Uusia Blind Bageja

En ole Wonderboltsien jälkeen ostellut juurikaan Blind Bageja, mutta ne harvat Blind Bag -ponit, joista olen kiinnostunut pyrin kuitenkin aina tilaisuuden tullen hakemaan omakseni. Nythän eletään Blind Bagien maailmassa jo yhdeksättä aaltoa, mutta itse en ole kiinnostunut lainkaan kyseisen aallon erikoisuuksista. Edellisessä, kahdeksannessa aallossa ilmestyivät sen sijaan Flam ja Flim Skim, jotka ajattelin itselleni hankkia, ja hankinkin. Nämä pojut oli helppo löytää, sillä tällä kertaa kauppaan oli tullut juuri uusi aalto Blind Bageja ja tarjolla oli useampikin laatikko.

Veljekset. Viiksekäs Flam oikealla.

Poikien kortit. Niiden mukaan Flam rakastaa omenasiideriä ja Flim Skim tykkää laulaa.

Samalla kävin vahingossa noutamassa itselleni myös mummon ja Gildan, jotka minulta tosin jo settimuotoisina löytyivät. Pienenä erona näissä versioissa oli ponien lievä läpikuultavuus, joten päätin ne aallon erikoishahmoina kuitenkin poimia mukaani. Ja onhan ne kiva irtonakin omistaa tietysti.

Oudoin parivaljakko ikinä. Mummo näyttää sanalla sanoin kauhistuneelta griffon-typyn läsnäolosta.

Taas hirvittävän informatiivisesti meille kerrotaan, että mummo leipoo omppupiirasta ja Gilda lentää.

Aiemminkin taisin jo mainita, että olen kaivannut myös joitain vanhemman edikan Blind Bag -poneja kokoelmiini. Näistä halutuimmat ovat olleet metallinhohtoiset neljännen aallon Pinkie Pie, Applejack ja Rainbow Dash, joita on näkynyt lähinnä sikahintaisina ebayssa. Vihdoin sattumalta näin kaikki kolme myynnissä eräällä nettikirpparilla, ja päätin samantien huutaa ne omakseni. Hinta oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin niiden hinta kaupassakin, joskin näillä poneilla ei tullut mukana niille kuuluvia kortteja tai pusseja. Mutta kyllä ovat hienoja! Tuo koko neljäs aaltohan oli todella ylellinen glitterisine perusponeineen, joista omistankin Amethyst Starin ennestään.

Komeita, eikös totta!

Koska nälkä kasvaa syödessä, voisivat seuraavat kohteeni olla kolmosaallon pimeässä loistavat erikoisuudet. Tai sitten odotan seuraavaa aaltoa. Jospa sieltä löytyisi jotain makuuni sopivaa.

Tarramadness!

Jackpot! Tiedättehän, että olen aivan rakastunut G1-purkkatarroihin? Olen niistä tässä blogissa vouhkannut kerran jos toisenkin. Aiemmat kokoelmani ovat näkyneet blogissa täällä, täällä ja täällä. 

Vähän aikaa sitten eräällä ponikirpparilla oli myynnissä jonkun koko lapsuuden tarrakokoelma, josta itse sitten näppäränä tyttönä kävin nappaamassa suurimman osan itselleni. Yhteensä onnistuin haalimaan järkyttävät 29 tarraa, joista 23 oli minulle uusia, sekä yhden upgraden. Tämä nosti kerralla tarrakokoelmani huikeaan 52:een tarraan! Yhteensä tarroja on tehty 100, joten selvästi paremman puolella ollaan. Samalla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ostettua tarroilleni säilytyskansion. Tämä kansio (Collector's Card Album nimeltään) on tarkoitettu keräilykorteille ja se on ostettu iki-ihanasta Poromagiasta, josta olen aiemmin hordannut mm. MtG-kortteja. 

Kokoelman alkupää on kaunista katseltavaa: kaikki 9 ensimmäistä tarraa kauniisti kansiossa.

