G1-kokoelman päivitystä!

Siitä on jo jonkin aikaa, kun viimeksi listasin krääsäistä kokoelmaani tänne bloggerin puolelle. Kuten sanottua, en ole juurikaan ostanut itse poneja aikohin, vaan keskittynyt lähinnä tavaraan. Niin nytkin. Tässä siis joitain viimeaikaisia krääsäostoksiani. Todennäköisesti unohdan jotakin, mutta säästettäkööt ne sitten seuraaviin postauksiin :)

Purkkatarroja!

Ensinnäkin, tein todellisen löydön eräällä nettikirpparilla vähän aikaa sitten. Myynnissä olivat nämä kaksi ponitarraa sekä satsi muita vanhoja tarroja. Huusin tuotteen itselleni (ihme kyllä kilpailua ei juuri ollut) ja myin sitten loput tarrat pois. Loppupeleissä nämä kaksi purkkatarraa olivat siis minulle aivan puoli-ilmaisia :) Kuten huomata saattaa, tarroissa seikkailevat Wind Whistler ja Surfy. Kumpaakaan minulla ei vielä ennestään ollut, ja Surfykin pääsee nyt meriheposiskojensa Sea Sprayn, Saltyn, Dipperin, Sea Breezen, Surf Riderin, Beachcomberin ja Sea Shimmerin joukkoon polskimaan. Huh, näitähän alkaa olla oikea lauma koossa :) Wind Whistler puolestaan on vain yksinkertaisesti aivan ihana poni ja toinen pegasustarrani. Molemmat ovat oikein hyvässä kunnossa, aivan kirkkaan valkoisia ja sileitä. Mainittakoon vielä, että nämä kaksi ponitarraa tulivat minulle erittäin hyvin pakattuna: A4-kokoisessa kuplamuovikuoressa :D

Ponypurset. Testattu ponivauvoilla.

Toisessa on selvästi kanniskeltu enemmän poneja.

Lähes identtiset Ponypurset. Uusi löytö yllä.

Toisen oheisessa kuvassa olevista Ponypurseista löysin vähän aikaa sitten kirpparilta. Se oli aivan selvästi trokarin pöydästä, mikä harmitti minua kovasti, mutta koska purse oli niin hyvässä kunnossa, en voinut jättää sitä oikein ostamattakaan. Minulla oli jo ennestään yksi Ponypurse, joka on sekin ihan hyvässä kuosissa, ehkä jopa vähemmän haalistunut. Voipikin olla, että myyn tuon toisen kappaleeni jossain vaiheessa, jos joku keräilijä sellaisen kokoelmiinsa haluaa. Ponypurse on ihan söpö laitos. Siinähän on alkujaan tullut Baby Sleepy Pie, hirvittävä räpsysilmäkammotus. Pursesta on myös toinen, harvinaisempi versio, jonka mukana on tullut Baby Crumpet. Tätä en ole nähnyt myynnissä ikinä koskaan missään. Luonnollisesti pursen hintaan vaikuttaa sen puhtaus, ehjyys ja kuminauhanolkaimen venymättömyys.

Veteraaniponien viimeinen asuinpaikka. Vitsi vitsi :P

Tällä olisi kokoakin ihan, jos siis hennoisi avata ja koota.

Ei ihan aloittelijoille, kun on noin pirusti paloja.

Löysin myös sattumoisin huutiksesta tällaisen palapelin, ja se oli pakko ostaa saman tien, sillä se oli vielä alkuperäisessä pakkauksessaan! Palapeli on ensimmäiseni, enkä suoraan sanottuna olisi koskaan uskonut omistamani sellaista: niiden hinnat kipuavat usein todella ylös nettikirpoilla ja keräilijöiden palstoilla. Ongelmina palapeleissä on myös se, että paloja tuppaa puuttumaan ja laatikko on repeillyt ja kulunut kulmista. Tässä omassa kappaleessani moisia vikoja ei tietenkään ole. Se on täysin priima. Kannen ja palapelin kuvassa on Ponyranch ja sillä kirmailevat klassikkoponit Bow Tie, Applejack ja Cotton Candy. Kuva ei ehkä ole niin söpö kuin joissain muissa näkemissäni palapeleissä, mutta onko tuolla nyt niin väliäkään :) Omppujaska on edelleen yksi lempiponeistani.

Lasten matkalaukku/aikuisten salkku. Materiaalina muovia, tekonahkaa ja kangasta.

Puhdistus vielä edessä.

Vetoketju ja sitä kiinnipitelevä solki rikki.

Sisällä vaurioita. Remmien pitäisi kai kiinnittyä johonkin?

Kissanmentäväkin se on.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittelyssä olkoon jonkinlainen impulssiostoksen tapainen hankinta ja samalla yksi isokokoisimmista ponikrääsistäni. Ei, se on ehdottomasti isoin. Jälleen kerran selaillessani nettikirppareita bongasin tämän hienon vintage-ponisalkun/lasten matkalaukun ja lähdin kyttäämään sen kauppaa innokkaasti. Kun näin, että salkku oli menossa eräälle epäilyttävähkölle henkilölle, huusin sitä, ja voitin. Tiesin salkun olevan vähän risa, ja kun sain tämän postissa, selvisikin kuinka risa: salkun sulkeva vetoketju on hajalla, sisäpuolen taskua on revitty sivusta ja ulkonurkissa on kulumaa. Tietenkään salkku ei käyttöön menisi, mutta vetoketju haittaa jo pelkästään salkun siirtelyssä aikamoisesti, sillä tämä on todellakin melkoisen iso laitos, ja olisi kiva saada se esimerkiksi pystyasentoon johonkin. Voikin olla, että joku päivä korjautan tuon viheliäisen vetskarin. Sen sijaan ilokseni laukku on suhteellisen puhdas ja sen kuvat ovat upeassa kunnossa! Samoin kantokahva on ehjä. Laukku on myös kunnollista tukevaa materiaalia, eikä mitään heppoista pahvia, mikä on ilo. Henkilökohtaisesti en ole nähnyt tällaisia koskaan aiemmin myynnissä missään (tosin ebaysta niitä haulla myöhemmin bongasin), joten sikälikin halusin tämän itselleni. Se on melkoisen vaikuttava lisä kokoelmaani.

Lisäksi pelastin kotopuolessa käydessäni nämä vanhat ponikamani sukulaislasten leikeistä. Yllä Brush n Grow Ringletsin harja, keskellä Prance n Dance Twirlerin puuhka ja alla Cutie Club -nuken harja (okei, ei ponikama sinänsä, mutta menee kokoelmiini kuitenkin).

