haalimaan järkyttävät 29 tarraa, joista 23 oli minulle uusia, sekä yhden upgraden. Tämä nosti kerralla tarrakokoelmani huikeaan 52:een tarraan! Yhteensä tarroja on tehty 100, joten selvästi paremman puolella ollaan. Samalla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ostettua tarroilleni säilytyskansion. Tämä kansio (Collector's Card Album nimeltään) on tarkoitettu keräilykorteille ja se on ostettu iki-ihanasta Poromagiasta, josta olen aiemmin hordannut mm. MtG-kortteja. 

Kokoelman alkupää on kaunista katseltavaa: kaikki 9 ensimmäistä tarraa kauniisti kansiossa.

Kansioon mahtuu yhteensä 180 tarraa, eli tilaa jää vielä reilusti ylikin. Onneksi minulla on muitakin kokoelmia.

Tarroista huomasin heti yhden outouden. Jostain syystä joka ikinen uusi tarra on huomattavasti suurikokoisempi kuin minulla jo olleet tarrat. Epäilin alkuun jonkinlaista tehdasvirhettä, mutta koska jokainen tarroista on samaa kokoluokkaa keskenään ja koska nämä ovat alkujaan yksittäin purkkapaketeista tulleet, on epätodennäköistä, että sama virhe olisi toistunut näin monessa tarrassa saman ihmisen kohdalla. Mietinkin siis, että ehkäpä ponipurkkatarroja on myyty erikokoisina eri vuosina. En ole kuitenkaan koskaan törmännyt moiseen kokoeroon, joten asia on vähintäänkin kiinnostava. Tarvitsisinkin tähän nyt näkökulmaa toisilta poninkeräilijöiltä, jotka ehkä osaisivat sanoa asiasta minua tarkemmin. Osan ylimääräisistä tarroistani olen jo myynyt, mutta osan saatan säästää ihan vain kuriositeettiarvon vuoksi (todennäköisesti kuitenkaan en).

Alla aiemmat tarrani, yllä uudet. Kokoero on huomattava! Isommat Quackers ja Sea Spray saattavat jäädä omiin kokoelmiini.

Kokoero näkyy myös vertikaalisesti helposti. Speckles & Bunkie vasemmalla jää omiin kokoelmiini upgradena.

Uusia tarroja tuli siis roppakaupalla ja niiden esittelyssä meneekin tovi jos toinenkin. Menkäämme siis viivyttelemättä itse asiaan:

Kasa yksisarvisia. Mimic, tuo haluttu ja harvinainen TE-poni, päätyi nyt minulle tarraisessa muodossa. Toinen TE-poni, Speedy pomppasi samaan settiin. So Soft Bangles ja Gusty ovat myös varsin tervetulleita lisäyksiä.

Maaponikategoriaa! Pari SS-ponia: Crumpet (typolla varustettuna) ja Angel. Näiden lisäksi Lickety Split (babyhan minulta jo löytyikin) sekä Magic Hat.

Pegasoksia kolmin kappalein: So Soft Paradise, So Soft Lofty ja Surprise.

TAF:it ovat nyt kaikki koossa! Sugarberry, Love Melody ja Sweet Tooth täydensivät kokoelmaa juuri sopivasti.

Ainoana poikaponina minulle rantautui Slugger. BB-tarrasarjastani puuttuu täten enää yksi tarra: 4-Speed.

Merihepobeibit Water Lily ja Wavy liittyivät edellisten kahdeksan meribeibini jatkoksi. Uskomatonta kyllä näistäkin minulta puuttuu vielä kaksi: Ripple ja Sun Shower. Numeroista huomaa, että beibit esiintyvät sarjassa täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Newborn Twinit Doodles ja Noodles sekä Sniffles ja Snookums ovat järjestyksessä kolmas ja neljäs tarrani beibiosastosta. Ennestään minulta löytyvät Speckles & Bunkie sekä Jangles & Dangles.