Kansioon mahtuu yhteensä 180 tarraa, eli tilaa jää vielä reilusti ylikin. Onneksi minulla on muitakin kokoelmia.

Tarroista huomasin heti yhden outouden. Jostain syystä joka ikinen uusi tarra on huomattavasti suurikokoisempi kuin minulla jo olleet tarrat. Epäilin alkuun jonkinlaista tehdasvirhettä, mutta koska jokainen tarroista on samaa kokoluokkaa keskenään ja koska nämä ovat alkujaan yksittäin purkkapaketeista tulleet, on epätodennäköistä, että sama virhe olisi toistunut näin monessa tarrassa saman ihmisen kohdalla. Mietinkin siis, että ehkäpä ponipurkkatarroja on myyty erikokoisina eri vuosina. En ole kuitenkaan koskaan törmännyt moiseen kokoeroon, joten asia on vähintäänkin kiinnostava. Tarvitsisinkin tähän nyt näkökulmaa toisilta poninkeräilijöiltä, jotka ehkä osaisivat sanoa asiasta minua tarkemmin. Osan ylimääräisistä tarroistani olen jo myynyt, mutta osan saatan säästää ihan vain kuriositeettiarvon vuoksi (todennäköisesti kuitenkaan en).

Alla aiemmat tarrani, yllä uudet. Kokoero on huomattava! Isommat Quackers ja Sea Spray saattavat jäädä omiin kokoelmiini.

Kokoero näkyy myös vertikaalisesti helposti. Speckles & Bunkie vasemmalla jää omiin kokoelmiini upgradena.

Uusia tarroja tuli siis roppakaupalla ja niiden esittelyssä meneekin tovi jos toinenkin. Menkäämme siis viivyttelemättä itse asiaan:

Kasa yksisarvisia. Mimic, tuo haluttu ja harvinainen TE-poni, päätyi nyt minulle tarraisessa muodossa. Toinen TE-poni, Speedy pomppasi samaan settiin. So Soft Bangles ja Gusty ovat myös varsin tervetulleita lisäyksiä.

Maaponikategoriaa! Pari SS-ponia: Crumpet (typolla varustettuna) ja Angel. Näiden lisäksi Lickety Split (babyhan minulta jo löytyikin) sekä Magic Hat.

Pegasoksia kolmin kappalein: So Soft Paradise, So Soft Lofty ja Surprise.

TAF:it ovat nyt kaikki koossa! Sugarberry, Love Melody ja Sweet Tooth täydensivät kokoelmaa juuri sopivasti.

Ainoana poikaponina minulle rantautui Slugger. BB-tarrasarjastani puuttuu täten enää yksi tarra: 4-Speed.

Merihepobeibit Water Lily ja Wavy liittyivät edellisten kahdeksan meribeibini jatkoksi. Uskomatonta kyllä näistäkin minulta puuttuu vielä kaksi: Ripple ja Sun Shower. Numeroista huomaa, että beibit esiintyvät sarjassa täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Newborn Twinit Doodles ja Noodles sekä Sniffles ja Snookums ovat järjestyksessä kolmas ja neljäs tarrani beibiosastosta. Ennestään minulta löytyvät Speckles & Bunkie sekä Jangles & Dangles.

Flutter-sarjakin sai täydennystä Lilysta ja Morning Glorysta. Harmillista on, että molemmat on pikkuisen vinoon leikattu ja siksi päälaista puuttuu hieman.

Lopuksi ikimuistoisiin perhetapaamisiin: lapsuuteni Prinsessa Sparkleni ei ole enää yksin, sillä seuraan liittyvät nyt siskot Royal Blue ja Tiffany puskajusseineen. Ah, söpöä!