Tällaista siis tällä kertaa. Kauhulla odotan, mitä ponikerääjien miitistä tarttuu mukaani kuun puolivälissä :)

Monster High -kokoelma, osa III: Scaris City of Frights

On ehkä vähän hassua jatkaa perinteisistä Signature-nukeista suoraan 2013-malliston Scarisiin, mutta siihen on syynsä: Scaris-sarjasta on minulla itselläni toiseksi eniten nukkeja. Niin, tiedän. Ilmeisesti Mattel onnistui julkaisemaan tuossa sarjassa niin uskomattoman vastustamattomia yksilöitä, että minun oli pakko hankkia heti useampi. Scaris-nukkesarja perustuu siis saman sarjan Scaris City of Frights -elokuvaan (tai paremminkin elokuva on tehty myymään saman sarjan nukkeja), joka puolestaan sijoittuu kuvitteelliseen Scarisin kaupunkiin, jonne monsteriystävämme tekevät lomareissun. Kyseinen elokuva esittelee tutun castin lisäksi myös uusia Monster High -hahmoja, kuten Jinafire Longin ja Skelita Calaverasin. Tärkeintä ei minulle ole kuitenkaan ollut se, kuka on uusi, vaan kuka on hieno. Ja, kuten sanottua, aika moni on.

Scaris Rochelle

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että ensimmäinen kotiini raahaama Scaris-nukke oli Rochelle. Itse asiassa minun _piti_ kiltisti odottaa, että ystäväni saisi tämän minulle hankittua syntymäpäivälahjaksi, mutta tilauksesta vastanneen nettipuljun toimitusongelmien vuoksi jouduin suoranaiseen paniikkiin (ilman Rochellea ei voi elää!) ja kävin sittenkin ostamassa tämän lähi-Stockalta. Enkä kadu, sillä jälleen sain valkata itselleni parhaimman näköisen yksilön aivan omin silmin. Erityisen viehättävää on se, miten Rochellen Scaris-versio on niin erilainen kuin Signature-versio, vaikka molemmat on periaatteessa luotu hyvin samanlaisista elementeistä. 

Pidän Scaris Rochellessa kaikesta: tuo pitkä liehuva ponihäntä, pikkuruinen pillerihattu, Eiffel-tornikuvioinen leninki, raitasukat, nuo överisöpöt koristeelliset kengät, ja kaiken päälle tuo Notre Dame -matkalaukku. Yksinkertaisesti tyylikästä. Rochellella on mukanaan myös hänen Scaris-(matka)päiväkirjansa, joka on tietysti haalean pinkki, sekä vakiokalusteet ständi ja harja. Rochellella oli Scaris-elokuvassa sikäli oleellinen rooli, että hän etsi Scarisista kadoksissa olevaa poikaystäväänsä Garrettia. Toisaalta Rochelle flirttailee villisti ympäriinsä Monster High:ssa, joten olikohan sitä miestä kuitenkaan niin ikävä... 

No, kaikesta epämoraalisesta saippuaoopperasta huolimatta Scaris Rochelle on mahdollisesti lempinukkeni kaikista. Se on, jos mahdollista vielä söpömpi kuin Signature-versionsa. Valitettavasti tuossa ovatkin molemmat Rochelleni, mutta lisää tulee heti, kun sellaisia käsieni ulottuville ilmaantuu. Ainakin Dance Class (5-packin), Ghouls Night Out ja Swim Class Rochelle ovat hyvinkin jo olemassaolevia asioita.

Pwetty pwetty <3

Boksin takana pieni infoisku Rochellesta sekä iso kuva kaikista Scaris-sarjan keskeisistä nukeista. USA:ssa näiden lisäksi nähtiin myös Lagoona-Cleo-tuplapäkki.

Scaris Jina

Tarinamme syntymäpäivämonsterista jatkuu Jinafire Longin muodossa. Hätäiltyäni ja ostettuani Rochellen vastoin aiempia suunnitelmiani, päätyi ystäväni lahjoittamaan minulle samasta puljusta tilaamansa (ja lopulta myös postissa saapuneen) Jinan, kultaihoisen lohikäärmesneitosen. Tämä tysty onkin todella vaikuttava ilmestys. Moista en olisi koskaan uskonut ensimmäisistä Scaris-promokuvista, jotka Jinan kohdalla, mind you, olivat todella surkeat. Vasta, kun näin neitiä oikeasti kaupan hyllyllä, tajusin, miten hieno ja luova hahmo se todella on. 

Jinalla on upea vihreänmusta nutturakampaus, jota pitää koossa näyttävä ovistoppar...öm, siis hiuslaite. Kultainen pallo hiuslaitteen vieressä on todennäköisesti vain koriste. Jinalla on myös upea kiinalainen silkkimekko ja kultainen lannevyö. Hienoimmat yksityiskohdat ovat kuitenkin Jinan kengät, jotka ovat lohikäärmeen pään muotoiset. Niillä ei kyllä oikeasti voisi kävellä, mutta Jina uhmaa fysiikan lakeja muodin tähden (kyllä, tämäkin hahmo on muotisuunnittelija). 

Jinan mukana tulevassa punaisessa "kiinankaappi"-matkalaukussa on luonnollisesti lohikäärmekuvio, ja päiväkirjan etukannessa esiintyy Jinan oma lemmikki-qilin (onko sille suomenkielistä sanaa?) Quing. Otuksesta tosin on ilmeisesti hieman ristiriitaista tietoa: toisaalla Jina väittää, ettei hänellä mitään lemmikkiä olekaan, eikä heppua ilmeisesti olla tekemässä leluksikaan, sillä nämä muina kuin Signature-versioina debytoivat hahmot eivät sellaisiin ole oikeutettuja. Eipä sen niin väliä. Jina on kaikessa hiljaisessa hurjuudessaan upea, eksoottinen ja kaikin puolin mieletön otus, joka pieksee Skelita Calaverakset ja muut yliarvostetut hirviöt mennen tullen. Lisää Jinaa kuitenkaan tuskin nähdään, sillä käsittääkseni Scaris-hahmoista ei ole tämän koommin kuulunut mitään uutta nukkemarkkinoilla.

Kaunis Jina. Nuo tukkalaitteen riippuvat hörsökkeet vaan tarttuvan joka paikkaan.

Takakannessa pientä infoa Jinasta. Nämä ovat kaikki käytännössä muuten samanlaisia.