Flutter-sarjakin sai täydennystä Lilysta ja Morning Glorysta. Harmillista on, että molemmat on pikkuisen vinoon leikattu ja siksi päälaista puuttuu hieman.

Lopuksi ikimuistoisiin perhetapaamisiin: lapsuuteni Prinsessa Sparkleni ei ole enää yksin, sillä seuraan liittyvät nyt siskot Royal Blue ja Tiffany puskajusseineen. Ah, söpöä!

Myönnettävä on, että minulla kävi todella hyvä tuuri näiden tarrojen kanssa, ja tällä ponionnella jaksaakin taas pitkään. Jotkut tarroista kaipaavat upgradeja leikkausvirheiden vuoksi, mutta onneksi niitä ei ole kovinkaan montaa, ja onneksi tarrat ovat muuten todella ihanassa kunnossa. Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin keskittyä puuttuvien tarrojen metsästämiseen, jos näitä vaikka taas jossain vaiheessa löytäisi enemmänkin. Ponimiittikin on aivan kulman takana... :)

G1-krääsäkokoelman päivitystä!

Vaikka olenkin ollut keräilyni kanssa hieman hiljaisemmalla linjalla viime aikoina (lähinnä taloudellisista syistä), on minulla ollut jo jonkin aikaa hankittuna päivitystä G1-ponikokoelmiini oheistuotteiden muodossa. En vain ole saanut niitä tänne blogiin asti. (Paha, laiska bloggari, paha!) Tässä ne nyt kuitenkin vihdoin tulevat :)

Eräs keräilijätuttavani hankkiutui eroon joistain itselleen ylimääräisistä tavaroista. Ostin häneltä sitten läjän joitain asioita, joita minulla ei ennestään ollut. Näihin kuuluivat mm. My Little Pony -annualit 80-luvulta. Annualit ovat siis koonteja aina tiettynä vuonna ilmestyneistä poneista ja sisältävät näiden ponien seikkailuja, sekä tehtäviä ja muuta sellaista kivaa puuhastelua. Periaatteessa nämä ovat sarjakuvakirjoiksi puettuja mainoksia. Ostin kolme erilaista Annualia, ja ne näkyvät tässä:

Annual numero yksi. Tässä näkyvät mm. Mountain Boyt ja BBE-babyja (jotka ovat piirrosmuodossa huomattavasti söpömpiä).

Annual numero kaksi. Kannessa esiintyvät alkuperäiset 1983-vuoden ponit, joista mielenkiintoisina yksityiskohtina neljällä jalalla seisovat Seashell ja Bubbles! 

Annual numero kolme. Kansi on jumalaisen kaunis ja siinä seikailevat flutterit Rosedust ja Forget-me-not.

Lisäksi hankin itselleni palasen ponikangasta. Minulla ei ole kankaita ennestään, vaikka niitä monenlaisia onkin olemassa. Yleisimmin näkyvä lienee Paratiisikartano-kuosi, ja se kangas, jossa seikkailevat mm. Pony Friendsit. Tätä en ollut aiemmin nähnyt, joten nappasin sen itselleni. Kangasta on aika läjä, eikä se mahtunut kuvaankaan kokonaisena.

Ihana ja erikoinen. Klikkaa kuvaa isommaksi tarkistellaksesi yksityiskohtia!

Ostin myös vihdoin viimein itselleni ponimiitistä Unelmalaakson taiat -dvd:n, joka minulta vielä puuttui. Kyseisessä levyssä on elokuva niin suomeksi kuin englanniksikin, vaikka tuskin tulenkaan tätä katsomaan. Vieressä vielä kauhistuttava unkarilainen DVD, jonka katsominen varmasti vaatii aivan tiettyä mielentilaa.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä sorruin ostamaan purkkatarroja kolme lisää keräilijätoveriltani, jolta suurin osa muustakin kokoelmastani on jo peräisin. Nämä ovat vain niin jumalattoman ihania. Purkkatarrat pääsevät tietysti edellisten tarrojen ja sitä edellisten tarrojen joukkoon kokoelmani jatkoksi. Näiden hinnat ovat ihan järjettömät nykyisin, mutta olen vain niin heikkona näihin. Ihme kyllä tällä kertaa en ostanut yhtään meriponivauvaa, vaan hyvin yllättävästi maaponeja ja yhden pegasuksen. 