Myönnettävä on, että minulla kävi todella hyvä tuuri näiden tarrojen kanssa, ja tällä ponionnella jaksaakin taas pitkään. Jotkut tarroista kaipaavat upgradeja leikkausvirheiden vuoksi, mutta onneksi niitä ei ole kovinkaan montaa, ja onneksi tarrat ovat muuten todella ihanassa kunnossa. Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin keskittyä puuttuvien tarrojen metsästämiseen, jos näitä vaikka taas jossain vaiheessa löytäisi enemmänkin. Ponimiittikin on aivan kulman takana... :)

G1-krääsäkokoelman päivitystä!

Vaikka olenkin ollut keräilyni kanssa hieman hiljaisemmalla linjalla viime aikoina (lähinnä taloudellisista syistä), on minulla ollut jo jonkin aikaa hankittuna päivitystä G1-ponikokoelmiini oheistuotteiden muodossa. En vain ole saanut niitä tänne blogiin asti. (Paha, laiska bloggari, paha!) Tässä ne nyt kuitenkin vihdoin tulevat :)

Eräs keräilijätuttavani hankkiutui eroon joistain itselleen ylimääräisistä tavaroista. Ostin häneltä sitten läjän joitain asioita, joita minulla ei ennestään ollut. Näihin kuuluivat mm. My Little Pony -annualit 80-luvulta. Annualit ovat siis koonteja aina tiettynä vuonna ilmestyneistä poneista ja sisältävät näiden ponien seikkailuja, sekä tehtäviä ja muuta sellaista kivaa puuhastelua. Periaatteessa nämä ovat sarjakuvakirjoiksi puettuja mainoksia. Ostin kolme erilaista Annualia, ja ne näkyvät tässä:

Annual numero yksi. Tässä näkyvät mm. Mountain Boyt ja BBE-babyja (jotka ovat piirrosmuodossa huomattavasti söpömpiä).

Annual numero kaksi. Kannessa esiintyvät alkuperäiset 1983-vuoden ponit, joista mielenkiintoisina yksityiskohtina neljällä jalalla seisovat Seashell ja Bubbles! 

Annual numero kolme. Kansi on jumalaisen kaunis ja siinä seikailevat flutterit Rosedust ja Forget-me-not.

Lisäksi hankin itselleni palasen ponikangasta. Minulla ei ole kankaita ennestään, vaikka niitä monenlaisia onkin olemassa. Yleisimmin näkyvä lienee Paratiisikartano-kuosi, ja se kangas, jossa seikkailevat mm. Pony Friendsit. Tätä en ollut aiemmin nähnyt, joten nappasin sen itselleni. Kangasta on aika läjä, eikä se mahtunut kuvaankaan kokonaisena.

Ihana ja erikoinen. Klikkaa kuvaa isommaksi tarkistellaksesi yksityiskohtia!

Ostin myös vihdoin viimein itselleni ponimiitistä Unelmalaakson taiat -dvd:n, joka minulta vielä puuttui. Kyseisessä levyssä on elokuva niin suomeksi kuin englanniksikin, vaikka tuskin tulenkaan tätä katsomaan. Vieressä vielä kauhistuttava unkarilainen DVD, jonka katsominen varmasti vaatii aivan tiettyä mielentilaa.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä sorruin ostamaan purkkatarroja kolme lisää keräilijätoveriltani, jolta suurin osa muustakin kokoelmastani on jo peräisin. Nämä ovat vain niin jumalattoman ihania. Purkkatarrat pääsevät tietysti edellisten tarrojen ja sitä edellisten tarrojen joukkoon kokoelmani jatkoksi. Näiden hinnat ovat ihan järjettömät nykyisin, mutta olen vain niin heikkona näihin. Ihme kyllä tällä kertaa en ostanut yhtään meriponivauvaa, vaan hyvin yllättävästi maaponeja ja yhden pegasuksen. 

Baby-Lickety-Split. Söpö ponina, söpömpi ponivauvana. Omistan itse tämän ponin.

Cuddles. Täysin tuntematon minulle ponina, mutta jälleen kuva on todella kaunis.

