Monster High -perheenlisäystä: joulualen satoa!

Täällä olen, blogissani jälleen, pitkästä aikaa. Kokoelmieni kanssa ei ole suuren suuria muutoksia tapahtunut sitten viimeisen, sillä aikani on mennyt talven aikana lähinnä opiskellessa, enkä ole kerennyt miettimään keräilyasioita ollenkaan. Joulun alla jouduin kuitenkin etsimään lahjoja sukulaislapsille, joten lelukaupossakin tuli piipahdettua – ja sieltähän lähtikin sitten mukaan muutama monsteri. Hups!

Avea Trotter

Avean pakkaus on valtava, mikä on ymmärrettävä, sillä kaksi jalkaparia vie toki paljon (wait fot it) jalkatilaa! Oh I'm so punny.

Ekat promokuvat Freaky Fusions -sarjasta eivät herättäneet meikäläisessä minkäänlaisia intohimoja. Edelleenkään en kovin paljon välitä muista uusista fuusionukeista (paitsi ehkä HTF-Neightanista), mutta Avea Trotter kentaurityttönä yllätti totaalisesti livenä nähtynä. Jälleen kerran hinnat Suomen kaupoissa oli vedetty täysin kaakkoon, joten en edes jaksanut katsoa Freaky Fusions -nukkeja pitkään aikaan. Näin ilmeisesti oli ajatellut moni muukin Monster High -keräilijä/keräilevän lapsen äiti, minkä vuoksi joulun alla nuket oli rykäisty lähi-Prismassa järkyttävään 40%:n aleen. Lähemmäs viidenkympin nukke irtosi siis ko. puljusta mukaani noin kolmellakymmenellä eurolla. Samalla reissulla pääsin vielä esittelemään nukkea ei-keräilevälle ystävälleni, joka oli laillani täysin myyty Avean upeasta ja kekseliäästä designista. Eikä todellakaan ihme!

Avea ei ottanut kuvautuakseen, mutta tuosta saanee jonkinlaisen käsityksen. Neidolla on siis myös siivet selässä, kun toinen vanhempi sattui olemaan harpyija.

Avean tarinasta en tiennyt ostaessa vielä mitään, mutta nyttemmin olen nähnyt Freaky Fusions -elokuvankin, joka tosin sinällään ei muuttanut kuvaani nukesta sinne tai tänne. Pidän hillittömästi nuken tyylistä, joka on tuttuun Monster High -tyyliin luova ja räväkkä. Avea on tyylikäs, ratsastusasuinen (love it!) neitonen, jonka huikeat silmämeikit kruunaavat paketin. Jotenkin juuri tuo syvän punaisen sävy yhdistettynä tummaan luumuun ja turkoosiin toimii loistavasti yhteen. Bravo siis jälleen Mattelin suunnittelijoille, kokoelmani on jälleen yhtä kentauria suurempi. Tyyppi on itse asiassa niin hieno, että oikeasti haluaisin vain avata paketin ja leikkiä tällä, mutta pysyn periaatepäätöksessäni olla avaamatta monstereita – hädin tuskin. Tarkempi postaus Aveasta on luvassa myös jossakin myöhemmässä vaiheessa. 

Kavioissa neitosella on tottakai myös kengät, tässä tapauksessa tällaiset mustat solkiunelmat.

P.S. Olen Neightanin lisäksi ensimmäistä kertaa ikinä enemmän tai vähemmän harkinnut myös Monster High -lelusetin ostamista. Kyseessä on Freaky Fusion Catacombs Playset. Missä muussa lelusarjassa saat leikkiä katakombeissa? Monster High on käsittämätön.

Sweet Screams Draculaura ja Frankie

Pakkaukset ovat värikkäät ja vinkeät. Kuvituskuvissa nähdään hyvin animevaikutteiset Frankie ja Lala.

Näitä nukkeja, toisin kuin Aveaa, kyttäsin todella kauan, niiden ensimmäisistä San Diego Comic Con -havainnoista lähtien. Suorastaan ikuisuudelta tuntuvan ajan odottelin niiden tuloa Suomeen, ja kun ne vihdoin saapuivat, oli järkytys jälleen nukkien hintalappu. En tiedä, miksi monsterit ovat kotimaassamme niin jumalattoman hintavia, mutta näissäkin kavereissa ovh lähti neljänkympin paikkeilta – siis niissä harvoissa paikoissa, joissa nukkeja edes myytiin. Sain kuitenkin onneksi joulukuussa kaveriltani kuuman vihjeen BR-lelun suuresta klubialesta ja kävin saman tien tarkistamassa Itiksen liikkeen nukketilanteen. Sieltähän nämä kaksi sitten lähtivät mukaani, edes pikkuisella, kympin alella varustettuina. Mitään en kadu, sillä Sweet Screamsit ovat suorastaan syötävän upea parivaljakko!

