perjantai 18. huhtikuuta 2014

Monster High -kokoelma, osa XII: Sweet 1600, Dot Dead Gorgeous, Dead Tired, Ghoul Spirit, Frights, Camera, Action!

Tämä hyvin sekalainen joukkio Monster High -nukkeja on ns. jämäpostaus MH-kokoelmistani. Olen koonnut tähän toisin sanoen kaikki monsterit, joita minulla on vain yksi kappale. Enempää tuskin tuleekaan, paitsi Sweet 1600 -sarjaan, johon minulle on haku päällä mm. Clawdeenin, Frankien, Cupidin ja Frankien osalta. Edelleen olen hyvin visuaaliskeskeinen keräilijä: en pyri täysiin sarjoihin, vaan ostan nukkeja, jotka ovat mielestäni hienoja. Valitettavasti Mattel ei ole tehnyt hommaa kovin helpoksi, sillä niitä hienojahan riittää... Ja tulee jatkuvasti lisää. Tässä siis kokoelmani viimeiset viisi nukkea.

Sweet 1600 Draculaura


Tämä yksilö on eräs niistä harvoista nukeistani, jotka olen ostanu uunituoreena kaupan hyllyltä. Alunperin lähdin nukenkerääjäkaverini kanssa hakemaan Sweet 1600 Frankieta, mutta kohtalon oikusta kaikki liikkeen Frankiet olivat todella huonolaatuisia: erityisesti jaloissa oli hirveän pahoja maalivirheitä ja muovin epätasaisuuksia, mitä kai voisi kutsua vain massiiviseksi tehdasvirheeksi. Päädyin sitten ostamaan hieman korvaavasti itse päivänsankari Draculauran, sillä se näytti livenä yllättävän kivalta.

Erityisen ihastunut olin Draculauran mekkoon, joka tyttömäisyydestään ja hörsyistään huolimatta on varsin ihana ilmestys. Muovikruunusta en sen sijaan niin perusta. Kakku on hauska yhdistelmä gotiikkaa ja pinkkejä päiväunelmia. Tuolla mukana tulevalla avaimella sai auki jotakin juttuja netistä, mutta en ole ilmeisestä syystä koskaan kokeillut mitä. Kuten kuvasta voi ehkä huomata, mukana tulee myös kampa, ständi ja varamekko. Tämä Draculaura on itsessään melko perus. Otsis on leikattu geometrisesti ja varsin hyvin tytön tyyliin sopivasti sivuilta lyhyemmäksi. Meikit ovat tavalliset pinkit. Lisäksi mukana on jonkin pieni laukku, ja sitä pitelevä käsi on ilmeisesti katki...tai sitten Draculaura esittelee jotakin todella extremeä tanssiliikettä. 

All and all, mielestäni tämä on oikein söpö nukke! Edelleen haluaisin myös Frankien, mutta minkään prioriteettilistan ykkösenä se ei ole. Siinä versiossa hienoa onkin lähinnä mekko (joka on kyllä tosi hieno). Samoin olen alkanut himoitsemaan myös uusintakierroksen tehnyttä Clawdeenia, vanha kunnon keräilyharvinaisuus Cupidia ja riistohinnoissa keikkuvaa Clawdia, mutta saapa nähdä kuinka paljon rahaa lähden tuohon kokonaiseen synttärisettiin hassaamaan.

Hyvin säilynyt 1600-vuotias.
Takakannessa Draculaura jakaa syvällisiä ajatuksiaan liittyen syntymäpäiväjuhliinsa. Alakulmassa synttärivieraat  Clawd, Clawdeen ja Frankie.

Dot Dead Gorgeous Operetta


Tämä Operetta on, ihme ja kumma, lahja avopuolisoltani! En muista, miten sain tämän ruinattua itselleni, mutta jonkinlainen impulssiostos tapahtui paikallisessa lelukaupassa, kun Operetta oli hyllyille ilmestynyt. Olen ollut perinteisesti todella ihastunut Operettaan, joka on ehdottomasti monsterimaailman seksipommein punapää. Minulla on Operettoja tällä hetkellä kolme kappaletta ja tämä pallohaminen versio on mielestäni ihanan dynaaminen ja tyylikäs. Erityisesti tuo punamusta vauhtitukka, samansävyiset meikit ja kesäinen fiftarimekko tekevät tästä tytöstä soman ilmestyksen. Operettan musiikkiharrastus on saatu mukaan pianokäsilaukun (ja -vyön) muodossa. Neidin varusteisiin kuuluu ständin ja harjan lisäksi blingbling-älypuhelin (iCoffin), jolla voi sitten tanssilattialta pirautella exille ja nyxille pienessä skumppahumalassa, sekä jokin meikkiboksia muistuttava kapistus. Tämä Operetta muistuttaa jonkin verran Dance Class Operettaa, mutta on paljon hienompi. Sydänmaski taas on tuttu Picture Day Operettan ensimmäisestä versiosta sekä Killer Style Operettan kasvoilta.

