Monster High -kokoelmien täydennyksiä!

Kuten keräilijän arkeen kuuluu, kokoelmat laajenevat kuin itsekseen. Mistä lie johtuukaan. Yritän nyt ryhdistäytyä ja raportoida tavaramäärän karttumisesta tänne blogiin hieman useammin myös monsterieni osalta. Mattel ei sinänsä yhtään säästele, vaan pukkaa markkinoille monsteria sellaisella tahdilla, ettei perässä pysy. Yhtään nälkää ei myöskään hillitse hengailu kansainvälisillä monsterifoorumeilla, joilla kaikki muutkin hullut oleilevat...

Alas, tässä ensi alkuun joitain uusimmista hankinnoistani.

Päädyin lupauksistani huolimatta jotenkin kummassa ostamaan itselleni vielä yhden Scaris-nuken edellisten viiden nukkeni jatkoksi. Minua yhtään tuntevat tietävät heti, että kyseessä oli tietysti suuresti ihailemani Scaris-Frankie, koska Frankiet ovat rakkaus jne. Syynä kaikkeen olivat Lekmerin joulualet ja olematon itsekurini, joten mukaanhan se lähti. Lisätietoa kyseisestä tapauksesta ja Frankiesta itsestään löytyy Scaris-kokoelmani sivulta, jonne Frankiekin on nyt päivitetty, siis täältä. Huzzah!

Scaris-sarja on yksi ehdottomasti onnistuneimmista Monster High -sarjoista. Lähes jokainen nukke on aivan erityisen kaunis. Damn you, Mattel!

Kuten jossain saatoinkin jo mainita, on Clawdeen uusimpia addiktioitani, ja nyt minun täytyykin kovasti kiriä saadakseni Clawdeen-kokoelmani muiden nukkieni tasolle (I wish I was kidding). Jo viime kesänä onnistuin löytämään kyseisen hahmon pehmomuodossa kotimaisesta nettihuutokaupasta, ja kohde sijaitsi vieläpä omassa kotikaupungissani Helsingissä. Pehmo-Clawdeen on syötävän söpö ja ennen kaikkea päivitetty nyt myös pehmokokoelmiini, tänne. Näitä puuttuukin sitten enää kaksi!

Jokin näissä torahampaisissa räsynukeissa on vain niin älyttömän suloista.

Myös Signature-kokoelmani sai jatkoa Clawdeenista, koska eipä sellaista sattunut löytymään ennestään. Onneksi tämä löytyi tuttavan kautta halvalla, joten raaksin sen itselleni hamstrata. Jostain kummasta onnistuin myös nappaamaan ihanaisen ja pitkään himoitun Clawd-Draculaura-setin (ns. Forbitten Love -kombon) ja näin yksi monista Graalin maljoistani on vihdoin osa kokoelmaani! Signature Clawdeen ja veljensä Clawd on päivitetty nyt lisätietoineen Signature-sivulleni, tänne!

Clawdeen ja eläimellinen tyylinsä.

Hirviömaailman söpöin pariskunta, Clawd ja Draculaura. Samalla harvojen poikamonsterieni määrä nousi yhdellä.

Ja jos luulitte, että Clawdeen-postaukset loppuivat tuohon, pahoittelen. Täysin impulssiostoksena hankin itselleni myös Dead Tired Clawdeenin, vol 2. (Se oli HALPA!) En edes tiedä, kumpi on söpömpää, Clawdeen vai nuo limenvihreät monsteritöppöset. Lisäksi Clawdeen on jotenkin tosi suloinen tuossa yöasussaan ja leopardikuvioisissa silmälapuissaan. Harmillisesti tällä nukella sattuu olemaan melko paha eye wonk, joten en tiedä vielä, mitä tälle lopulta päädyn tekemään. Clawdeen on valitettavasti ensimmäinen Dead Tired -nukkeni, joten se joutuu nyt toistaiseksi ainakin partyamaan itsekseen tuolla boksissaan.