North Star hyppää keveästi tässä tarrassa ja nostaa tarralukuni samalla 29:ään.

Lisää poniuutisia ehkä jälleen pian! :)

Soarin!

Ja niin lentäjäpoika saapuu kotiin! Olin jo lähes luopunut toivosta ikinä löytää blind bag Soarinia, mikä suututti minua suunnattomasti, erityisesti, kun loput kaksi muuta ponia sarjasta minulta jo löytyivät. Vaelsin männäviikolla Stockan Hulluja Päiviä uhmaten Itikseen tonkimaan Anttilan leluosaston uutta laatikollista blind bageja. Ja siellä, kuinka ollakaan, ihanainen Soarin minua odotti! #92236! Onneksi puhelimessa oli akkua sen verran, että pystyin googlettamaan sarjanumeron! Se oli kuulkaas maaginen hetki.

Tässä uunituore kuvanen uudesta aarteestani:

!!!!!

Ja tässä vielä tämä hämmentävä card swap -kämmi Spitfiren kanssa. 

Kuten ehkä muistamme, Spitfire oli kortissaan merkattu Soariniksi, joten Soarinin kortissa seisoo  nyt vastaavasti Spitfiren nimi. Myös info, "Leads the flying team!", koskee tietysti juurikin Spitfirea, ei tietenkään Soarin-höppänää. Soarinille räätälöity slogan olisi paremminkin "Couldn't lead a lunch!" tai mahdollisesti "Chokes on pie!"

Soarin on siis poneista tummin ja sillä on muista Wonderboltseista eroava cutie mark: siinä missä Spitfirella ja Misty Flylla oli takamuksessaan salama, on Soarinilla salama, jolla on siivet. Ilmeisesti symbolin tarkoitus on indikoida hahmon sukupuolta. Samat symbolit on merkitty myös hahmojen korttien yläkulmiin. Muuten ponit ovat keskenään hyvin samannäköisiä, eikä ihme: onhan ne samalla muotilla tehty. Eroavaisuudet näkyvät lähinnä korttien piirustuksissa, jotka mukailevat enemmän piirrossarjan alkuperäistä tyyliä. Soarin onkin omassa kuvassaan muita Wonderboltseja huomattavasti raamikkaampi, onhan hän porukan ainut ori.

Wonderbolts unite!

Persoonalliset piirteet on poneihin luotu lähinnä maalien avulla. Spitfire joukkueen kapteenina on display-puoleltaan muista poikkeava ja suuntaa siis katseensa oikealle. Kaikilla kolmella ponilla on myös eriväriset harjakset ja siivet: Spitfiren harjakset ovat oranssi-keltaiset ja siivet keltaiset, Soarinilla on mustat karvat ja hänen siipensä ovat sinertävän valkoiset ja Misty Flyn tukka sekä häntä ovat turkoosin valkoiset, kun taas tämän siivet ovat Spitfiren tapaan keltaiset. Siivet tietysti vihjaavat ponien oikeisiin väreihin, sillä jokainen Wonderbolt-figu tässä on pukeutunut joukkueensa sini-keltaisiin lentohaalareihin. Wikistä vakoilemalla saamme tietää, että Spitfire näyttää lentopukunsa alla tältä, Soarin on kuvattu samanlaisessa lentoakatemian univormussa täällä. Misty Flysta ei ole virallista kuvaa ilman lentopukua, mutta fanin tekemä piirros kyllä.

FIM:n jaksoja, joissa esiintyy Wonderboltseja on useita: Sonic Rainboom, The Best Night Ever, Hurricane Fluttershy sekä Wonderbolts Academy. Viimeksi mainittu keskittyy Rainbow Dashin pyrkimyksiin tulla Wonderboltiksi itsekin, joten hän pyrkii Wonderbolts-akatemiaan. Täällä poneja kouluttaa tietysti Spitfire. Jakso on oikeasti aika hauska mukailu armeijasta ja antaa Spitfiresta aika tiukan kuvan. Suosittelen katsomaan :) Nyt kun minulla on täysi setti koossa, voinkin lykätä nämä ponihyllylleni posettamaan, ja Spitfire voi jatkaa räyhäämistä (esim. Soarinille) siellä.