Jumalainen Frankie ja hänen tikkarihiuskoristeensa. Huomattava yksityiskohta onmyös kaksiväriset huulet.

Walziesta on tehty nappisilmäinen karkkikoira. Frankiella on myös viehkeät saappaat, puhdasta sokeria nekin.

Draculaura on täysin pinkki-musta ilmestys. Sekä kädet että hiukset on päällystetty lakulla.

Kengissä bongattavissa hauska sitkeän purkan ilmiö sekä pienet hampaat. Laukku jäljittelee lakritsirullia.

Karkkimaafantasia on toteutettu jokaisen nuken kohdalla hienolla ja persoonallisella tavalla. Draculaura on lakritsin valtaama, kun taas Frankie (lempparini) on enemmän "kova hedelmäkarkki"-henkinen. Täydet pisteet tulevat mm. villin yksityiskohtaisista meikeistä, hiuskoristeista, lemmikeistä ja kengistä! Sittemminhän sarjaan ovat ilmestyneet myös Ghoulia ja Abbey, jotka molemmat ovat myös kauniita – joskaan eivät ehkä ihan niin hienoja, että jaksaisin niitä (tähän hintaan) omistaa. Kaikenkaikkiaan Sweet Screams on silti mielestäni harvinaisen persoonallinen, erilainen ja näyttävä sarja monsterien joukossa.

Oma, yksityiskohtaisempi postauksensa näistä nukeista on tulossa lähitulevaisuudessa.

Coffin Bean Frankie

Frankien slim box. Boksin kyljessä hauska yksityiskohta kuuman kahvin oikeaoppisesta nauttimisesta hirviömoodissa.

Coffin Bean Frankien ostaminen oli tässä vaiheessa elämää hieman ironista, sillä olen itse juuri lopettanut kahvinjuonnin – aiemmin ryystin sitä toki menemään kuppikaupalla, joten Coffin Bean oli luonnollisesti lähellä sydäntäni. Ihastuin kuitenkin jo aikapäivää sitten tähän Frankieen (oikeastaan ainoana koko setistä), jota tosin Suomesta oli hieman hankala löytää. Ainut näkemäni listaus oli Lekmerillä, eikä yhtä ainutta nukkea juurikaan nettikaupoista tilailla kannata. Tämä yksilö saapuikin minulle lopulta isommassa nukkesatsissa Amazon.comista, ja se maksoi ennen postareita ja veroja noin kympin. 

Frankie on ns. budjettinukke, eli se julkaistiin pelkistetyssä paketissa ilman juuri mitään tavaroita hyvin halpaan hintaan. Tärkein eli kahvikuppi löytyy kuitenkin, joten mitäpä sitä muulla väliäkään. Frankie itse on promokuvastaan poiketen pakkauksessan ilman Deucen vyötä (?), mutta muutoin varsin kaunis salamakoristeisessa minihamosessaan sekä mutterikuosisessa topissaan. Myös tukassa on tällä kertaa reilusti salamaista keltaista, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Kokonaisuus on täten simppeli ja erittäin raikas. 

Sivuhuomiona mainittakoon, että tämä nukke on kokoelmani kahdestoista Frankie.  Joskus on pakko varmaan tehdä se Frankie-kokoelmapostauskin...

Magentanpunaiset huulet pomppaavat lookista hauskalla tavalla. Keltainen tukka piristää ilmettä entisestään.

Muut Coffin Bean -nuket ovat aika kivoja myös, mutta toistaiseksi en ole niitä jaksanut hankkia, nimenomaan siksi, että ne ovat vain "ihan kivoja". Toki tässä sarjassa on yksi lempi-Toraleistani, melkolailla samoista syistä, joiden vuoksi pidän tästä Frankiestakin.

Kokopitkä kategoriapostaus Frankiesta ilmestyy blogin sivuille aikanaan.

Robecca Steam Signature Doll

Robeccan kauttaaltaan ruskea laatikko. Perinteinen Signature-boksi neljän vuoden takaa.

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä mainittakoon tämä iloinen lisä Signature Doll -kokoelmaani. Aikoinaan hipelöin kauan Robeccaa kaupoissa pohtien ostaisinko sen vai en. Rahani olivat aika vähissä ja nukke oli LÄHES täydellinen: olihan se steampunk ja robotti ja kaikkea, mutta kaupasin siihen henkilökohtaisesti jotain vielä metallisempaa lookia. Kuten tavallista, jahkaus ei kannata. Pian kopeloinnit oli todellakin kopeloitu ja Robecca kadonnut hyllyiltä, mahdollisesti iäksi. Ja silloin iski himo! Koska oma ostoslistani monstereiden suhteen on nälkävuottakin pidempi, ei Robecca koskaan oikein ollut aivan listan oleellisemmassa kärkipäässä. Nyt kävi kuitenkin niin, että kun minun piti tehdä nopeasti tilaus Amazon.comista, mahtui budjettiin vielä yksi nukke ja... Niin päädyin sitten tiputtamaan ostoskoriin myös Robeccan.