Scaris Frankie

Päätin joskus aikoinaan, että jätän Scaris Frankien välistä, vaikka kovasti mieli sitä teki, sillä jostain on vain pakko karsia. Mutta joulualet ja viidenkymmenen prosentin alennus koitui lopulta kohtalokseni. En ymmärrä miten näitä Frankieita vain minulle kerääntyykin. Scaris Frankie herätti heti huomioni, sillä neitosen asu on aivan upea! Sinipilkullinen tunika ja hopeanvärinen silkkihame sopivat Frankielle kuin nakutettu, ja nuo saappaat ovat kerrassaan jumalaiset. Päässään neitosella on vinkeät keltaiset aurinkolasit. Huulipuna on hyvin poikkeuksellisesti sinistä. Pidän myös siitä, että Frankielle on tähän lookkiin loihdittu ilmavat kiharat, sillä sitä harvemmin näkee. Asuun sopivasti on stailattu myös Frankien matkalaukku, samaan sinisen, keltaisen ja pinkin sävyyn. Rochellen ohella Frankie on yksi ns. palaavista hahmoista, eikä siis Scarisissa debytoiva, kuten Jina, Catrine ja Skelita. Frankien myötä Clawdeen onkin ainut, joka minulta jää täten setistä puuttumaan. Kyllä, tämä on erittäin onnistunut sarja!

Frankie on niin chic.

Boksi on ihan samanlainen kuin muillakin hahmoilla, luonnollisesti.

Scaris Catrine

Catrine DeMew oli aiemmin kotimaassamme sarjan halutuimpia nukkeja, sillä (kuten tavallista) sitä ei tuotu Suomeen. En tiedä, miksi tämä päätös tehtiin, sillä Catrine on jumalainen ja myöskin yksi sarjan uusista hahmoista. Nyt kuitenkin Catrinea on vihdoin alkanut kauppojen hyllyillekin eksyä, jopa ihan normaaliin hintaan. Catrinen rooli itse Scaris-elokuvassa ei ole häävi, sillä hän vain photobombailee ympäriinsä Seinen varren taidemaalarina, eikä hänellä ole omaa subplotia, kuten muilla hahmoilla. Rochellen lailla Catrine on kuitenkin viehättävä ja chic paikallismonsteri, joka pukeutuu tyylikkäästi ja hurmaa katseellaan. Ja minähän pidin näistä kissahahmoista. Catrine on saanut nimensä tietysti kuuluisan ranskalaisen näyttelijän Cathrine Deneuvin mukaan. 

Oman DeMewni minulle toimitti vasta vähän aikaa sitten ihanainen Niina-ystäväni Teksasin-reissultaan. Kiitokseni siis hänelle! Tästä syystä Catrinesta tulikin sitten yksi halvimmista hankinnoistani, Jenkeissähän hinnat ovat aivan mitättömät verrattuna Suomen monsterimarkkinoihin. 

Catrinessa on parasta, no, kaikki! Tuo raitakuosi, tuo öiseen Pariisiin vivahtava käsilaukku, nuo aurinkolasit... Puhumattakaan somista taitelijatarvikkeista, hennosti muotoillusta tukasta ja viileän violetista värimaailmasta, joka esimerkiksi Abbeyn tapauksessa usein tarkoittaa valjua, mutta DeMewssa jotain aivan muuta. Olen aina pitänyt klassisesta, ja sitä tästä naisolennosta todella löytyy. Kyseinen nukke esiteltiin yleisölle 2012 San Diego Comic Conissa, mistä sikisi hetkeksi (onneksi paikkansapitämätön) juoru siitä, ettei nukkea tulisi conin ulkopuolisille markkinoille laisinkaan. 

Tytön värit ovat kokonaan pinkki-violetit. Hiusten punaiset raidat tuovat eloa vaaleaan kaunottareen.

Tässä sarjassa ilmestyneitä nukkeja ovat mm. Rochelle ja Jina. Oho!

Scaris Deuce (Travel Doll)

Päähahmojen lisäksi Scaris-sarjassa julkaistiin myös neljä Scaris Travel Dollia. Scaris Travel Dollit ovat normaaleja Scaris-paketteja pienempiä ja ovh:ltaan noin kympin halvempia, jo Signatureina debytoineita nukkeja. Itse en olisi ostanut näitä lainkaan, mutta sattuneesta syystä missasin aikoinaan Deucen ensimmäisen tulemisen ja siksipä päätin ostaa itselleni edes Scaris-version kyseisestä hahmosta. Poikia on, kuten monissa tytöille suunnatuissa nukkesarjoissa myös Monster High:ssa julkaistu erittäin niukasti. Minulla itselläni on tosiaan ollut kokoelmissani ainoastaan Jackson, ja siksikin Deuce kiinnosti minua. Deuce ei sinänsä ole mikään lempihahmoni (naismakunsakin on surkea), mutta jostain syystä tuo meduusameininki iskee kuitenkin jossain määrin, ehkäpä päivä päivältä aina enemmän.

Scaris Deuce on erittäin simppeli ilmestys, kapeassa matkakokolootassaan. Sillä ei ole matkalaukkua, päiväkirjaa tai muutakaan ylimääräistä roinaa, ainostaan pieni käsimatkatavara. Päällään Deucella on tutut aurinkolasinsa ja sen lisäksi lomalle sopivasti hihaton huppari, bermudashortsit sekä jonkinlaiset sandaalinkaltaiset kengät. Kampaa ei tietenkään ole, mutta ständi löytyy. Tämä on ilmeisesti ollut ensimmäinen Deuce, jolla on nivelletyt kädet, mutta oikeastaan muuta erityistä sanottavaa siinä ei ole. Värimaailma on valtavan vihreä :)

Deucella on ehkäpä myös huulipunaa.

Scaris Ghoulia (Travel Doll)

Scaris Travel Dolleista Suomeen asti rantautui aikoinaan kolme (Deuce, Draculaura, Abbey), kun taas sarjan neljäs, Ghoulia, jäi jonnekin meren tuolle puolen seikkailemaan. Keräilijätoverini veikkasi, että Ghoulian aikaisemman huonon menekin vuoksi Travel Ghouliaa ei uskallettu tuoda suomalaisiin hyllyihin pölyyntymään lainkaan. Tiedän kuitenkin, että monet keräilijät etsivät kyseistä nukkea urakalla ja lopulta päätyivät tilaamaan sen ulkomailta. Scaris Ghoulia onkin oikein soma tapaus ja olisi varmasti tehnyt kauppansa lelukauppojen ennakko-olettamuksista huolimatta. Itse törmäsin Ghouliaan hieman sattumalta budapestilaisessa lelukaupassa ja päätin siinä paikassa napata tytön mukaani. Minusta Travel Ghoulia on oikein näppärä ja tyylikäs tyyppi, enkä pane ollenkaan pahakseni, että sain sen osaksi kokoelmiani. Samalla Ghouliasta tuli viides Scaris-sarjan nukkeni.