Yay <3

Budapestin tuliaisia!

Palasin maanantai-iltana yhdeksänpäiväiseltä seminaarimatkaltani Budapestista, jossa tapasin ihania ihmisiä ja edistin (ainakin toivon mukaan) hyviä asioita. Vaikka viikko oli kiireinen, ehdin maanantaina viettää jopa muutaman tunnin Budapestin Mammut-ostoskeskuksessa tuliaisia ostellen. Ympäri maailmaa matkustaessa tulee aina tarkastettua paikallinen leluvalikoima, ja niin nytkin. Toisin kuin Madeiralla, tällä kertaa tein jopa hurjahkoja löytöjä ja sain itselleni lisää roudattavaa lentokoneeseen.

Löysin siis sattumalta postitoimistoa etsiessäni melko mahtavan lelukaupan, jonka nimeä en osaa todellakaan lausua. Valikoima oli huomattavasti Suomen lelukauppoja laajempi, ja hyllystä löytyi myös monstereita, joita ei Suomeen oltu myyntiin tuotu lainkaan. Hintaluokka oli suurinpiirtein sama tai muutamia euroja halvempi kuin Suomessa, mikä tarkoitti tietysti sitä, että kaikki ihanuudet oli pakko mukaan kaapata. Sanomattakin selvää, olin kaupassa aika pidetty asiakas.

Legoista tehdyt legohahmot vartioivat lelutaivasta. Játéksziget!

Pelkille Monstereille pyhitetty hylly oli aika puoleensavetävä.

Tässä siis joitain asioita, joita päädyin roudaamaan mukanani Suomeen:

Ghouls Rule Abbey

Aloitin monsterikierrokseni aluksi pienemmästä lelukaupasta Mammutista, josta siis löysin tämän hurmaavan Ghouls Rule Abbeyn. Suoraan sanottuna olin kovasti yllättynyt, että GR-sarjaa oli edelleen myynnissä jossakin päin maailmaa, mutta en tietenkään valita, sillä tätä otusta ei koskaan tullut Suomeen asti myyntiin. Abbey ei ole ollut perinteisesti Ghouls Ruleista mikään suursuosikkini, mutta livenä se yllättäen näyttikin sen verran kivalta, etten uskaltanut typyä kauppaan jättää. Hintaa paketille tuli 9995 forinttia eli noin 33 euroa. Tarkempaa infoa nukesta löytyy päivitetyltä Ghouls Rule -listaltani.

Power Ghoul Frankie: Voltageous

Samaisesta pienemmästä lelukaupasta Abbeyn kanssa löysin myös tämän jumalaisen Frankie Voltageousin. Frankie on ollut Power Ghouls sarjasta Clawdeenin ohella ehdottomia suosikkejani ja olinkin aivan innoissani, kun nyt näin sen kurkkivan hyllyjen välistä. Tottakai tyttö oli pakko nakata ostoskoriin saman tien. Kyseessä oli ainut paketti, ja onneksi sisällä oli näin kaunis nukke, sillä en olisi millään voinut tyyppiä jättää ostamatta. Frankie maksoi 7995 forinttia eli noin 26 euroa. 

Travel Ghoulia

Olin jo melkoisen varma, ettei Scaris-nukkeja enempää tähän talouteen rantautuisi, mutta kuinkas kävikään. Tämän Travel Ghoulian löysin siis pienen tonkimisen jälkeen käveltyäni uteliaisuudesta edellä mainitun suuremman lelukaupan monsterihyllylle. Minulla oli vain muutamia minuutteja aikaa ja siksi jouduin tekemään päätöksen Ghouliasta nopeasti. Nappasin sen lopulta mukaani, onhan se Ghouliaksi todella nätti, ja sitäkään ei Suomesta ole mistään käytännössä saanut. Ghoulia maksoi noin 20 euroa ja on nyt päivitetty Scaris-listaani.