Seepia sopii Robeccan lookiin. Omaan makuuni nukke saisi olla vieläkin tummempi ja metallisempi. Mukana heilutteleva lemmikkipingviini on itsekin robotti!

Designiltaanhan Robecca on mitä mainioin rakennelma. Pidän erityisesti tästä Signature-versiosta, vaikka monissa muissakin on omanlaisiaan hienouksia. (Erityisen upea on myös Robeccan Deluxe Fashion Pack minishrotseineen ja silmälappuineen, jota en valitettavasti vielä toistaiseksi omista.) Robecca on mielettömän kauniskasvoinen otus, jonka suklaanruskeat mutterisilmät kruunaavat paketin. Tärkein yksityiskohta on tietysti höyrykäyttöiset kengät. Robeccalla on myös yksi aivan lempparilemmikeistäni, pingviini nimeltään Captain Penny. Aivan liikuttavaa!

Robeccan steampunk-asu kelpaisi itselleni myös ihmisten koossa. Tästä onkin nähty melkoisen hienoja cosplay-asuja erilaisissa coneissa vuosien mittaan.

Lisää mietteitäni Robeccasta löytyy Signature-nukkepostauksessani, jonne Robecca on nyt lisätty omaksi osiokseen.

Muitakin uusia nukkeja olen toki hankkinut, mutta niistä lisää ensi kerralla! Lisäksi kyttään ahkeraakin ahkerammin joidenkin markkinoilla olevien upeuksien (mm. Vandala Doubloons ystävineen) halventumista, joten aivan kaikkia uutuuksia en valitettavasti ole saanut, mieliteoistani huolimatta, vielä haltuuni. Päivityksiä uusiin monstereihin ilmenee siis jälleen heti, kun niistä on taas jotain kerrottavaa. Siihen asti: hyvää alkanutta vuotta ja keräilyn iloa kaikille!

Teeny Weeny Families -kokoelman päivitystä!

Tämän päivityksen valmistelin jo ajat sitten, mutta jostain syystä en vaan saanut sitä julkaistua kuin vasta nyt. Kesän aikana siis kerkeää tapahtua kaikenlaista, myös kokoelmien karttumista. Taannoin kirjoittelin hieman omasta Teeny Weeny Families -kokoelmastani. Olen sittemmin saanut siihen varsin toivottua (itse asiassa juurikin tuossa blogipostauksessa toivomaani) täydennystä kolmen uuden rakennuksen, yhden upgraden ja monien pienten pikkukrääsien muodossa. Huzzah! Kaikki nämä saapuivat minulle samassa paketissa hyvin edulliseen hintaan, mistä olen kovasti onnellinen.

Ensin mainittakoon, että jo tässä  blogissa kertaalleen esiteltyjä Hippity Hop Cafe -pytinkejä minulla on nyt kaksi. Oma alkuperäiseni oli hieman parempikuntoinen (ei siis haalistunut, kuten kuvassa oleva), joten se jää omaan kokoelmaani. Sen sijaan sain nyt koko setin kokoon, kun taloon pääsivät muuttamaan Ma Hoppit ja Pa Hoppit. Mukanaan he toivat pöydän ja tuolit, teetarjottimen, keksejä ja asiaankuuluvan kyltin kahvilan oveen.

Sama laitos sisältä. Tämä on hyvin pelkistetty tapaus.

Menyyssä tarjolla vaikka mitä. Rahayksiköstä meillä ei ole tietoa.

Sitten uusiin setteihin. Aiemmin toivoin, että saisin kokoelmaani tuulimyllyn, hotellin, ompelukoneen ja kameran. No näistä neljästä tuossa ostamassani paketissa oli kolme, eli puuttumaan jäi ainoastaan tuo viimeksimainittu. Tuulimylly eli Bakery and Cake Shop on hyvässä kunnossa ja toimii. Se on korkeahko rakennus, joka aukeaa kahdesta kohtaa. Sisuksia katsellaan tuolta toiselta puolelta, sillä edessä olevat lavat estävät moisen,

Tuulimyllytalo avattuna ylhäältä...

...ja sitten alhaatakin. (Klikkaa kuvaa isommaksi.)