Ghoulia on tuttuun tapaansa sini-punaisesti stailattu. Hänellä on matkalle sopiva korkea poninhäntä, punaiset sihteerilasit, punainen minihame sekä hihaton huppari. Edelleen ainoat Travel Dollien matkatavarat ovat pienet käsimatkatavarat (vaikka Scaris-elokuvan perusteella ruumassa kulkikin ainakin Ghoulian skootteri), tässä tapauksessa viehelaatikkoa muistuttava käsilaukku, jossa on ties mitä aivoevästä zombie-tytöllemme. Ghoulian kengät ovat siniset ja erittäin korkeakorkoiset, sopivat siis Scarisin mukulakivikaduille. Meikit ovat melkoisen hillityt. Vetävimpänä yksityiskohtana mainittakoon Ghoulian viininpunainen huulipuna. Kokonaisilmeeltään Ghoulia on epätavallisen tyylikäs. Kuten jo Classroom Ghouliaa käsitellessäni totesin, poninhäntä on todellakin Ghoulialle oikea tyyli, jota näkisi mielellään enemmänkin.

Viileän cool Ghoulia. Haluan tuon hupparin.

Deucen boksin takaosa esittelee muita Travel Dolleja. Amerikoissa julkaistiin lisäksi myös tuplapäkki, jossa olivat Cleo ja Lagoona, mutta sitä ei tietenkään Suomessa koskaan nähty.

Siinä siis Scarisini. Näihin kesäisen lomaisiin tunnelmiin onkin kiva lopettaa tämä postaukseni. Koska kesää on vielä jäljellä, kannattaa lähteä vielä vaikka uimaan ja jäätelölle :) Tai vaikka sitten niille pahamaineisille monsterikaupoille...

Chasing Soarin

Kuten Blind Bag -ponipostauksessani kertoilin, en yleensä ole näiden ylläripussiponien perään. Mutta aina välillä sielläkin puolella julkaistaan yksilöitä, jotka on vain pakko saada. Taisin mainita, että eniten odottamani uudet BB:t olivat seitsemännen aallon Wonderboltit. Tuo aalto on nyt täällä ja niin Wonderboltienkin pitäisi. Mikä on siis ongelma?

Wonderboltit, nuo ponimaailman hurjapäät saapuivat Blind Bageihin kuukausi-pari sitten, ja olenkin tässä muutaman viikon hyvinkin aktiivisesti yrittänyt löytää kaikkia kolmea Wonderboltia erilaisista lelukaupoista ja tavarataloista, tuloksetta. Vime viikonloppuna minua onnisti vihdoin. Löysin Itiksen Anttilasta sekä Misty Flyn että Spitfiren... mutta en Soarinia. Sattuneesta syystä Soarin on juuri eniten haluamani Wonderbolt, eikä sarja tunnu täydelliseltä ilman sitä. Ongelma Wonderboltien metsästämisessä on ollut ehdottomasti pussiponien yllättävä vähyys kaupoissa. Jos Blind Bageja on, on minun saavuttuani paikalle jäljellä vain jämät, joissa ei paljon Wonderbolteja sitten enää näy. Vielä hämmentävämpää on se, että useat isot kaupat, kuten Malmin Citymarket ja Prisma eivät kumpikaan pidä valikoimissaan koko Blind Bageja! Toiset, kuten Itiksen Stockan leluosasto, taas yrittävät sitkeästi myydä pois ensin vanhemman tuotannon ennen kuin tilailevat uusia. Mikä ei tietysti ole kovinkaan hyvä strategia sinänsä näin keräilijän mielenlaadun tuntien.

Lies! Spitfiren ja Soarinin kortit on sotkettu, typerä Hasbro (also known as Hasbroken).

Spitfiresta ja Misty Flysta minulla ei ole pahaa sanottavaa. Ne ovat oikein ihania, eikä tuo läpikuultavuuskaan häiritse läheskään niin paljon kuin olin alkujaan ajatellut. Molemmat näyttävät myös tarpeeksi erilaisilta verrattuna tuohon Ponyville-setissä esiintyneeseen Wonderbolt-hahmoon. Maalit ovat ihan kelvolliset ja poneissa on tiettyä dynaamisuutta, vaikka pose onkin tismalleen sama (ainoastaan cutie markit ovat eri puolilla). Korteissa on erittäin ytimekäs esittely kummastakin ponista. Misty Flyn kortissa lukee Is on the flying team! (no shit, Sherlock) ja Spitfiren kortissa Flies so fast! Sama 13 kielellä, ei tosin suomeksi. Hieman syvällisempää infoa näistä tyypeistä löytyy sentään wikistä, täältä ja täältä. Sarjassakaan Wonderbolteilla ei aivan älyttömästi ole ollut ruutuaikaa, mutta onhan tämä ponien lentojoukkue nyt pirun jännittävä konsepti.

Misty Fly vasemmalla, Spitfire oikealla.

Miksi sitten juuri Soarin on suosikkini? Sen lisäksi, että hän on eniten sarjassa esiintynyt Wonderbolt, kuvailee My Little Neowiki Soarinia näin: "He hasn't really spoken much, but Soarin' seems like he doesn't get much sleep, which makes him seem "slow"." Lisäksi tiedämme, että Soarin pitää piirakasta. Do I need to say more? :D

Inspiraatioksi ja referenssiksi vielä random-kuva Soarinista univormussa...

Täältä.

...ja tämä hellyyttävä video Soarin- & RD-cosplaysta Pax Eastista.

Pyydän täten myös teitä, kätyrini pitämään silmät ja korvat auki. Soarin liikkuu sarjanumerolla 92236 ja tulee hopeisessa pussissa. (Ja jos joku nyt järkyttyy siitä, että Blind Bagien pitäisi olla todellakin ylläripusseja, niin kerrottakoon, että keräilijät ovat jo kauan aikaa sitten keksineet tarkistaa pusseista niiden sarjanumerot. Sarjanumeroindeksi löytyy esim. täältä.) Olen kiitollinen kaikista vinkeistäkin. Soarin kotiin!

Monster High -kokoelma, osa II: Signature Dolls

Aloittelin taannoin Monster High -kokoelmani läpikäymistä pehmomonsterieni kautta. Tänään siirryn varsinaisiin nukkeihin ja tarkemmin sanottuna Signature Dollseihin. Sigit, Basicit tai Coret ovat siis nukkien ensimmäisiä tulemisia ilman, että ne kuuluvat mihinkään tiettyyn sarjaan. Niiden tarkoitus on esitellä nukkien tavaramerkkityyli, joka on tuttu jo Monster High -animaatiosta. Kaikkien Signature-nukkien mukana tulee lemmikki, päiväkirja, kampa ja ständi.

Draculaura

Ensimmäisenä esittelyssä olkoon Draculaurani. Draculauran, tai "Lalan", toi minulle keräilijätoverini viime kesänä ponimiittiin Oulusta saakka. Kiitos Moona! Muualta maasta ne olikin myyty tuohon mennessä jo kauan sitten loppuun. Draculaura on ensimmäisiä julkaistuja Monster High -nukkeja vuodelta 2010, mutta minun hallussani oleva versio on uudelleenjulkaisu vuodelta 2011. 