Power Ghoul Toralei: Cat Tastrophe

Ghoulian vieressä monsterihyllyllä tököttänyttä Cat Tastrophea voi luonnehtia reissun parhaaksi löydöksi, niin paljon tällä neitosella on keräilijäpiireissä ihalijoita. Upea Power Ghouls -sarja on luotsinut kisuliina Toraleista varsin vetävän supermonsterin, joka lähti tietysti aivan ehdottomasti mukaani Helsinkiin. Kyseessä oli jälleen kaupan ainoa kappale, jonka paketissa tosin on ikäväkseni jotakin möhmää ja hintalapunjäämiä. Cat Tastrophe maksoi 7999 forinttia eli noin 26 euroa ja oli siis melkoisen edullinen.

Samasta kaupasta kannoin kassalle myös kaksi ponipäkkiä, jotka sattumoisin minulle moikkailivat ponihyllyiltä. En ole nähnyt näitä Suomessa, enkä tiedä, onko niitä vielä saatavilla. Muitakin versioita olisi kaupassa ollut, mutta valitsin nämä kaksi niiden hahmovalikoiman vuoksi: toisessa on ikisuosikkini Nightmare Moon ja toisessa leipuriperhe Cake kokonaisuudessaan. Jälleen mukaan on lykitty väkisin joitakin perusponeja, jotta hinta ollaan saatu hilattua mahdollisemman korkeaksi. (Hasbro, me emme todellakaan arvosta tätä myyntitaktiikkaa!) Kivoja paketteja nämä ovat silti, ja pääsevät edellisten Ponyvillejeni seuraksi hyllylleni. Hintaa päkeillä oli 5190 forinttia per paketti, eli noin 16 euroa. Pienemmät setit olivat noin 10 euron luokkaa.

Nightmare Moon, Manny Roar, Fluttershy, Rarity, Steve Magnet.

Mrs. Dazzle Cake, Pumpkin Cake, Pound Cake, Mr. Carrot Cake, Nurse Redheart, Pinkie Pie.

Eipä tässä kuitenkaan vielä kaikki! Tein yllättäen löytöjä myös paikallisessa Sparissa. Kyllä, luitte oikein, Sparissa. Kassojen läheltä löysin nimittäin erikoisen halpa-DVD-hyllyn, jossa oli yllättävän ponikasta materiaalia. Kiehtovana yksityiskohtana huomasin, että kaupan tarjoamissa kuudessa erilaisessa poni-DVD:issä ei ollut minkäälaista logiikkaa. Omituiset kannet oli piirretty ilmeisesti juuri näitä julkaisuja varten, eikä niistä voinut päätellä mitään sisäältöön liittyvää. Melkein kaikissa levyissä oli G3-logo, vaikka ne epäilemättä olivat aitoa ja alkuperäistä G1-tuotantoa. Tarkempi tarkastelu osoitti myös, että levyissä oli kaikessa rauhassa sekaisin MLP n' Friendsien ja MLP Talesien jaksoja. Tämä hämmensi minua niin paljon, että päätin ostaa yhden DVD:istä mukaani.

Päädyin tietysti ostamaan kaikkein rumimman kappaleen. Ponien ja Meganin naamat ovat uskomattoman pelottavia ja tausta on randomeista randomein. Myös DVD:n nimi on huima, enkä osaa suomentaa sitä muuten kuin "Ponimaan kiksit". Dubeista minulla ei ole vielä mitään hajua, mutta odotan niitä innolla! Ainakaan Agapiota kauheammat ne eivät voi olla, eiväthän? Hintaa DVD:llä oli 499 forinttia eli noin 1,5 euroa.

"Aaaa! I'm melting!"