Baby-Lickety-Split. Söpö ponina, söpömpi ponivauvana. Omistan itse tämän ponin.

Cuddles. Täysin tuntematon minulle ponina, mutta jälleen kuva on todella kaunis.

North Star hyppää keveästi tässä tarrassa ja nostaa tarralukuni samalla 29:ään.

Lisää poniuutisia ehkä jälleen pian! :)

Monster High: Once more with krääsä

Monster High -kaman kerääntyminen on ollut mielenkiintoinen sosiaalinen koe. Kuinka paljon tavaraa voi ihminen saada itselleen haalittua ilman, että edes huomaa sitä? Tavaroita, joita ei pitänyt edes kerätä. Intressini ovat nuket, dämmit! Mutta, vastustus on turhaa. Liian söpöjä, liian kivoja, liikaa turhakkeita myynnissä jokapuolella, you know the drill. Tässä siis kaikki tämänhetkiset Monster High -oheistuotteeni. Niitä on ihan liikaa.

Tarroja ja kortteja:

Keräilykorteistani puhuinkin jo aiemmin täällä. Minulla on binderissani kaikki 108 korttia. Oikealla korttien kääre. 

Monster High -tarrakirja Fearbook. Kyllä, kerään näitäkin.

Tarrat tulevat neljässä erilaisessa kääreissä: Draculaura, Cleo, Clawdeen ja Frankie.

Tässä tarrani, 169 kappaletta. Vielä puuttuisi 23.

Skull Life -tarrakirja. Tästä olen puhunut aiemmin täällä.

Tarrojen kääreet.

Tarroja 104, 88 puuttuu.

Lehdet:

Portugalilainen Monster High -lehti. Tästäkin olen puhunut jo tarkemmin edellisissä postauksissa.

Unkarilainen Monster High -lehti, ilmeisesti sama Egmontin julkaisema versio, jota Suomessa myydään. Mukana tuli kynsitarroja. Hassua, että molemmissa lehdissäni on sattumoisin sama Clawdeen kannessa.

Partykrääsää:

Saimme Monster High -synttärikutsun. 

Nämä lautasliinat nyysin kyseisiltä synttäreiltä. Pahoittelen kuvanlaatua.

Nämä kakunkynttilät sen sijaan ovat ihan omasta synttärikakustani.

Muita turhakkeita:

Jostain syystä ostin nämä avaimenperät alekorista. Eihän näillä mitään tee, mutta :D Ihan hienoja.

Tiimarista löytyi tällaisia vihkoja. Alimmainen eli rumin on käytössä.

Sorruin ostamaan tällaisen ostoskassin TRU:sta joskus. Se oli halpa display-malli. Scaris Deuce indikoi vieressä kokoa.

Ja sitten ne tekivät tällaisia erilaisia, joten olihan sellainenkin pakko hankkia. Tämä on jo vähän turhan kookas :D

Olen sentään pystynyt pitäytymään suomalaisten MH-lehtien sun muiden selvästi lapsille suunnattujen tavaroiden hankkimisesta hyvin helposti. Nuo söpöt kuvat ja keräiltävyys vain tuppaavat jotenkin kummasti kiehtomaan. No, ehkä näillä joskus 30 vuoden päästä on jotain arvoa :D

My Little Pony -purkkatarroja

Kuten G1-krääsäpäivityksessäni lupasin, halusin esitellä osan kokoelmastani erillisissä postauksissa. MLP-tavarassa on joitain minulle aivan erityisiä tapauksia, joita vaalin suurella rakkaudella ja intohimolla. Yksi näistä ovat MLP-purkkatarrat.

Minulla on alun alkaen ollut neljä kappaletta purkkatarroja: Princess Sparkle, Wingsong, Cloud Puff ja Forget-Me-Not. On erikoista, että kolme noista neljästä sattui kuin ihmeen kaupalla olemaan fluttereita, joista pidän kovasti. Muistan elävästi syöneeni ponipurkkaa joskus 90-luvun vaihteessa, ja tallettaneeni tarrat sen jälkeen metalliseen tarraboksiini, jonne keräsin suurimpia aarteitani. Lähemmäs 20 vuotta säilyttelin niitä tuossa metallirasiassa, kunnes siirsin ne lopulta turvaan omiin kokoelmiini.

Tarroja on minulla tätä nykyään 24 kappaletta. Määrä voi tuntua pieneltä, mutta nämä tarrat ovat ponitarroista halutuimpia ja niistä joutuu maksamaan aika summia, jos niitä ylipäänsä on tarjolla. Olen ostanut kaikki myöhemmin hankkimani tarrat toiselta suomalaiselta keräilijältä, joskaan en yhdellä kertaa. Minuun purkkatarrat ovat aina iskeneet todella kovaa. Esimerkiksi MLP-tarrakirja on minulle aivan yksi hailee, mutta nämä... näistä tappelen vaikka verissä päin. Syynä lienee niiden värikäs ja taidokas piirrosjälki ja tyylikäs visuaalinen ilme. Pidän siitä, että ponit esitellään näissä selkeästi. Lapsuudessani, aikana ennen internetiä, tällaiset infoiskut olivat hyvin tärkeitä ponien kartoittamisessa.

Alla kaikki ponitarrani jaettuna omiin ryhmiinsä. Ensimmäisenä Twice as Fancyt, Twinkle Eyet ja porukan ainut prinsessa puskajusseineen. Tästä näkee hyvin, kuinka eri tavoin tarrat ovat kestäneet aikaa. Sweet Stuff ja Quackers ovat aivan kuin uusia, muut ovat enemmän tai vähemmän kellastuneita. Itse olen pitänyt tarrojani hyvin ja prinsessa on silti keltaisin kaikista, joten kyse lienee lähinnä tuurista.

TAF:t Dancing Butteflies, Up, Up and Away ja Milky Way. TE:t Quackers ja Sweet Stuff.
Princess Sparkle.

Tässä flutterit ja wingerit. Buzzer on porukan uusin tulokas. Rakastan tuota Forget-Me-Notia, sen pose on vaan niin kaunis. Myös wingerien piirroksissa on selvästi käytetty luovuutta. Tätä juuri tarkoitan näiden tarrojen lumolla.

Flutterit Wingson, Cloud Puff ja Forget-Me-Not. Wingerit Sky Dancer ja Buzzer.

Vitosvuoden pojat. Olisin kovasti halunnut koko sarjan, näitä kun on olemassa vain sen kuusi, mutta joku muu ehti ostaa  myyjältä Truckerin ja Sluggerin nenäni edestä. Darn! Mutta olen todella onnellinen näistä neljästäkin. Tarrat ovat ihania, erityisesti koska niissä pojat ovat oikein edukseen hatuissaan ja huiveissaan. Itselläni sattuu olemaan näistä poneista kolme ihan oikeastikin varusteineen, Quarterback onkin jo hieman harvinaisempi.

Big Brother -ponit Steamer, Salty, Quarterback ja hieman kellastunut Tex.

Meriponivauvoja minulle on kerääntynyt ylivoimaisesti eniten. Minusta meriponivauvat ovat aina olleet tosi suloisia, vaikka niiden kanssa ei oikeasti voikaan vedessä leikkiä. Nämä tarrat ovat edelleen upeita: yksikään poni ei ole samannäköinen kuin toinen. Jotkut ponit ovat kyllä tässä kovasti edukseen, kuten esim. tuo Sea Spray, joka ei ole oikeassa elämässä ollenkaan noin nätti. Sea Shimmer puolestaan on yksi lempiponejani IRL ja tässä aikalailla derpy. Tuo Saltyn tukka on myös aika kiinnostava... Tarroissa on hyvää myös se, että niissä näkyvät ponien floatit hyvin.