Pyjamaiset susimeiningit.

Sitten hieman tuoreempiin julkaisuihin. Uuden uutukaisen Frights, Camera, Action! -sarjan nuket eivät meikäläistä paljon kiinnostaneet...paitsi Honey Swamp, joka on jumalainen! En ole koskaan nähnyt nukella tuollaista tukkaa, tai tuollaisia kiilusilmiä, tai tuollaista köynnöskasvillisuuskroppaa. Parasta ovat kuitenkin ehkä mimmin huulet, jotka ammentavat vaikutteita lihansyöjäkasveista, no doubt. Ja kun ajattelee, että Honey on vielä suohirviö. Aivan mahtavaa! Elokuvantekoharrastus on mukava nyökkäys vanhalle monster movie -perinteelle, kuten koko lelusarjakin tietysti. Itse FCA-elokuva sen sijaan on yksi huonoimmista MH-elokuvista koskaan. Ainut, mistä en Honeylla tykkää, on tuo pinkki pillerihattu. Heittäisi jo jorpakkoon.

Honey ja hueg tukka. Love it!

Honey on kuitenkin vain alkusoittoa, sillä uusissa nukeissa on ollut jotakin vielä odotetumpaa. MIES! Tarkemmin sanottuna Slo Mo, tuo kaikkien zombien sankari. Miten kauan tätäkin nukkea odotin Suomeen saapuvaksi, näin Ebayssa järjettömiin hintoihin nousevaksi ja purin kynteni jännityksestä miettiessäni saanko tätä koskaan. Mutta kyllä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä löysin vihdoin Slo Mo -zombiemiekkosen kornissa koulu-univormussaan paikallisen Citymarketin leluosastolta, kaikkien nukkien edestä vain odottamassa minua. Slo Mo on aivan järjettömän hieno, ja oikeasti haluaisin näitä kaksi, jotta voisin repiä toisen paketistaan ja antaa Ghoulialle leikittäväksi. Mutta toistaiseksi olen onnellinen, että sain edes tämän yhden. Slo Mo rocks!

Slo Mo on edelleen hyvin harvinainen, joten noussee arvoon arvaamattomaan hetkenä minä hyvänsä, kuten ystävämme Holt ja Gil aikoinaan. Pojat yleensäkin ovat aina todella nopeasti loppuunmyytyjä.

Ghoulia tuli katsomaan, kun poikaystävä saapui taloon. Sori, Ghoulia, kumpa voisin auttaa paketin kanssa...

Viimeisenä, muttei vähäisempänä mainittakoon tämä tyyppi... Sillä MINÄ OSTIN JOTAKIN IRTONAISTA! Kyllä, Ghouls' Night Out Venus päätyi meille, mistä olen hyvin hyvin HYVIN onnellinen. Kyseessä on ehkä kaunein Venus ikinä, ja se oli kinkkisesti tarjolla vain osana Ghouls' Night Out 5-packia. Mutta kuinka ollakaan onnistuin ostamaan sen eräältä toiselta keräilijältä, joka ei sitä halunnut, vaan juurikin ne paketin kaikki muut tyypit. Voisin tarinoida vuoden siitä, mikä tässä nukessa on ihanaa, mutta annan kuvan puhua puolestaan. Katsokaa nyt sitä! Neonpläjäys ja kasvimonsteri rockabilly-moodissa. Tähän en kyllästy koskaan, sen lupaan. Ainut harmillisuus Venuksessa on se, ettei sen mukana tullut ständiä, joten se joutuu nyt hieman köpöisästi nojailemaan hyllyyni. Oh well.

Senkin söpöliini! Nuo kengätkin! En kestä.

Läheskään kaikkia uutuuksiani en tässä esitellyt, kunhan aikani kuluksi hehkuttelin tärkeimmät. Lisää on tulossa kategoriapostauksissa jossain vaiheessa, kun saan niitä jälleen kirjoitettua. Stay tuned!