Kuten tästä kuvasta voi päätellä tuulimylly on sisältä monikerroksinen asuintalo, jossa alakerta on pyhitetty leivonnalle ja kaupankäynnille. Nuo kaksi punaista myyntitiskiä ovat talossa kiinni, en tiedä saako niitä irti, en ole yrittänyt. Ylhäällä olevalla rullattavalla koukulla voi ilmeisesti kuljettaa tavaraa alhaalta ylös tai toisinpäin, mutta mitään koria tähän settiin ei kuulu. Leipomossa asustavat siis Mr Storer, Mrs Storer sekä lapsensa vaippapöksy Darren Storer. Sain taloon kuuluvia tavaroita jälleen aika paljon. Nuo ruskeat kaksiosaiset tikkaat ovat irralliset ja ihme kyllä edelleen talossa. Storerin isäntä pitelee kuvassa leipälapiota. Hänen vieressään on tehosekoitin, josta tosin puuttuu kulho, sitten myyntihylly, jolle olen asettanut leipätarjottimen, sen vieressä jauhosäkki ja sitten rouvalla kätösissään pellillinen piirakkaa. Tästä puuttuu krääsän puolesta ainoastaan donitsi ja edellä mainittu kulho. (Fun fact: osa leivonnaisista löytyi hotellin jääkaapista...)

Ompelukone eli Waddle's Boutique on ihana! Tässä kulminoituu se, mitä rakastan näissä pikku taloissa: se yhdistää kodin ja käyttöesineen niin sulavalla ja taidokkaalla tavalla, että tuohon todella tekee mieli tarttua. Erityisesti lankarullasavupiippu vei sydämeni. "Neulaa" ympäröivät portaat, jotka liikkuvat ylös-alas kun oikealla olevaa vipua vääntää. Vivussa on kiinni keinu, johon saa jonkin lapsukaishahmon halutessaan istumaan.

Ompelukone aukeaa taas kahdesta kohtaa: koriosasta ylöspäin ja tukijalkaosasta sivullepäin. Yläkerrassa näyttäisi jälleen olevan perheen tupa, kun taas alakerros on pyhitetty vaatetukselle. Tämäkin setti on minulla asukkaiden osalta lähes täydellinen. Ma Waddle, Pa Waddle ja Grandpa Waddle asuvat ja yrittävät täällä kolmistaan. Tarvikkeina heillä on ompelukone ompelualustalla sekä sanomalehti, jota Pa juuri lueskelee. Minulta puuttuu siis ainoastaan sakset, jotka niin somasti sopisivat tuohon Ma:n käteen.

Viimeisenä ja valtavimpana esittelyssä olkoon kaappikellohotelli eli Teeny Weeny Grand Hotel. Tämä massiivinen hotellirakennus on aikalailla muita korkeampi. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten pieni se tavallaan silti on... Kaikki tässä esittelemäni rakennukset ja sälät plus kaksi pienempää taloa mahtuvat yhteen ainoaan kangaskassiin ja täten menevät kepeästi kaappiini. Mutta sellaista se on täällä Teeny Weeny -maailmassa. Hotelli on melkoisen komea tapaus. Siinä on paljon hienoja värikkäitä ja taidokkaita yksityiskohtia. Kellon viisareista liikkuu vain toinen, en ole lähtenyt voimalla kokeilemaan toista. Kellotaulusta näkee myös sisälle hotelliin.

Hotelli näyttää avattuna tältä. Kuusi kerrosta, uima-allas (aukeaa sivusta) sekä kivijalasta esiin vedettävä pihakiveys ja katulamppu. Pinkki hökötys tuolla respan ja kakkoskerroksen välissä on hissi, johon voi laittaa hahmon ja työntää tämän (valitettavasti hississä ei ole automatiikkaa) ylempiin kerroksiin.

Tuo suljetussa hotellissa portaiden ylle asemoituva läppä aukeaa markiisiksi ja ilmoittaa samalla hotellin nimen. Tämä on muuten viiden tähden hotelli!

Respassa käsketään nauttia täällä asumisesta. Matossa lukee "tervetuloa" kolmella kielellä. Pinkeille nappuloille en keksinyt mitään käyttöä.

Kylpyhuoneen kalusto paikoillaan. Pesuammeen suihkuosa on vähän nafti huonekorkeuteen nähden.

Keittiö! Jääkaapin ovi aukeaa, kuten kuvasta on nähtävissä.