Meriponivauvat Sea Spray, Salty, Dipper, Sea Breeze, Surf Rider, Beachcomber ja Sea Shimmer.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kaksi ponibeibitarraani. Erityisesti tuo Speckles & Bunkie -tarra sulattaa sydämeni. Nuo etanakeinut ovat beibien tarvikkeista aivan ykkösiä ja on kiva, että ne on saatu mukaan tähänkin kuvitukseen. Harmi vain, että tarrasta puuttuu pieni pala.

Newborn Twinsit Jangles & Tangles sekä Speckles & Bunkie,

Purkkatarrat ovat minulla jatkuvan etsinnän alla ja ostan mielelläni kaikki, joita minulla ei vielä ole :) Tarroja! Tarroja! Tarroja!

Tarrat ja purkat tulivat vaaleanpunaisissa kääreissä. Niistä on kuva esimerkiksi täällä.

Kaikki purkkatarrat listattuna Angervoisen sivuilla täällä.

Terveiset Madeiralta, osa 2: Monster High -metsällä

Terkut jälleen keräilyaiheista ja niiden vierestä! Kuten edellisessä postauksessani kerroin, palasin sunnuntaina viikon kestäneeltä lomaltani Madeiran saarelta. Kuten keräilypiireissä on tapana, saa ulkomaille lähtevä keräilijä aina mukaansa muiden keräilijöiden toivelistoja, jos vaikka halpoja nukkeja/poneja/asioita x sattuisi kohteessa kävelemään vastaan... Toisin kuin Amerikassa tai Virossa vierailleet keräilijätoverini, en minä löytänyt Madeiralta juurikaan osteltavaa perinteisten tuliaisten, viinien, karkkien ja kesämekkojen lisäksi. Syykin tähän on selvä: Madeira ei ole kalliiden tuontituotteiden maa. Juttutuokio paikallisen taksikuskin kanssa paljasti, että Madeiralla paikallinen väestö ei ole kovinkaan äveriästä, ja tämän huomasi myös kaupoissa kulkiessa. Kaikki merkkituotteet löytyivät vain ja ainoastaan turisteille suunnatuista kaupoista, ja niiden hinnat olivat korkeat. Turismi onkin Madeiralle yksi tärkeimmistä tulonlähteistä, ja tuonne suuntaaville matkustajille suosittelisinkin lämpimästi erityisesti paikallisten tuotteiden ja palvelujen ostamista.

Monster High -buumi näkyi siis todellakin lähinnä turistikaupoissa, joskin paljon vähemmissä määrin kuin esimerkiksi Suomessa. En ostanut näistä mitään, sillä kuten sanottua tuontituotteiden hinta oli Suomen tasoa tai kalliimpaa, enkä kovinkaan paljon ollutkaan sellaista, mitä olisin halunnut intohimoisesti ostaa. Tallensin kuitenkin kameralle uskollisesti löytämäni valikoimat. Tämä hylly löytyi Forumin kauppakeskuksen lelukaupasta Ajudasta. Tarjouksessa olleista mukeista harkitsin yhtä, mutta, kun palasin viimeisenä päivänä, oli se jo myyty. Robeccan asusetti houkutti myös, mutta matkalaukkuni tila oli rajallinen ja siispä jätin senkin kauppaan.

Itse nukkeja löytyi lähinnä Dance Class -, Roller Maze - ja Scaris-sarjoista vain pari kappaletta. Nuket olivat hieman Suomen hintatasoa kalliimpia, asusetit taas hippasen halvempia.

Tietysti myös esimerkiksi meikkejä, kasseja ja partykrääsää oli tarjolla.

Kasseja löytyi myös paljon enemmän Funchalin kaupungin erään ostoskeskuksen laukkukaupasta.

Alin olkalaukku oli mielestäni jopa aika siisti!

Yllä oleva Draculaura-lompakko ja alla oleva ruudullinen kassi ovat samoin hienoja.

Hintaa näillä oli aika reilusti, joten en sitten jälleen raaksinut... Näitä samoja näkyi vielä lentokentänkin lahjapuodissa minua kiusaamassa.