Pidän kovasti tästä Signature-versiosta ja Draculauran tyttömäisen pinkeistä kuteista. Ainoana häiritsevänä piirteenä koin alkuun sen, että Laura on samanpituinen kuin muut monsterit, sillä animaatiossa hän on paljon muita lyhyempi. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki monsut on haluttu tehdä samalla muotilla, jotta myös vaatteiden vaihtaminen keskenään olisi mahdollista. Mukana Lauralla tulee lemmikkilepakko Count Fabulous pinkkeine rusetteineen ja takkeineen, sekä päivänvarjo neidin suojaksi. Kuten huomata saattaa, myös paketti on värikoodattu pinkiksi ja koristeltu Draculauraa kuvastavalla skullette-logolla. Persoonallinen logo löytyy myös joiltain muilta (muttei kaikilta) Sigu-pakettien tytöiltä ja pojilta. Jostain syystä Mattel lopetti niiden lisäämisen paketteihin kesken kaiken.

Söpö pyöreänaamainen vampiirineiti ja kepakkonsa.

Paketti takaa. Alareunassa näkyvät sarjan muut samaan aikaan myydyt Sig-nuket: Clawdeen, Frankie, Lagoona ja Ghoulia.

Frankie Stein

Frankien sain samaan aikaan Draculauran kanssa. Ostin sen eräältä toiselta keräilijältä samassa ponimiitissä. Frankie Stein on kamunsa Lauran kanssa varsin erottamaton pari: ne lymyilevät samassa paperikassissa kaapissani (sillä, kuten sanottua, en saa nukkejani tällä hetkellä mihikään esille). Frankie on hieman salaa luikerrellut yhdeksi lempinukeistani, ja tämä Signature-Frankie kuuluu ehdottomasti lemppariversioihini. Frankien koulupuku on aivan mahtavan hieno, niin väreiltään kuin designiltaan. Samoin Frankien taakse vedetty etutukka on jostain syystä todella tyylikäs ja sopiva kampaus ko. monsulle. Olenkin erityisen ihastunut Frankien mustavalkoisiin hiuksiin, ne tuntuvat olevan jokaisessa Frankien versiossa erityisen kauniisti. Kyllä, olen avoimesti kateellinen! Signature-version lisäksi Classroom, I <3 Fashion ja Picture Day ovat myös Frankie-suosikkieni kärjessä. Mukana Signature-Frankiella on Walzit-koiransa sekä jonkinlainen käsilaukku, joka ei näytä aukeavalta sortilta. Frankie on Lauran ohella ensimmäisiä 2010 julkaistuja monsuja.

Lähiotos Frankiesta ja Walzitista.

Frankien boksi on ainut, jossa on tällainen ikkuna yläreunassa. Tämä tarkoittaa, että Frankie on aito ja alkuperäinen ensimmäisen edikan monsteri, ei re-release.

Takaa paketti näyttää samanlaiselta kuin Draculauralla. Se on ihan täynnä tekstiä ja  info lienee suoraa Frankien päiväkirjasta. Frankien paketti on muuten Meowlodyn ja Purrshephonen lisäksi ainut, jossa ei ole minkäänlaista aukkoa takapahvissa, eikä nukkea siis voi tarkastella kuin yhdeltä puolelta.

Abbey Bominable

Abbeya muistan katselleeni kaupoissa kauan ennen kuin vihdoin taivuin ostamaan sen. Alusta asti oli selvää, että haluan Abbeyn, mutta en millään raaksinut silloin neitiä hankkia. Tämä lumimiesnainen on voimallinen jääkuningatarmainen ilmestys. Abbey onkin ehdottomasti yksi lemppareistani MH-animaatiossa, ja siksipä tämä nukkeki niin kutsuvalta silmiini vaikutti. Minua harmittaa, ettei Spectra tehnyt minuun nukkena samanlaista vaikutusta kuin animaatioversionsa. Syytän huonoa nukkedesignia.

Nykyisin Abbeya on jo julkaistu vaikka kuinka paljon, mutta minua ei oikeastaan ole yksikään muista versioista innostanut, sillä ne ovat jotenkin liian samannäköisiä ja blandin värisiä. Signature-Abbeyssa on kuitenkin sitä jotain. Nukke on sonnustautunut paketissaan tuttuihin karvaisiin asusteisiinsa: pantaansa, käsilämmittimiinsä ja säärystimiinsä. Lisäksi hänellä on kasarityylinen discomakkarankuori, joka näyttää kieltämättä melko vilpoiselta valinnalta talvisäähän. Abbeyn kroppa on kauttaaltaan oudossa hopeisessa glitterissä, ilmeisesti kuvastaakseen Abbeyn jäistä ihoa. Tässä kuvassa tosin näyttää siltä kuin Abbey lähinnä kiiltäisi. Mukana tulee Abbeyn pikkuinen pörheä Shiver-mammutti. Abbey on julkaistu 2011 osana School's Out -sarjaa.

Abbeyn glitteriset kasvot eivät pääse oikeuksiinsa valokuvassa.

Abbeyn paketti on heti erilainen kuin aiemmat. Ilmeisesti myöhempien pakettien kohdalla päätettiin, että päiväkirjan sisältöjä on turha yrittää mahduttaa tuohon kokonaan. Alla näytettäisiin mainostavan School's Out -sarjaa.

Operetta

Operetta on Abbeyn tavoin nukke, jota ihailin kaukaa jonkin aikaa ennen kuin sen vihdoin maltoin kotiin kiikuttaa. Jostain syystä Operettan tyyli puri heti, vaikka en ole mikään fiftarihenkinen ihminen tai millään lailla muutenkaan rockabilly-fani. Jälleen kerran Mattelin tuotekehittely on osannut yhdistää tähän nukkeen tyylikkään asun, upean tukan, viehkeät meikit ja oikean asenteen. Mukana tulee Operettan kitara (en tosin ole koskaan nähnyt Operettan soittavan sitä sarjassa) ja lemmikki Memphis "Daddy O" Longlegs. Pidän siitä, miten Operettan kohdalla typyn kasvojen arvesta ja niihin sulautuvista tatuoinneista on otettu kaikki irti. Paitsi että nukke viestii, että arpienkin kanssa voi elää, on Operettan maski hieno tapa leikitellä tuolla persoonallisella "kauneusvirheellä", ja monissa seteissä Operettan maski onkin juuri setin keskeisiä piirteitä. Rakastan tuota itsevarmaa asentoa, johon Operetta on paketissaan aseteltu. Mimmi tietää olevansa cool, sitä on pakko arvostaa. Operetta on julkaistu 2012 osana Campus Stroll -sarjaa.

Astetta tyylikkäämpi muusikonrenttu.