Taloon kuuluu jos jonkinmoista kalustoa. Asukkaita (no, henkilökuntaa) tässä talossa olisi viisi: Mr Nibble, Mrs Nibble, Grandma Nibble sekä lapset Pippa ja Peter. Valitettavasti rouva puuttuu minulta. Tavaroina on vihreä pöytäkalusto ja sen päällä lepäävä kirjoituskone. Lisäksi hotellin mukana saapuvat kokonaisen kylpyhuoneen kalusteet, kuten aikaisemmassa kuvassa jo näkyikin: kylpyamme, pesuallas, pönttö ja pyyherekki, josta tosin en ole vielä keksinyt, miten se toimii. Lisäksi hotellisetissä on tullut keinulauta, jolla lapset yllä juuri keinuvat. Näistä tarvikkeista minulta puuttuisi vielä paistinpannu, vaaka ja lautasellinen keksejä. Vaaka kuuluu tietysti kylpyhuoneesee, muut keittiöön.

Lisäksi minulla on tällainen hyvin repaleinen esite, jossa hotellin henkilökuntaan voi tutustua kaikilla pohjoismaisilla kielillä sekä englanniksi. Pitäisi ehkä teipata tämä.

MYYN ylimääräisen Hippety Hop Cafeni sekä Beauty Salon -vekkarini! Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä :) Myynnissä edelleen myös MOC-settejä.

Kevätsiivous! Auta keräilijää tyhjäämään kaapit!

Kevätsiivouspuuska iski ja tuli. Siispä päätin pidemmän harkinta-ajan jälkeen laittaa myyntiin joitain keräilytavaroitani, joiden olisi ehkä aika päästä parempaan kotiin, minulta kun tuo tila alkaa uhkaavasti loppua. Laitan myyntikohteeni myös tänne, sillä luonnollisesti lukijoista voi löytyä ihmisiä, joita nämä voivat kiinnostaa :) Tämä on siis, kyllä vain, puhdas mainos.

Olen listannut kohteet huuto.netiin, josta niitä voi kukin käydä huutelemassa itselleen täällä.

Ja listallahan on seuraavanlaista tavaraa:

Kohde 1. Ponitarroja (G3) (MYYTY)
Kolme arkkia tarroja 2000-luvun alun ponygrazesta.

Kohde 2. Ponitarroja (G4) (MYYTY)

Friendship is Magic -aiheisia tarroja kaksi pientä ja yksi isompi arkki.

Kohde 3. Jättipehmoponi (G3), Toola Roola (MYYTY)

Kauan luonani asunut ja paljon rakastettu Toola uuteen kotiin. Kaveriksi samaa sarjaa oleva Sweetsong.

Kohde 4. Jättipehmoponi (G3), Sweetsong (MYYTY)

Luonani 2000-luvun alusta asti majaillut Sweetsong kaipaisi uutta ja parempaa kotia. Täällä kun joutuu lusimaan vain laatikossa. (Molemmat ponit ovat kuvissa hieman rytyssä ja pölyisiä.)

Kohde 5. G4 lasten pikkuhousuja, koko 122-128, avaamaton paketti (MYYTY)

H&M:sta aikoinaan ostettu iskemätön paketti. Ollut keräilijän kuriositeettina.

Kohde 6. Mäkkiponi G4 Applejack (2kpl) (MYYTY)

Kaksi samanlaista McDonald'sin Omppujaskaa. Ylimääräisiä minulle.

Kohde 7. Mäkkiponi G4 Rainbow Dash (MYYTY)

Parhaat päivänsä nähnyt Rainbow Dash. Hampaita on kokeiltu etujalkaan. Sympaattinen silti.

Kohde 8. Ponypurse (MYYTY)

Ylimääränen Ponypurseni. Oikein hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Purse lähtee myös hyvin edullisesti keräilijäkotiin!

Kohde 9. MIB Teeny Weeny Families -settejä (4 kpl erilaisia) (MYYTY)

Ylimääräisiä, alkuperäispaketissaan olevia Teeny Weeny -settejäni. Myynnissä kolme kirja-shopettia sekä kiikkuva koulubussi.

Kohde 10. MIB Catrine DeMew (MYYTY)

Näitä nukkeja minulle on siunaantunut kaksi, joten toinen myyntiin nyt. Ellei kissaneitiä sinulle jo ole, hae tästä pois. On nimittäin ihana!

Päivitys 9.5. 

Myyntiartikkeleita lisätty!

Kohde 11. G4-pinnejä ja ponnareita (2 settiä) (MYYTY)

Kohde 12. G4-pinnejä (MYYTY)

Kohde 13. G4-pinnejä ja tatuointeja (FIM-pääsiäismunista) (MYYTY)

Minulla on myynnissä myös muuta tavaraa ja yhdistelen postikuluja mielelläni, joten käy ihmeessä vilkaisemassa! 

Monster High -kokoelma, osa XII: Sweet 1600, Dot Dead Gorgeous, Dead Tired, Ghoul Spirit, Frights, Camera, Action!