Löysin myös ihanan Lady Lovely Locks -DVD:n, mutta sitä en sentään roudannut kotio. Sen kansi on jopa siedettävä, joskin LLL:n unkarilainen nimi on aivan uskomaton.

Kaikkein parhainta tuliaista ja muistoa reissusta en kuitenkaan ostanut itse, vaan sain lahjaksi. Seminaariryhmäni lahjoitti minulle kiitokseksi viimeisenä päivänä tällaisen My Little Pony -rannekorun, jota en ole ottanutkaan ranteestani kuin turvatarkastuksen ajaksi lentokentällä. Koru on tietysti jo itsessään ihana, mutta eleenä tämä oli vielä kauniimpi, sillä porukka oli oikein pitkään miettinyt, mistä pitäisin erityisesti. Korun saaminen kruunasi ehdottomasti reissuni ja kiteytti sen, miksi minulla ylipäänsä oli tuolla niin uskomattoman hienoa: näitä ihmisiä parempia ei ole.

Nyyh <3

G1-kokoelman päivitystä!

Siitä on jo jonkin aikaa, kun viimeksi listasin krääsäistä kokoelmaani tänne bloggerin puolelle. Kuten sanottua, en ole juurikaan ostanut itse poneja aikohin, vaan keskittynyt lähinnä tavaraan. Niin nytkin. Tässä siis joitain viimeaikaisia krääsäostoksiani. Todennäköisesti unohdan jotakin, mutta säästettäkööt ne sitten seuraaviin postauksiin :)

Purkkatarroja!

Ensinnäkin, tein todellisen löydön eräällä nettikirpparilla vähän aikaa sitten. Myynnissä olivat nämä kaksi ponitarraa sekä satsi muita vanhoja tarroja. Huusin tuotteen itselleni (ihme kyllä kilpailua ei juuri ollut) ja myin sitten loput tarrat pois. Loppupeleissä nämä kaksi purkkatarraa olivat siis minulle aivan puoli-ilmaisia :) Kuten huomata saattaa, tarroissa seikkailevat Wind Whistler ja Surfy. Kumpaakaan minulla ei vielä ennestään ollut, ja Surfykin pääsee nyt meriheposiskojensa Sea Sprayn, Saltyn, Dipperin, Sea Breezen, Surf Riderin, Beachcomberin ja Sea Shimmerin joukkoon polskimaan. Huh, näitähän alkaa olla oikea lauma koossa :) Wind Whistler puolestaan on vain yksinkertaisesti aivan ihana poni ja toinen pegasustarrani. Molemmat ovat oikein hyvässä kunnossa, aivan kirkkaan valkoisia ja sileitä. Mainittakoon vielä, että nämä kaksi ponitarraa tulivat minulle erittäin hyvin pakattuna: A4-kokoisessa kuplamuovikuoressa :D

Ponypurset. Testattu ponivauvoilla.

Toisessa on selvästi kanniskeltu enemmän poneja.

Lähes identtiset Ponypurset. Uusi löytö yllä.

Toisen oheisessa kuvassa olevista Ponypurseista löysin vähän aikaa sitten kirpparilta. Se oli aivan selvästi trokarin pöydästä, mikä harmitti minua kovasti, mutta koska purse oli niin hyvässä kunnossa, en voinut jättää sitä oikein ostamattakaan. Minulla oli jo ennestään yksi Ponypurse, joka on sekin ihan hyvässä kuosissa, ehkä jopa vähemmän haalistunut. Voipikin olla, että myyn tuon toisen kappaleeni jossain vaiheessa, jos joku keräilijä sellaisen kokoelmiinsa haluaa. Ponypurse on ihan söpö laitos. Siinähän on alkujaan tullut Baby Sleepy Pie, hirvittävä räpsysilmäkammotus. Pursesta on myös toinen, harvinaisempi versio, jonka mukana on tullut Baby Crumpet. Tätä en ole nähnyt myynnissä ikinä koskaan missään. Luonnollisesti pursen hintaan vaikuttaa sen puhtaus, ehjyys ja kuminauhanolkaimen venymättömyys.