Uusia Blind Bageja

En ole Wonderboltsien jälkeen ostellut juurikaan Blind Bageja, mutta ne harvat Blind Bag -ponit, joista olen kiinnostunut pyrin kuitenkin aina tilaisuuden tullen hakemaan omakseni. Nythän eletään Blind Bagien maailmassa jo yhdeksättä aaltoa, mutta itse en ole kiinnostunut lainkaan kyseisen aallon erikoisuuksista. Edellisessä, kahdeksannessa aallossa ilmestyivät sen sijaan Flam ja Flim Skim, jotka ajattelin itselleni hankkia, ja hankinkin. Nämä pojut oli helppo löytää, sillä tällä kertaa kauppaan oli tullut juuri uusi aalto Blind Bageja ja tarjolla oli useampikin laatikko.

Veljekset. Viiksekäs Flam oikealla.

Poikien kortit. Niiden mukaan Flam rakastaa omenasiideriä ja Flim Skim tykkää laulaa.

Samalla kävin vahingossa noutamassa itselleni myös mummon ja Gildan, jotka minulta tosin jo settimuotoisina löytyivät. Pienenä erona näissä versioissa oli ponien lievä läpikuultavuus, joten päätin ne aallon erikoishahmoina kuitenkin poimia mukaani. Ja onhan ne kiva irtonakin omistaa tietysti.

Oudoin parivaljakko ikinä. Mummo näyttää sanalla sanoin kauhistuneelta griffon-typyn läsnäolosta.

Taas hirvittävän informatiivisesti meille kerrotaan, että mummo leipoo omppupiirasta ja Gilda lentää.

Aiemminkin taisin jo mainita, että olen kaivannut myös joitain vanhemman edikan Blind Bag -poneja kokoelmiini. Näistä halutuimmat ovat olleet metallinhohtoiset neljännen aallon Pinkie Pie, Applejack ja Rainbow Dash, joita on näkynyt lähinnä sikahintaisina ebayssa. Vihdoin sattumalta näin kaikki kolme myynnissä eräällä nettikirpparilla, ja päätin samantien huutaa ne omakseni. Hinta oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin niiden hinta kaupassakin, joskin näillä poneilla ei tullut mukana niille kuuluvia kortteja tai pusseja. Mutta kyllä ovat hienoja! Tuo koko neljäs aaltohan oli todella ylellinen glitterisine perusponeineen, joista omistankin Amethyst Starin ennestään.

Komeita, eikös totta!

Koska nälkä kasvaa syödessä, voisivat seuraavat kohteeni olla kolmosaallon pimeässä loistavat erikoisuudet. Tai sitten odotan seuraavaa aaltoa. Jospa sieltä löytyisi jotain makuuni sopivaa.

Tarramadness!

Jackpot! Tiedättehän, että olen aivan rakastunut G1-purkkatarroihin? Olen niistä tässä blogissa vouhkannut kerran jos toisenkin. Aiemmat kokoelmani ovat näkyneet blogissa täällä, täällä ja täällä. 

Vähän aikaa sitten eräällä ponikirpparilla oli myynnissä jonkun koko lapsuuden tarrakokoelma, josta itse sitten näppäränä tyttönä kävin nappaamassa suurimman osan itselleni. Yhteensä onnistuin haalimaan järkyttävät 29 tarraa, joista 23 oli minulle uusia, sekä yhden upgraden. Tämä nosti kerralla tarrakokoelmani huikeaan 52:een tarraan! Yhteensä tarroja on tehty 100, joten selvästi paremman puolella ollaan. Samalla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ostettua tarroilleni säilytyskansion. Tämä kansio (Collector's Card Album nimeltään) on tarkoitettu keräilykorteille ja se on ostettu iki-ihanasta Poromagiasta, josta olen aiemmin hordannut mm. MtG-kortteja. 

Kokoelman alkupää on kaunista katseltavaa: kaikki 9 ensimmäistä tarraa kauniisti kansiossa.