Tämä hyvin sekalainen joukkio Monster High -nukkeja on ns. jämäpostaus MH-kokoelmistani. Olen koonnut tähän toisin sanoen kaikki monsterit, joita minulla on vain yksi kappale. Enempää tuskin tuleekaan, paitsi Sweet 1600 -sarjaan, johon minulle on haku päällä mm. Clawdeenin, Frankien, Cupidin ja Frankien osalta. Edelleen olen hyvin visuaaliskeskeinen keräilijä: en pyri täysiin sarjoihin, vaan ostan nukkeja, jotka ovat mielestäni hienoja. Valitettavasti Mattel ei ole tehnyt hommaa kovin helpoksi, sillä niitä hienojahan riittää... Ja tulee jatkuvasti lisää. Tässä siis kokoelmani viimeiset viisi nukkea.

Sweet 1600 Draculaura

Tämä yksilö on eräs niistä harvoista nukeistani, jotka olen ostanu uunituoreena kaupan hyllyltä. Alunperin lähdin nukenkerääjäkaverini kanssa hakemaan Sweet 1600 Frankieta, mutta kohtalon oikusta kaikki liikkeen Frankiet olivat todella huonolaatuisia: erityisesti jaloissa oli hirveän pahoja maalivirheitä ja muovin epätasaisuuksia, mitä kai voisi kutsua vain massiiviseksi tehdasvirheeksi. Päädyin sitten ostamaan hieman korvaavasti itse päivänsankari Draculauran, sillä se näytti livenä yllättävän kivalta.

Erityisen ihastunut olin Draculauran mekkoon, joka tyttömäisyydestään ja hörsyistään huolimatta on varsin ihana ilmestys. Muovikruunusta en sen sijaan niin perusta. Kakku on hauska yhdistelmä gotiikkaa ja pinkkejä päiväunelmia. Tuolla mukana tulevalla avaimella sai auki jotakin juttuja netistä, mutta en ole ilmeisestä syystä koskaan kokeillut mitä. Kuten kuvasta voi ehkä huomata, mukana tulee myös kampa, ständi ja varamekko. Tämä Draculaura on itsessään melko perus. Otsis on leikattu geometrisesti ja varsin hyvin tytön tyyliin sopivasti sivuilta lyhyemmäksi. Meikit ovat tavalliset pinkit. Lisäksi mukana on jonkin pieni laukku, ja sitä pitelevä käsi on ilmeisesti katki...tai sitten Draculaura esittelee jotakin todella extremeä tanssiliikettä. 

All and all, mielestäni tämä on oikein söpö nukke! Edelleen haluaisin myös Frankien, mutta minkään prioriteettilistan ykkösenä se ei ole. Siinä versiossa hienoa onkin lähinnä mekko (joka on kyllä tosi hieno). Samoin olen alkanut himoitsemaan myös uusintakierroksen tehnyttä Clawdeenia, vanha kunnon keräilyharvinaisuus Cupidia ja riistohinnoissa keikkuvaa Clawdia, mutta saapa nähdä kuinka paljon rahaa lähden tuohon kokonaiseen synttärisettiin hassaamaan.

Hyvin säilynyt 1600-vuotias.

Takakannessa Draculaura jakaa syvällisiä ajatuksiaan liittyen syntymäpäiväjuhliinsa. Alakulmassa synttärivieraat  Clawd, Clawdeen ja Frankie.

Dot Dead Gorgeous Operetta

Tämä Operetta on, ihme ja kumma, lahja avopuolisoltani! En muista, miten sain tämän ruinattua itselleni, mutta jonkinlainen impulssiostos tapahtui paikallisessa lelukaupassa, kun Operetta oli hyllyille ilmestynyt. Olen ollut perinteisesti todella ihastunut Operettaan, joka on ehdottomasti monsterimaailman seksipommein punapää. Minulla on Operettoja tällä hetkellä kolme kappaletta ja tämä pallohaminen versio on mielestäni ihanan dynaaminen ja tyylikäs. Erityisesti tuo punamusta vauhtitukka, samansävyiset meikit ja kesäinen fiftarimekko tekevät tästä tytöstä soman ilmestyksen. Operettan musiikkiharrastus on saatu mukaan pianokäsilaukun (ja -vyön) muodossa. Neidin varusteisiin kuuluu ständin ja harjan lisäksi blingbling-älypuhelin (iCoffin), jolla voi sitten tanssilattialta pirautella exille ja nyxille pienessä skumppahumalassa, sekä jokin meikkiboksia muistuttava kapistus. Tämä Operetta muistuttaa jonkin verran Dance Class Operettaa, mutta on paljon hienompi. Sydänmaski taas on tuttu Picture Day Operettan ensimmäisestä versiosta sekä Killer Style Operettan kasvoilta.

Going to the party, sipping on Bacardi...