Yksinkertaisessa paketissa vain Operetta mietelauseineen. Alakulmassa Nefera ja Toralei.

Jackson Jekyll

Tämä komea poju on jo toinen Jacksonini. Ostin alun perin Jacksonin USA:sta, kun kuvittelin, ettei se koskaan rantaudu Suomeen. No, kuinkas kävikään. Olin jo ehtinyt avata Jacksonin paketistaan, sillä se oli pahasti postissa vaurioitunut, kun kerääjätoverini halusi vaihtaa USA-pojuni tähän omaan Suomi-versioonsa. Hetken ensimmäinen Jackson kuitenkin ehti seisoa Ghoulian vieressä hyllyssäni huonosti ständissään keikkuen. Se oli hyvin romanttista. 

Jackson on varsin ihana nörttipoika villaliiveineen, kauluspaitoineen, rusetteineen ja silmälaseineen. Nörttipojathan ovat yksi suurimmista heikkouksistani, joten... Kyllä, tämä oli saatava. Jacksonilla on mukanaan Crossfade-lemmikkinsä ja vihreä Jin & Jang -olkalaukkunsa. Tässä paketissa ei poikkeuksellisesti (ja ilmeisestä syystä) ole myöskään kampaa. En tunne, että Jacksonini on täydellinen, sillä kaverin toinen puoli Holt Hyde puuttuu traagisesti minulta (ja on todella vaikea saada). Yhyy. Onhan Jackson kuitenkin noista kahdesta nukkena selvästi ylivertainen. Tämä Dr. Jekyllin poika julkaistiin 2012.

Piirrossarjassa Jackson oli ainakin hetken Frankien love interest.

Jackson on vuoden 2012 myöhäisempää tuotantoa. Sen huomaa alakulman kaiffareista Rochellesta, Venuksesta ja Robeccasta, jotka siis kuuluvat samaan jengiin.

Rochelle Goyle

Ja sitten lempinukkeni Rochelle. Tytöstä promokuvat nähtyäni tiesin heti, että kyseinen nukke on pakko saada! Tässä monsulandian viehkeässä ranskattaressa yhdistyy kaikki, mitä rakastan: pinkin, harmaan ja turkoosin herkkä värimaailma, klassisen kaunis tyyli, koristeelliset kuosit ja yksityiskohdat, ja kaiken lisäksi Rochelle on gargoili! Kuinka siistiä. Pidän erityisesti noista korvista, vaikka siivetkin ovat kyllä ihanat, sekä todellakin paljon kiveä muistuttavasta ihonväristä. Lemmikkikin on päheä: Roux, ömm...patsas. Muistan kuinka valikoin tätä nimenomaista Rochellea ikuisuuden suuresta marketin Rochelle-röykkiöstä yrittäen löytää juuri oikeanlaiset kasvot omaavan yksilön. Monilla oli otsatukka leikattu aivan liian lyhyeksi, tai sitten maaleissa oli vikaa. Onneksi minulla oli mukanani kokenut nukenhypistelijä, joka auttoi minua löytämään täydellisen Rochellen. Koska Rochelle on paras, on minulla myös neitosen Scaris-versio (sekin jumalainen), ja suunnitelmissani on hankkia kaikki tulevatkin nuket kyseisestä naisesta, mm. Dance Class Rochelle, jos vain saan sen sisältävän 5-packin jostain käsiini. Signature-Rochelle julkaistiin 2012.

Rochelle on maailman upein. Voisin syödä tämän nuken.

Rochelle söpöilee takanakin heittäen huonoa puujalkaläppää. Kuuluu edelleen samaan tiiviiseen joukkoon alakulman tyyppien kanssa.

Venus McFlytrap

Venus on tämän päivityksen varsinainen murheenkryyni, sillä tyttö ei oikein meinannut ottaa kuvautuakseen. En millään onnistunut vangitsemaan neitokaisen kauneutta näihin kuviin, ja nuo hiuksetkin näyttävät jotenkin kummallisen värisiltä ja valjuilta, mikä on sääli, sillä Venus on todellisuudessa yksi upeimmista nukeistani. Venuksen tyyli on vähintäänkin persoonallinen: kasarihenkinen ympäristöystävällinen Poison Ivy. Päällään Venuksella on farkkuliivi, leggingsit, hame ja paita sekä nuo melko täydellisyyttä hiovat popot. Kengät ovatkin ne, joiden osalta Monster High -nuket ovat aina todella onnistuneita. Myös kestokassi tuo hauskan silauksen tähän settiin. Lemmikkinä kasvihirviö-Venuksella on tietysti lihansyöjäkasvinsa Chewlian. En ole omaa Venustani päässyt koskettelemaan, mutta tuo toinen puoli Venuksen päästähän on pinkki, samettinen "siili". Mielestäni se on todella hieno idea, ja edelleen laajentaa genrensä jumahtaneita kauneuskäsityksiä vähän modernimpaan suuntaan. Venus McFlytrap (Paluu Tulevaisuuteen -viittaus?) on julkaistu 2012, ja tämän Venuksen minulle diilasi eräs helsinkiläinen keräilijätoverini.

Venuksen ihana puolikalju. 

Venus puhaltelee itiöitä takakannessa. Tässä näköjään muistetaan mainostaa myös Ghouls Rule -elokuvaa.

Toralei Stripes

Misfit Toralei hurmasi minut kaupassa aikoinaan kertaheitolla, joten pakkohan se oli mukaan ottaa, vaikka budjetti siitä tuttuun tapaan kärsikin. Itsehän olen kissaihmisenä aivan näiden karvakorvien vietävissä, ja Monster High -sarjasta minulla onkin niitä jo neljä... Signature-Toralei on varsin viehättävä ilmestys lyhyessä polkkatukassaan ja gangsta-lookissaan. Periaatteessa kysehän on pahishahmosta, mutta jostain syystä olen kovasti sympannut tätä hahmoa aika ajoin. Toraleilla on yllään aika söpö raitapaita ja mustat pitkät housut, raidallinen käsilaukku ja musta nahkatakki. Häntä lähtee irti hyvin helposti (olen leikkinyt tällä muussa yhteydessä), ja olen ihmeissäni, että se on sentään paketissa vielä paikallaan. Mukana Toraleilla tulee Sweet Fangs -miniatyyrisapelihammastiikeri, joka näyttää tässä aivan liian suloiselta huiveineen ja nappisilmineen. Monet eivät oikein välitä Toraleista, mutta minä kyllä tykkään. Toisaalta Toralei on nykyisin yksi hieman harvinaisemmista ja halutuimmista monstereista, mutta lähinnä kai siksi, että sitä osti aikoinaan niin harva. Myös Suomessa Toraleit seisoivat kaupan hyllyllä melkoisen pitkään. Neiti Toralei Stripes on julkaistu 2011 Campus Stroll -sarjassa yhdessä Operettan ja Neferan kanssa.