Lelukauppoja oli aika harvassa, joten etsin nukkeja myös marketeista. Löysin kuitenkin vain feikkejä, jotka tosin olivat aika ennen näkemättömiä minulle. On hauska nähdä, miten Monster High on luonut ympärilleen paljon erilaisia Monster-groupienukkeja, kuten esimerkiksi nämä Maze Girlzit.

Samoista nukeista löytyy myös tämmöiset junnuversiot.

Tässä vielä vähän parempi kuva paketin takaa. Tuolla Clownilla on niin Ghoulian värit :D

Mutta löysinpäs reissulta sittenkin jotakin! Tämän nappasin mukaani heti ensimmäisenä päivänä lähikioskin lehtihyllystä. Kysessä on tuplapakkaus, jossa Monster High -lehti ja Skull Life -tarrakirja. 

Lehti on toki portugaliksi, mutta ainakin kuvat ovat hienoja. Välissä on jopa tyylikäs Scaris-juliste. Juttua on mm. Skelitasta. 

Erityisen onnellinen olen Skull Life -tarrakirjasta, sillä sitä ei myydä, ainakaan vielä, Suomessa lainkaan. Olen löytänyt sitä esimerkiksi Ranskan ja Italian ebaysta kyllä, mutta en Suomesta. Toisaalta tämä on ilmeisesti aivan uusi julkaisu, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Tarrojen löytäminen olikin sitten isomman työn ja tuskan takana. Pakkauksessa mukana tulleesta tarrapaketista osasin päätellä, minkänäköisiä pakkauksia etsin: kuten Fearbook-tarrojenkin kanssa, esiintyvät Skull Life -tarrakääreissä Clawdeen, Frankie, Cleo ja Draculaura, mutta tällä kertaa kääreet ovat värillisiä. Tarroja ei kuitenkaan löytynyt millään: ei kioskeista, marketeista tai lelukaupoista. Lopulta tajusin marssia siihen ainoaan lehtikioskiin, joka saarelta löysin, ja vihdoin sain käsiini asiaankuuluvia tarrojakin. Ensimmäisenä päivänä ostin häveliäästi vain kuusi pakettia, mutta loman loppuessa palasin nöyränä kaupoille ja rohmusin paketteja 25 lisää... (Jätin muutaman paikallisille pikkutytöille, enhän sentään mikään hirviö ole.)

Avattuani kaikki tarrat oli näky seuraavanlainen: 104 tarraa, 64 tuplaa. Tarroista minulta jäi puuttumaan vajaa puolet, 88 kappaletta. Melko uskomatonta ottaen huomioon, kuinka paljon näitä ostin.

Tarrat ovat aivan ihania, jumalaisia jopa. Pidän erityisesti kahden tarran muodostamista kokovartalokuvista ja siitä, että mukana on myös Fearbookista puuttuneita hahmoja kuten Headless Headmistress Bloodgood, Slo Mo, Robecca, Venus, Rochelle ja Howleen. Ilokseni sain lempihahmoani Rochellea usean tarran verran, lähes täydellisen sivun. Yay!

Kuten Fearbookissa, myös Skull Lifessa on erilaisin tyylein ja materiaalein tehtyjä tarroja: on lyijykynäpiirrosta, 3D-elokuvan screenshottia, palapeliä, panoramaa, kiiltävää hopeanhohtoista pintaa, karheaa hilepintaa... Setti vaikuttaa todella monipuoliselta ja mielestäni siinä on myös vähemmän filler-tyylistä logoa ja muuta ei-hahmotarraa. Ainut ongelmani onkin nyt, mistä saan puuttuvat tarrani! Olen jo hienovaraisesti selaillut ranskalaisia tarrasivustoja ja klikkaillut kuvitteellisen ostoskorini täyteen täydennyspaketteja, mutten ole vielä uskaltanut tilata. Jos jollain siis on tietoa siitä, ovatko nämä tulossa Suomeen, kertokoon heti.