Kansioon mahtuu yhteensä 180 tarraa, eli tilaa jää vielä reilusti ylikin. Onneksi minulla on muitakin kokoelmia.

Tarroista huomasin heti yhden outouden. Jostain syystä joka ikinen uusi tarra on huomattavasti suurikokoisempi kuin minulla jo olleet tarrat. Epäilin alkuun jonkinlaista tehdasvirhettä, mutta koska jokainen tarroista on samaa kokoluokkaa keskenään ja koska nämä ovat alkujaan yksittäin purkkapaketeista tulleet, on epätodennäköistä, että sama virhe olisi toistunut näin monessa tarrassa saman ihmisen kohdalla. Mietinkin siis, että ehkäpä ponipurkkatarroja on myyty erikokoisina eri vuosina. En ole kuitenkaan koskaan törmännyt moiseen kokoeroon, joten asia on vähintäänkin kiinnostava. Tarvitsisinkin tähän nyt näkökulmaa toisilta poninkeräilijöiltä, jotka ehkä osaisivat sanoa asiasta minua tarkemmin. Osan ylimääräisistä tarroistani olen jo myynyt, mutta osan saatan säästää ihan vain kuriositeettiarvon vuoksi (todennäköisesti kuitenkaan en).

Alla aiemmat tarrani, yllä uudet. Kokoero on huomattava! Isommat Quackers ja Sea Spray saattavat jäädä omiin kokoelmiini.

Kokoero näkyy myös vertikaalisesti helposti. Speckles & Bunkie vasemmalla jää omiin kokoelmiini upgradena.

Uusia tarroja tuli siis roppakaupalla ja niiden esittelyssä meneekin tovi jos toinenkin. Menkäämme siis viivyttelemättä itse asiaan:

Kasa yksisarvisia. Mimic, tuo haluttu ja harvinainen TE-poni, päätyi nyt minulle tarraisessa muodossa. Toinen TE-poni, Speedy pomppasi samaan settiin. So Soft Bangles ja Gusty ovat myös varsin tervetulleita lisäyksiä.

Maaponikategoriaa! Pari SS-ponia: Crumpet (typolla varustettuna) ja Angel. Näiden lisäksi Lickety Split (babyhan minulta jo löytyikin) sekä Magic Hat.

Pegasoksia kolmin kappalein: So Soft Paradise, So Soft Lofty ja Surprise.

TAF:it ovat nyt kaikki koossa! Sugarberry, Love Melody ja Sweet Tooth täydensivät kokoelmaa juuri sopivasti.

Ainoana poikaponina minulle rantautui Slugger. BB-tarrasarjastani puuttuu täten enää yksi tarra: 4-Speed.

Merihepobeibit Water Lily ja Wavy liittyivät edellisten kahdeksan meribeibini jatkoksi. Uskomatonta kyllä näistäkin minulta puuttuu vielä kaksi: Ripple ja Sun Shower. Numeroista huomaa, että beibit esiintyvät sarjassa täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Newborn Twinit Doodles ja Noodles sekä Sniffles ja Snookums ovat järjestyksessä kolmas ja neljäs tarrani beibiosastosta. Ennestään minulta löytyvät Speckles & Bunkie sekä Jangles & Dangles.

Flutter-sarjakin sai täydennystä Lilysta ja Morning Glorysta. Harmillista on, että molemmat on pikkuisen vinoon leikattu ja siksi päälaista puuttuu hieman.

Lopuksi ikimuistoisiin perhetapaamisiin: lapsuuteni Prinsessa Sparkleni ei ole enää yksin, sillä seuraan liittyvät nyt siskot Royal Blue ja Tiffany puskajusseineen. Ah, söpöä!