Going to the party, sipping on Bacardi...
Tämä sarja oli suppea. Yksittäispakattuja DDG-hahmoja on ainoastaan kolme: Operetta, Lagoona ja Spectra. Tämän lisäksi myynnissä on ollut Draculauran, Abbeyn ja Ghoulian sisältänyt 3-pack. Takakannessa ei ole minkäänlaista tekstiä liittyen hahmoon, mikä kaikkineen huokuu tiettyä fillermäisyyttä.

Dead Tired Clawdeen


Muistanpa aikaa, jolloin katselin Itäkeskuksen BR-lelussa ensimmäisen kerran Monster High -nukkeja. Vuosi oli 2011 ja hyllyssä seisoivat Frankie, Draculaura ja Clawdeen yöasuihin varustautuneina. Jätin nuket kauppaan, mutta jokin jäi kaihertamaan. Ei kestänyt kauaakaan, kun ensimmäinen monsterini, Signature Ghoulia oli löytänyt tiensä hyllyyni. En kuitenkaan koskaan unohtanut sitä, millaisen vaikutuksen Dead Tired nuket minuun tekivät. Halusin ne. Tarvitsin ne!

Pikakelataan jouluun 2013. Saan jättimäisen paketin keräilijätutultani. Sisällä on iso kasa lelukaupan alennusmonstereita. Ja siellä, vihdoin makaa unipukuinen Clawdeen. Se ei ole se Clawdeen, jota katselin kahta vuotta aiemmin, vaan uusi versio, Dead Tired 2.0. Mutta hieno se silti on, sitä ei käy kieltäminen. Sillä on hirviötossutkin. Yhtäkkiä saan flashbackin 90-luvun pehmoisesta uni-Barbiestani, joka oli joskus minulle niin tärkeä. Ja siinä, joululahjapaketin vieressä tirautan pari onnen kyyneltä. 

[Blogin kirjoittaja varaa kaikki oikeudet siihen, että tarina saattaa olla huomattavan dramatisoitu ja epätosi, eikä nostalgialla todellisuudessa ole juurikaan tekemistä monsterikeräilyn kanssa. On myös hyvin pieni mahdollisuus, ettei DT-nukeista ole niin paljoa sanottavaa, ja että allekirjoittanut hankki kyseisen nuken lähinnä sen halvan hinnan vuoksi.]

Dead Tired Clawdeen on viehättävän erilainen kuin monet muut Clawdeenit. Ensinnäkin se on hyvin raikkaan näköinen: tukka on luonnollisen oloinen, meikkiä ei ole suunnattomasti. Sporttinen Clawdeen on myös varsin edukseen wifebeater-paidassaan, mikä on paljon tyylikkäämpi kuin DT 1.0:n susien repimä napapaita. Ensimmäisen aallon Dead Tiredeilla oli mukanaan hauskoja yöaktiviteetteja, kuten "ihmiskauhua" (Draculaura) ja "aivopoppareita" (Ghoulia). Tällä Clawdeenilla on vain paljon epähauskempi meikkipaletti, mikä on lievä pettymys. Kyseessä on toki budjettinukke, joiden varustuksia (ei sellaisia varustuksia, pervo) Mattel on kutistanut entisestään, joten sinänsä tällainen suuntaus ei yllätä millään tavalla. Mainittava on vielä, että Clawdeenilla on ihanat värit. Limenvihreä sopii täydellisesti Clawdeenin tavaramerkkiväriin, violettiin, ja musta rauhoittaa kokonaislookkia. Ikävänä yksityiskohtana tytön toinen silmä on aivan kamalan wonky, minkä vuoksi saatan ehkä joskus myymään nuken pois. Minusta on tullut ihan kamala perfektionisti nukkieni suhteen.

Pienen pienet pantteripantsut! Tahdon!
Samassa sarjassa on julkaistu myös uninen Abbey ja haukotteleva Draculaura. 


Ghoul Spirit Slo Mo


Ah, Slo Mo. Tätä nukkea odotin kuin kuuta nousevaa. Näin keräilijänä sitä tietää tasan, milloin minkäkin nuken kuuluu ilmestyä ja siksipä Slo Mon siirtyminen suunnittelupöydältä kauppoihin tuntui nälkävuosien mittaiselta ajalta. Slo Mo esiteltiin jo San Diego Comic Conissa 2013 kesällä, mistä lähtien keräilijät seurasivat silmä kovana uusien nukkien rantautumista kauppoihin. Saman tien, kun Slo Mo ilmestyi Amazoniin, se myytiin loppuun minuuteissa. Tällä versiolla sattui olemaan vieläpä vääränlaiset kädet, joten Slo Mo piti palauttaa tuotantoon ja siinä kesti vielä oma aikansa. Tämä kaikki on ollut hyvin piinaavaa.