Paketti heittää Toralein kasvoille oudon varjon, myh. Kissankarvat sen sijaan kuuluvat vain asiaan.

Toralein paketti takaa. Onhan Toraleillakin hyvät puolensa.

Meowlody & Purrsephone

Ei Toraleita ilman kissakaksosia. Meowlody ja Purrsephone jäivät minulta melkein saamatta, tai ainakin näin luulin. Olin jo luopunut toivosta, kun ne noin vuoden USA:n julkaisua myöhemmin vihdoin ilmestyivät Lekmerin ja TRU:n nettisivuille. Tilasin kisumisut samantien, vaikka kalliiksi se tulikin. Mielestäni tämä setti oli kuitenkin aivan pakko-ostos, ovat nämä Toralein kätyrit sen verran hienoja. Okei, onhan tuo tyyli vähän naamiaismainen ja mauton, mutta mielestäni itse nuket ovat oikein söpöt. Edes naamakuviointi ei minua häiritse, toisin kuin monia keräilijöitä. Lisäksi en voi olla fanittamatta noita lankarullalaukkuja, jotka ovat suorastaan nerokkaat. Meowlodylla ja Purrsephonella on siis tismalleen samanlaiset vaatteet, mutta vastaväreissä (lukuunottamatta hametta), kuten ehkä kuvasta voi huomata. Neitien mukana ei tule ständiä tai lemmikkejä ja päiväkirjakin on yhteinen, mihin nähden boksi on ehkä vähän pettymys, kun sitä vertaa muihin Signature-nukkeihin. Nämä teinipissikset on julkaistu 2012 osana Campus Strollia.

Meowlody on siskoksista se blondimpi. 

Purrrrshephone ja lankakerälaukku.

Tyttöjen paketti takaa. Alakulmassa jälleen muut campusstrollilaiset. Ajatuskupla on tällä kertaa paketissa jopa 10 kielellä. Voinee siis olettaa, ettei tästä ole erikseen tehty pohjoismaista tai edes eurooppalaista julkaisua. 

Ghoulia Yelps

Minulla on poikkeuksellisesti myös yksi irtonukke, Ghoulia. Ostin tämän itse asiassa ensimmäisenä kaikista nukeistani, kun en vielä tiennyt alkavani MIB-keräilijäksi. Halusin ainoastaan Ghoulian. Ja loppu on historiaa. Sikäli Ghoulian irtonaisuus ei minua haittaa. Neiti Yelps on täydellinen ja lemmikkikin on vielä kiinni pahvissa. Samoin kaikki kuminauhat Ghoulian hiuspannassa ja silmälaseissa ovat yhä paikoillaan. Ne ovat itse asiassa paikoillaan niin tiukasti, etten saanut noita prillejä ollenkaan irti Ghoulian päästä, vaikka yritin. Ghoulian rehellinen nörttityyli puree jälleen meikäläiseen, ja kun hahmokin on sarjassa vielä niin ihana, en voi kuin rakastaa tätä nukkea.

Päällään Signature-Ghoulilla on raidallinen paita, kirsikkakuvioinen toppi, pianovyö, polvihousut ja pitkävartiset tennarit. Lemmikkikaverina on pöllö Sir Hoots A Lot, ja Ghoulialla on myös olkalaukku (joka pysyy todella huonosti olalla). Ghoulia on minulle aivan erityisen tärkeä nukke juuri siksi, että se kuvastaa nörtteyttä (harvoimpa muotinukeissa nörttejä kuvataan) ja koska se oli ensimmäiseni. Siksipä ehkä haluankin, että se tuijottaa minua joka aamu, kun herään, ja on yksi harvoista keräilykohteistani, joka on ylipäänsä minulla esillä. Nyt kun Jackson on siltä riistetty, olisi tosin kiva saada sille jokin uusi poika- tai tyttöystävä jostain... Ghoulia on nykyisin melko harvinainen ja haluttu nukke ja siitä maksetaan MIB:nä jopa lähemmäs 100 dollaria ulkomaisilla keräilysaiteilla. Ghoulia julkaistiin 2010 Frankien, Draculauran, Clawdeenin, Lagoonan, Cleon ja Deucen kanssa osana ensimmäistä Core-sarjaa.

Rillit vinossa ja tukka sekasin <3 Ymmärrättekö, miksi samaistun tähän tyyppiin :D

Lempiyksityiskohtani: Ghoulian C-kasettilaukku. Aivojen kuvilla, kuinkas muuten.

Hoots!

Ghoulian salaisuudet. En ole koskaan tätä edes lueskellut tätä opusta.

Koska keräilijän työ ei ole koskaan valmis, on tietysti vielä Signature-nukkeja, joita haluaisin kokoelmaani. Holt Hyde on ilmeinen, vaikkakin melko mahdoton unelma. Myös Robeccaa olen katsellut monet kerrat kaupassa (sitä kun saa edelleen), mutten ole vielä raaksinut ostaa. Ehkä teen sen vielä. Ensimmäiset Lagoona ja Clawdeen kelpaisivat myös, jos ne jostain vielä löytyisivät. En aikoinaan pitänyt niistä juurikaan, mutta nyt... No, tiedättehän. Onneksi sentään Cleo, Nefera, Deuce tai Spectra eivät  kiinnosta minua ollenkaan.

Päivitys 28.3.2014

Signature-nukkieni joukko kasvaa nyt hieman, sillä sain hankittua itselleni pari klassista tapausta joukon jatkoksi.

Clawdeen Wolf

Clawdeen on yksi niistä nukeista, joista kiinnostuin toden teolla vasta melkoisen myöhään. Siksipä tämäkin Signature jäi aikoinaan hankkimatta. Onneksi tulivat rerelaset ja vihdoin nappasin minäkin itselleni tämän perusversion. Clawdeenini on kolmas julkaisu kyseisestä nukesta ja sen minulle hommasi tuttavani, joka työskentelee lelukaupassa. Kiitos siis hänelle!

Clawdeenin perusversion tyyli on sanalla sanoen kiinnostava. Varvassaappaat, röyhelöinen elänkuosipaita, pitsisukat ja miniminiminari eivät ole ehkä ihan omia lemppareitani, mutta kunnioittakaamme Clawdeenin vapautta itseilmaisuun. Sen sijaan tuo takki (ja laukku) on todella makea! Mukanaan perusversiolla on tietysti oma lemmikki, Crescent, päiväkirja, harja ja ständi. Alkujaan Clawdeen oli ensimmäisiä julkaistuja nukkeja yhdessä Draculauran, Lagoonan, Cleon & Deucen sekä Frankien kanssa. Ensimmäiset julkaisut alkavatkin olla jo aikamoisia keräilyharvinaisuuksia, eritoten ne, joista ei ole uusia versioita tullut. Edelleen odotan, että Lagoona tekee comebackin, sillä sitten minulla olisi koossa koko core-poppoo (lukuunottamatta Cleoa, jota en huoli).