Myönnettävä on, että minulla kävi todella hyvä tuuri näiden tarrojen kanssa, ja tällä ponionnella jaksaakin taas pitkään. Jotkut tarroista kaipaavat upgradeja leikkausvirheiden vuoksi, mutta onneksi niitä ei ole kovinkaan montaa, ja onneksi tarrat ovat muuten todella ihanassa kunnossa. Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin keskittyä puuttuvien tarrojen metsästämiseen, jos näitä vaikka taas jossain vaiheessa löytäisi enemmänkin. Ponimiittikin on aivan kulman takana... :)

G1-krääsäkokoelman päivitystä!

Vaikka olenkin ollut keräilyni kanssa hieman hiljaisemmalla linjalla viime aikoina (lähinnä taloudellisista syistä), on minulla ollut jo jonkin aikaa hankittuna päivitystä G1-ponikokoelmiini oheistuotteiden muodossa. En vain ole saanut niitä tänne blogiin asti. (Paha, laiska bloggari, paha!) Tässä ne nyt kuitenkin vihdoin tulevat :)

Eräs keräilijätuttavani hankkiutui eroon joistain itselleen ylimääräisistä tavaroista. Ostin häneltä sitten läjän joitain asioita, joita minulla ei ennestään ollut. Näihin kuuluivat mm. My Little Pony -annualit 80-luvulta. Annualit ovat siis koonteja aina tiettynä vuonna ilmestyneistä poneista ja sisältävät näiden ponien seikkailuja, sekä tehtäviä ja muuta sellaista kivaa puuhastelua. Periaatteessa nämä ovat sarjakuvakirjoiksi puettuja mainoksia. Ostin kolme erilaista Annualia, ja ne näkyvät tässä:

Annual numero yksi. Tässä näkyvät mm. Mountain Boyt ja BBE-babyja (jotka ovat piirrosmuodossa huomattavasti söpömpiä).

Annual numero kaksi. Kannessa esiintyvät alkuperäiset 1983-vuoden ponit, joista mielenkiintoisina yksityiskohtina neljällä jalalla seisovat Seashell ja Bubbles! 

Annual numero kolme. Kansi on jumalaisen kaunis ja siinä seikailevat flutterit Rosedust ja Forget-me-not.

Lisäksi hankin itselleni palasen ponikangasta. Minulla ei ole kankaita ennestään, vaikka niitä monenlaisia onkin olemassa. Yleisimmin näkyvä lienee Paratiisikartano-kuosi, ja se kangas, jossa seikkailevat mm. Pony Friendsit. Tätä en ollut aiemmin nähnyt, joten nappasin sen itselleni. Kangasta on aika läjä, eikä se mahtunut kuvaankaan kokonaisena.

Ihana ja erikoinen. Klikkaa kuvaa isommaksi tarkistellaksesi yksityiskohtia!

Ostin myös vihdoin viimein itselleni ponimiitistä Unelmalaakson taiat -dvd:n, joka minulta vielä puuttui. Kyseisessä levyssä on elokuva niin suomeksi kuin englanniksikin, vaikka tuskin tulenkaan tätä katsomaan. Vieressä vielä kauhistuttava unkarilainen DVD, jonka katsominen varmasti vaatii aivan tiettyä mielentilaa.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä sorruin ostamaan purkkatarroja kolme lisää keräilijätoveriltani, jolta suurin osa muustakin kokoelmastani on jo peräisin. Nämä ovat vain niin jumalattoman ihania. Purkkatarrat pääsevät tietysti edellisten tarrojen ja sitä edellisten tarrojen joukkoon kokoelmani jatkoksi. Näiden hinnat ovat ihan järjettömät nykyisin, mutta olen vain niin heikkona näihin. Ihme kyllä tällä kertaa en ostanut yhtään meriponivauvaa, vaan hyvin yllättävästi maaponeja ja yhden pegasuksen. 

Baby-Lickety-Split. Söpö ponina, söpömpi ponivauvana. Omistan itse tämän ponin.

Cuddles. Täysin tuntematon minulle ponina, mutta jälleen kuva on todella kaunis.

North Star hyppää keveästi tässä tarrassa ja nostaa tarralukuni samalla 29:ään.

Lisää poniuutisia ehkä jälleen pian! :)