Veteraaniponien viimeinen asuinpaikka. Vitsi vitsi :P

Tällä olisi kokoakin ihan, jos siis hennoisi avata ja koota.

Ei ihan aloittelijoille, kun on noin pirusti paloja.

Löysin myös sattumoisin huutiksesta tällaisen palapelin, ja se oli pakko ostaa saman tien, sillä se oli vielä alkuperäisessä pakkauksessaan! Palapeli on ensimmäiseni, enkä suoraan sanottuna olisi koskaan uskonut omistamani sellaista: niiden hinnat kipuavat usein todella ylös nettikirpoilla ja keräilijöiden palstoilla. Ongelmina palapeleissä on myös se, että paloja tuppaa puuttumaan ja laatikko on repeillyt ja kulunut kulmista. Tässä omassa kappaleessani moisia vikoja ei tietenkään ole. Se on täysin priima. Kannen ja palapelin kuvassa on Ponyranch ja sillä kirmailevat klassikkoponit Bow Tie, Applejack ja Cotton Candy. Kuva ei ehkä ole niin söpö kuin joissain muissa näkemissäni palapeleissä, mutta onko tuolla nyt niin väliäkään :) Omppujaska on edelleen yksi lempiponeistani.

Lasten matkalaukku/aikuisten salkku. Materiaalina muovia, tekonahkaa ja kangasta.

Puhdistus vielä edessä.

Vetoketju ja sitä kiinnipitelevä solki rikki.

Sisällä vaurioita. Remmien pitäisi kai kiinnittyä johonkin?

Kissanmentäväkin se on.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittelyssä olkoon jonkinlainen impulssiostoksen tapainen hankinta ja samalla yksi isokokoisimmista ponikrääsistäni. Ei, se on ehdottomasti isoin. Jälleen kerran selaillessani nettikirppareita bongasin tämän hienon vintage-ponisalkun/lasten matkalaukun ja lähdin kyttäämään sen kauppaa innokkaasti. Kun näin, että salkku oli menossa eräälle epäilyttävähkölle henkilölle, huusin sitä, ja voitin. Tiesin salkun olevan vähän risa, ja kun sain tämän postissa, selvisikin kuinka risa: salkun sulkeva vetoketju on hajalla, sisäpuolen taskua on revitty sivusta ja ulkonurkissa on kulumaa. Tietenkään salkku ei käyttöön menisi, mutta vetoketju haittaa jo pelkästään salkun siirtelyssä aikamoisesti, sillä tämä on todellakin melkoisen iso laitos, ja olisi kiva saada se esimerkiksi pystyasentoon johonkin. Voikin olla, että joku päivä korjautan tuon viheliäisen vetskarin. Sen sijaan ilokseni laukku on suhteellisen puhdas ja sen kuvat ovat upeassa kunnossa! Samoin kantokahva on ehjä. Laukku on myös kunnollista tukevaa materiaalia, eikä mitään heppoista pahvia, mikä on ilo. Henkilökohtaisesti en ole nähnyt tällaisia koskaan aiemmin myynnissä missään (tosin ebaysta niitä haulla myöhemmin bongasin), joten sikälikin halusin tämän itselleni. Se on melkoisen vaikuttava lisä kokoelmaani.

Lisäksi pelastin kotopuolessa käydessäni nämä vanhat ponikamani sukulaislasten leikeistä. Yllä Brush n Grow Ringletsin harja, keskellä Prance n Dance Twirlerin puuhka ja alla Cutie Club -nuken harja (okei, ei ponikama sinänsä, mutta menee kokoelmiini kuitenkin).

Tällaista siis tällä kertaa. Kauhulla odotan, mitä ponikerääjien miitistä tarttuu mukaani kuun puolivälissä :)