Clawdeenin ilme on intensiivinen, mutta hillitty. Meikeissä ei liiotella (vielä).

Paketin takana näkyvät samaan aikaan uudelleenjulkaistut Draculaura ja Frankie.

Signature Clawd Wolf & Forbitten Love Draculaura

Tämä pariskunta on vähän hankalammin kuvailtava, sillä miksikä tätä nyt sanoisi? Se kuuluu oikeastaan School's Out -sarjaan, eli toiseen aaltoon Basic-nukkeja, mutta koska minulla ei ole yhtäkään muuta nukkea tuosta sarjasta, kuuluvat nämä kaksi selvästi tänne muiden Signature-nukkien sekaan. Signature Clawd julkaistiin siis todellakin aivan alkujaan tässä tuplapäkissä (kuten Cleo ja Deucekin) tyttöystävä Draculauran kanssa. Clawdista ei olekaan kovin montaa versiota näkynyt, sillä tämän lisäksi mies on nähty tämän jälkeen ainoastaan Sweet 1600 -sarjassa ja Music Festival -versiona. Itse pidän ehdottomasti eniten juuri tästä Clawdista, joka on sekä tyylikkäin, että The Originaali. Tämän ihanan ostoksen suoritin häikäilemättömästi ulkomaankontaktejani apuna käyttäen Etelä-Afrikasta asti, suoraa kaupan hyllyltä niinkin myöhään kuin 2013. (Nukkien menekki ja vaihtuvuus ei ole aivan yhtä hurjaa joka paikassa.) Olen todella onnellinen, että pääsin käsiksi tähän settiin, sillä se on ollut want-listallani jo vaikka kuinka kauan. Mahdollisesti siitä lähtien, kun jätin tämän ostamatta vuonna 2011 Sokoksen leluosastolla...

Clawdiin sitten. Herra Wolf on siis pukeutunut lempiväriinsä turkoosiin (myös minun lempivärini, hohoo!), valkoiseen, kultaan ja mustaan. Pidän hurjasti erityisesti Clawdin ruudullisesta huivista sekä näppärästä hatusta, jossa on söpöt korvanreiät. (Herran cowboy-liiviä yritän sen sijaan olla huomaamatta.) Kuten siskollaan on Clawdillakin korvassaan koru, mitä tasapainottaa ranteessa kiiluva miehekäs kultakello. Clawdilla tulee mukanaan päiväkirjansa, lemmikkikoiransa  Rockseena sekä muut tavalliset Signature-tavarat. Lisäksi tärkeimpänä asusteena tulee tietysti Draculaura, joka on yksi kauneimmista Draculauroista päällä maan. Tämä saparopäinen, jumalaiseen kesämekkoon ja päivänvarjoon sonnustautunut vampyyritytsy oli toinen hyvä syy hankkia tämä kalliimmanpuoleinen setti. Draculauran puvussa on mm. iloisen keltaista ruutua, pinkkiä palloa, nappeja, mansetteja, sukkahousuja ja rusetteja... Tahdon tuon ihmisten koossa, kiitos.

Valitettavasti nämä kaksi eivät oikein pääse oikeuksiinsa paketissa jumissa ollessaan, mutta avatakaan en heitä voi. Ihailla voi sen sijaan sitä, kuinka tiiviisti nämä monsterit on pakattu toistensa syleilyyn. Suorastaan hellyyttävää.

Päivitys 16.2.2015

Robecca Steam

Robecca puuttui minulta todella pitkään, sillä rahatilanteeni oli sen ilmestymisen aikaan aivan surkea. Vihdoin, neljä vuotta myöhemmin, erään Amazon-tilauksen yhteydessä ymmärsin laittaa neitosen ostoskoriin muiden monsterien ja EAH-nukkien seuraksi. Ja se oli varsin hyvä päätös, vaikka itse sanonkin!

Robecca on mitä kekseliäin ja tyylikkäin steam punk -tyttö, jolla on jopa neitosta paikasta toiseen lennättävät (ei tietenkään oikeasti) höyrykengät. Koska Robecca on robotti, on hänen ihonsa metallia, ja myös nukella on astetta kokeilevampi kroppa, jossa näkyy siististi peltipalasten reunoja ja naulanjälkiä ylt' ympäriinsä. Tyttösen iho on värisävyltään metallinhohtoinen vaaleanruskea. Silmät ovat mutterinmalliset ja suklaanruskeat. Neidon huulet ovat puolestaan tummanvioletit. Hiukset ovat Robeccalla mustat ja petroolinsiniset, kuten myös neitosen päällä oleva mekko, irtohiha, laukku ja hame (tai oikeastaan turnyyri). Kehikon alla on vielä erillinen nahkaminihame. Mekkoa piristämään on lisäksi tehty korsettia muistuttava musta, mutterikuvioinen vyötäröosa. Tyylin viimeistelevät tietysti gogglesit eli steam punk -lentäjälasit, myöskin kuparisina, kuten kengät ja kelloja, muttereita ja ketjua yhdistelevät korvakorut. Lemmikkinä Robeccalla on söpöäkin söpömpi Captain Penny -pingviini, joka on myöskin robotti, ja jolla on rakettireppu selässä. Lisänä pakkauksessa tulevat päiväkirja (jonka hauska yksityiskohta on kirjoituskoneella naputeltu nimi), harja ja ständi.

Robecca on siis oikein soma pakkaus ja jälleen osaltaan yhdistelee lasten leluihin jotain selkeästi aikuisten kulttuurin ja genren piirteitä. Pidän siitä, miten viktoriaanisuus ja nykyaika kohtaavat Robeccan lookissa ja miten tyylikäs kokonaisuus Robecca on. Sen sijaan kirkkaansininen ei ole mielestäni paras valinta Robeccan maanläheisten kuparin ja ruskean sävyjen kanssa. Astetta tummempi sininen olisi mielestäni ollut paljon parempi, mutta ehkäpä sellaisena Robecca ei olisi ollut niin lapsiinvetoava. Kuka tietää. Mainittakoon, että piirretyssä Robecca on mitä mainioin ja hänen juonilinjansa ovat yleensä aina kiinnostavimpia, joista esimerkkinä vaikkapa Robeccan isän tarina Freaky Fusion -elokuvassa tai Robeccan origins-tarina Friday Night Frightsissa. 

Robecca on julkaistu vuoden 2011 Campus Stroll -sarjassa samoihin aikoihin Venuksen, Rochellen ja Jacksonin kanssa, minkä voi huomata myös pakkauksen takaosan mainoksista.