Tämä sarja oli suppea. Yksittäispakattuja DDG-hahmoja on ainoastaan kolme: Operetta, Lagoona ja Spectra. Tämän lisäksi myynnissä on ollut Draculauran, Abbeyn ja Ghoulian sisältänyt 3-pack. Takakannessa ei ole minkäänlaista tekstiä liittyen hahmoon, mikä kaikkineen huokuu tiettyä fillermäisyyttä.

Dead Tired Clawdeen

Muistanpa aikaa, jolloin katselin Itäkeskuksen BR-lelussa ensimmäisen kerran Monster High -nukkeja. Vuosi oli 2011 ja hyllyssä seisoivat Frankie, Draculaura ja Clawdeen yöasuihin varustautuneina. Jätin nuket kauppaan, mutta jokin jäi kaihertamaan. Ei kestänyt kauaakaan, kun ensimmäinen monsterini, Signature Ghoulia oli löytänyt tiensä hyllyyni. En kuitenkaan koskaan unohtanut sitä, millaisen vaikutuksen Dead Tired nuket minuun tekivät. Halusin ne. Tarvitsin ne!

Pikakelataan jouluun 2013. Saan jättimäisen paketin keräilijätutultani. Sisällä on iso kasa lelukaupan alennusmonstereita. Ja siellä, vihdoin makaa unipukuinen Clawdeen. Se ei ole se Clawdeen, jota katselin kahta vuotta aiemmin, vaan uusi versio, Dead Tired 2.0. Mutta hieno se silti on, sitä ei käy kieltäminen. Sillä on hirviötossutkin. Yhtäkkiä saan flashbackin 90-luvun pehmoisesta uni-Barbiestani, joka oli joskus minulle niin tärkeä. Ja siinä, joululahjapaketin vieressä tirautan pari onnen kyyneltä. 

[Blogin kirjoittaja varaa kaikki oikeudet siihen, että tarina saattaa olla huomattavan dramatisoitu ja epätosi, eikä nostalgialla todellisuudessa ole juurikaan tekemistä monsterikeräilyn kanssa. On myös hyvin pieni mahdollisuus, ettei DT-nukeista ole niin paljoa sanottavaa, ja että allekirjoittanut hankki kyseisen nuken lähinnä sen halvan hinnan vuoksi.]

Dead Tired Clawdeen on viehättävän erilainen kuin monet muut Clawdeenit. Ensinnäkin se on hyvin raikkaan näköinen: tukka on luonnollisen oloinen, meikkiä ei ole suunnattomasti. Sporttinen Clawdeen on myös varsin edukseen wifebeater-paidassaan, mikä on paljon tyylikkäämpi kuin DT 1.0:n susien repimä napapaita. Ensimmäisen aallon Dead Tiredeilla oli mukanaan hauskoja yöaktiviteetteja, kuten "ihmiskauhua" (Draculaura) ja "aivopoppareita" (Ghoulia). Tällä Clawdeenilla on vain paljon epähauskempi meikkipaletti, mikä on lievä pettymys. Kyseessä on toki budjettinukke, joiden varustuksia (ei sellaisia varustuksia, pervo) Mattel on kutistanut entisestään, joten sinänsä tällainen suuntaus ei yllätä millään tavalla. Mainittava on vielä, että Clawdeenilla on ihanat värit. Limenvihreä sopii täydellisesti Clawdeenin tavaramerkkiväriin, violettiin, ja musta rauhoittaa kokonaislookkia. Ikävänä yksityiskohtana tytön toinen silmä on aivan kamalan wonky, minkä vuoksi saatan ehkä joskus myymään nuken pois. Minusta on tullut ihan kamala perfektionisti nukkieni suhteen.

Pienen pienet pantteripantsut! Tahdon!

Samassa sarjassa on julkaistu myös uninen Abbey ja haukotteleva Draculaura. 

Ghoul Spirit Slo Mo

Ah, Slo Mo. Tätä nukkea odotin kuin kuuta nousevaa. Näin keräilijänä sitä tietää tasan, milloin minkäkin nuken kuuluu ilmestyä ja siksipä Slo Mon siirtyminen suunnittelupöydältä kauppoihin tuntui nälkävuosien mittaiselta ajalta. Slo Mo esiteltiin jo San Diego Comic Conissa 2013 kesällä, mistä lähtien keräilijät seurasivat silmä kovana uusien nukkien rantautumista kauppoihin. Saman tien, kun Slo Mo ilmestyi Amazoniin, se myytiin loppuun minuuteissa. Tällä versiolla sattui olemaan vieläpä vääränlaiset kädet, joten Slo Mo piti palauttaa tuotantoon ja siinä kesti vielä oma aikansa. Tämä kaikki on ollut hyvin piinaavaa.

Itse odotin kiltisti, että Slo Mo saapuu Suomeen, sillä tiesin, että mahdollisuuteni saada nukke Suomesta ovat suuremmat kuin Slo Mon tilaamisessa sopuhintaan ulkomailta. Joskus näinkin! (Itse asiassa Jacksonin kanssa kävi aikoinaan vähän samoin ja onnistuinkin vaihtamaan meillä tarjousjämänä myytävän Jackson-nuken jenkkikeräilijän kanssa paljon arvokkaamaan Classroom Ghouliaan.) Olen metsästellyt parhaani mukaan toista Slo Mota, mutta valitettavasti en ole vielä sellaista löytänyt. Haluaisin pitää yhden paketissaan ja avata toisen Ghouliani iloksi – tai vaihtoehtoisesti pitää sen vaihtoja varten hollilla. Mutta kun ei niin ei. Pojat myyvät ja se on fakta. Vielä kun suomalaisissa kaupoissa tajuaisivat sen. (Missä Swim Holt? Missä tavallinen Holt? Missä Gloom Beach Jackson?) Slo Mo pääsee nyt hyvään seuraan, sillä Monster High -jätkäporukkaan kuuluvat tässä taloudessa jo ennestään Deuce, Clawd, Jackson ja Heath. Soon I shall have them all!

Se ei näytä pätkääkään piirrosesikuvaltaa, vaan on huomattavasti siitä komistettu versio. Mutta siitä huolimatta Slo Mo on vain aivan mahtavan hieno. Se on kauttaaltaan zombiensininen ja silmänympärykset ovat viehättävän ruskeat, kuten Signature Ghouliallakin. Tukka on sähkönsininen, sivuilta ajeltu ja keskeltä tuhannella voltilla. Huulet ovat hieman ihoa sinisemmät ja muistuttavat siitä, että kyllä, tämä mies on vainaja. Pahemmin en Slo Mon Ghoul Spirit -univormusta välitä, mutta siedän sitä. Ennemmin silti olisin halunnut nähdä kaverin omissa vaatteissaan. Slo Molla on myös sympaattinen pieni viiri, jota hän voi heilutella urheilukatsomossa samalla, kun puristelee Ghouliaa...kädestä.

Pahemmankin näköisiä zombeja on nähty.

Pakkauksen kääntöpuolella on pieni mainos Ghoul Spiritistä. Tämä liittyy oleellisesti linjaa mainostavaan webisodiin, jossa Ghoul Spirit päätetään organisoida flashmob-periaatteella.

Frights, Camera, Action! Honey 

Honey Swamp on yksi uudehkon Frights, Camera, Action! -spesiaalin tähdistä. Hän ei poikkeuksellisesti ole oppilas Monster Highssa, vaan työskentelee Hauntliwoodin elokuvastudioilla kuvaajana. Olen todella onnellinen, että Honeysta päätettiin tehdä nukke, sillä se on yksi upeimmista nukeistani tähän päivään mennessä. Pidän Honeyssa lähes kaikesta, mutta huomiotaherättävin piirre on ilman muuta tuo kiharapilvi, joka valtaa puoli pakettia. Olen myös aivan ihastunut tuohon neitosen asuun, joka vie meidät takaisin kultaiselle 50-luvulle ja monsterielokuvien maailmaan. Boksin ulkopuolelta ajatteleminen sopii minulle, ja sellaista on ehdottomasti luoda suohirviöstä jotain näin ihanaa. Bravo, Mattel, bravo! Honeyn mukana tulee hänen päiväkirjansa, videokameransa, klaffi, kampa (iik) ja ständi. Tällä hetkellä Honey nojaa kirjahyllyyni ja on täten ensimmäinen asia, jonka näen, kun herään aamulla. Tyttö on siis luikahtanut aika helposti sydämeni valituksi monsteriksi.

Clawdeenista, Slo Mosta ja Honeysta olen jutellut aiemmin myös tässä postauksessa.

Vihreä ja viehkeä. Honeylla on mielettömän upea, koristeltu suohirviökroppa, jos niin voi sanoa. Ja alligaattorikengät!

Paketin takana on jotakin pientä infoa Honeysta. Samaan sarjaan kuuluvat Elissabat-vampyyrityttö sekä Viperine-liskonainen. En ole onneks kovinkaan kiinnostunut kummastakaan, enkä aio niitä siksi hankkia.

Kokoelmaani on ollut mukava esitellä ja samalla olen pysynyt hyvin kärryillä siitä, mitä nukkeja minulla on. Tänä vuonna on tulossa vielä monia ihania monstereita, joita tulen päivittämään varmasti blogiini ahkerasti :) Tämän lisäksi on tietysti krääsä, asusetit ja, niin, kaikenlainen muu monsteriaiheinen sälä. Stay tuned :)