Itse odotin kiltisti, että Slo Mo saapuu Suomeen, sillä tiesin, että mahdollisuuteni saada nukke Suomesta ovat suuremmat kuin Slo Mon tilaamisessa sopuhintaan ulkomailta. Joskus näinkin! (Itse asiassa Jacksonin kanssa kävi aikoinaan vähän samoin ja onnistuinkin vaihtamaan meillä tarjousjämänä myytävän Jackson-nuken jenkkikeräilijän kanssa paljon arvokkaamaan Classroom Ghouliaan.) Olen metsästellyt parhaani mukaan toista Slo Mota, mutta valitettavasti en ole vielä sellaista löytänyt. Haluaisin pitää yhden paketissaan ja avata toisen Ghouliani iloksi – tai vaihtoehtoisesti pitää sen vaihtoja varten hollilla. Mutta kun ei niin ei. Pojat myyvät ja se on fakta. Vielä kun suomalaisissa kaupoissa tajuaisivat sen. (Missä Swim Holt? Missä tavallinen Holt? Missä Gloom Beach Jackson?) Slo Mo pääsee nyt hyvään seuraan, sillä Monster High -jätkäporukkaan kuuluvat tässä taloudessa jo ennestään Deuce, Clawd, Jackson ja Heath. Soon I shall have them all!

Se ei näytä pätkääkään piirrosesikuvaltaa, vaan on huomattavasti siitä komistettu versio. Mutta siitä huolimatta Slo Mo on vain aivan mahtavan hieno. Se on kauttaaltaan zombiensininen ja silmänympärykset ovat viehättävän ruskeat, kuten Signature Ghouliallakin. Tukka on sähkönsininen, sivuilta ajeltu ja keskeltä tuhannella voltilla. Huulet ovat hieman ihoa sinisemmät ja muistuttavat siitä, että kyllä, tämä mies on vainaja. Pahemmin en Slo Mon Ghoul Spirit -univormusta välitä, mutta siedän sitä. Ennemmin silti olisin halunnut nähdä kaverin omissa vaatteissaan. Slo Molla on myös sympaattinen pieni viiri, jota hän voi heilutella urheilukatsomossa samalla, kun puristelee Ghouliaa...kädestä.

Pahemmankin näköisiä zombeja on nähty.
Pakkauksen kääntöpuolella on pieni mainos Ghoul Spiritistä. Tämä liittyy oleellisesti linjaa mainostavaan webisodiin, jossa Ghoul Spirit päätetään organisoida flashmob-periaatteella.


Frights, Camera, Action! Honey 


Honey Swamp on yksi uudehkon Frights, Camera, Action! -spesiaalin tähdistä. Hän ei poikkeuksellisesti ole oppilas Monster Highssa, vaan työskentelee Hauntliwoodin elokuvastudioilla kuvaajana. Olen todella onnellinen, että Honeysta päätettiin tehdä nukke, sillä se on yksi upeimmista nukeistani tähän päivään mennessä. Pidän Honeyssa lähes kaikesta, mutta huomiotaherättävin piirre on ilman muuta tuo kiharapilvi, joka valtaa puoli pakettia. Olen myös aivan ihastunut tuohon neitosen asuun, joka vie meidät takaisin kultaiselle 50-luvulle ja monsterielokuvien maailmaan. Boksin ulkopuolelta ajatteleminen sopii minulle, ja sellaista on ehdottomasti luoda suohirviöstä jotain näin ihanaa. Bravo, Mattel, bravo! Honeyn mukana tulee hänen päiväkirjansa, videokameransa, klaffi, kampa (iik) ja ständi. Tällä hetkellä Honey nojaa kirjahyllyyni ja on täten ensimmäinen asia, jonka näen, kun herään aamulla. Tyttö on siis luikahtanut aika helposti sydämeni valituksi monsteriksi.

Clawdeenista, Slo Mosta ja Honeysta olen jutellut aiemmin myös tässä postauksessa.

Vihreä ja viehkeä. Honeylla on mielettömän upea, koristeltu suohirviökroppa, jos niin voi sanoa. Ja alligaattorikengät!
Paketin takana on jotakin pientä infoa Honeysta. Samaan sarjaan kuuluvat Elissabat-vampyyrityttö sekä Viperine-liskonainen. En ole onneks kovinkaan kiinnostunut kummastakaan, enkä aio niitä siksi hankkia.

Kokoelmaani on ollut mukava esitellä ja samalla olen pysynyt hyvin kärryillä siitä, mitä nukkeja minulla on. Tänä vuonna on tulossa vielä monia ihania monstereita, joita tulen päivittämään varmasti blogiini ahkerasti :) Tämän lisäksi on tietysti krääsä, asusetit ja, niin, kaikenlainen muu monsteriaiheinen sälä. Stay tuned :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti